Hei!
Olen 34-vuotias seurustelusuhteessa elävä mies, jonka naisystävästä on alkanut löytyä yhä enemmän ja enemmän narsistisia piirteitä yhdessäolomme ajan.
Olemme tunteneet hiukan reilut 3 vuotta, josta tiiviisti seurustellen olemme olleet yhdessä juurikin tällä viikolla 2 vuotta. Saman katon alla olemme asuneet nyt ½ vuotta.
Olen tosi huolestunut ja stressaantunut siitä, että ystävättäreni on alkanut kontrolloida elämääni yhä enemmän ja enemmän, ja kyseenalaistaa kaikkia tekemisiäni. En voi enää hyvin mielin lähteä kavereiden kanssa baariinkaan kun tulee olo, että minua epäillään pettämisestä tai pettämishakuisuudesta.
Hän kokee myös kaikki vastakkaista sukupuolta olevat Facebook-kaverini uhkana itselleen. Hän väittää, että ko. ihmiset ovat ystävinäni vain sen takia että olen "iskemässä" heitä ko. palstalla. Pääosa heistä on kuitenkin vanhoja lapsuudenajan ja koulukavereita sekä serkkuja, sisaren lapsuudenkavereita yms...
Olo alkaa käydä aika sietämättömäksi kun päivästä toiseen pitää todistella todeksi asioita, jotka ovat totta...
Onko ainoa "parannuskeino" tällaiseen suhteeseen sen totaalinen päättäminen. Minä en jaksa enää tällaista raastavaa oravanpyörää, jossa pitkin viikkoa tapellaan saman katon alla ihan turhasta...olen oikeasti aika romuna henkisesti...
Toivoisin avointa keskustelua aiheesta...
Olen 34-vuotias seurustelusuhteessa elävä mies, jonka naisystävästä on alkanut löytyä yhä enemmän ja enemmän narsistisia piirteitä yhdessäolomme ajan.
Olemme tunteneet hiukan reilut 3 vuotta, josta tiiviisti seurustellen olemme olleet yhdessä juurikin tällä viikolla 2 vuotta. Saman katon alla olemme asuneet nyt ½ vuotta.
Olen tosi huolestunut ja stressaantunut siitä, että ystävättäreni on alkanut kontrolloida elämääni yhä enemmän ja enemmän, ja kyseenalaistaa kaikkia tekemisiäni. En voi enää hyvin mielin lähteä kavereiden kanssa baariinkaan kun tulee olo, että minua epäillään pettämisestä tai pettämishakuisuudesta.
Hän kokee myös kaikki vastakkaista sukupuolta olevat Facebook-kaverini uhkana itselleen. Hän väittää, että ko. ihmiset ovat ystävinäni vain sen takia että olen "iskemässä" heitä ko. palstalla. Pääosa heistä on kuitenkin vanhoja lapsuudenajan ja koulukavereita sekä serkkuja, sisaren lapsuudenkavereita yms...
Olo alkaa käydä aika sietämättömäksi kun päivästä toiseen pitää todistella todeksi asioita, jotka ovat totta...
Onko ainoa "parannuskeino" tällaiseen suhteeseen sen totaalinen päättäminen. Minä en jaksa enää tällaista raastavaa oravanpyörää, jossa pitkin viikkoa tapellaan saman katon alla ihan turhasta...olen oikeasti aika romuna henkisesti...
Toivoisin avointa keskustelua aiheesta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei nyt tyttöystäväsi ainakaan minusta narsistilta kuulosta. vaan enemmänkin läheisriippuvalta. Hän pelkää menettävänsä sinut niin paljon, että parisuhteen rajat ovat hämärtyneet. Jos hänen kanssa haluat olla niin paras lääke on vaan jatkaa todistelua. Käyt vaikka kaikki facebook-kaverisi läpi, mistä tunnet kenenkin.
Kun huomaa pelkonsa olevan turha, niin ennemmin tai myöhemmin hän jättää sinut rauhaan. Jos ei, niin sitten kannattaa yehdä ratkaisusi, että kestätkö tuollaista suhdetta vai ei.
naisystävälläsi on mustasukkaisuutta joka menee vähän yli. Ensimmäisenä voit itse ottaa rennosti mikäli olet ollut hänen luottamuksen arvoinen ja voit yrittää pikku hiljaa näyttää, ettei ole mitään syytä huoleen jos jaksat vielä.
Mä ottaisin eron. Jos toinen ei luota nii ei kannata seurustella sellasen kanssa
Kun on kyse sairaanloisesta mustasukkaisuudesta ja siitä johtuvasta kontroloinnista, sitä aikaa ei tule tulemaan, että hän jättäisi sinut rauhaa itsestään. Terapian avulla se voi onnistua, vähitellen. Silloinkin se vaatii sinulta voimia. Valitettava tosi asia on että 90% tapauksissa tilanne säilyy ennallaan tai pahenee. Myös itseä pitää osata arvostaa, olet teidän suhteessa yhtä tärkeä henkilö kuinhänkin. Ei ole pelkästään sinun asia joustaa, paukkua ja venyä!
Sinuna huolehtisin omasta jaksamisestasi! Rankkaa on taatusti! Vaikka rakastaisit kumppaniasi huolehdit ettet riko omaa mielenterveyttäsi suhteessa. Sen kun rikkoo, ei välttämättä ole enään paluuta normaaliin tilaan. Kun oma terveys on uhattuna, lähde mielummin. Se on ihan oikeutettua!
Jos toisella on pahoja ongelmia, et voi olla kumppanisi sairaanhoitaja tai kantaa hänen vastuutaan, jos vaikka ei itse halua hoitoa ja parantua. Jos haluat vielä yrittää, siis uskoa vielä on, on myös erillään asuminen ratkaisu eli annat toiselle mahdollisuuden lähteä yrittämään parantumista esim. terapian avulla ja sitoudut odottamaan. Mutta samalla teet selväksi, että hänen on pystyttävä sinuun luottamaan, jos haluaa jatkaa. Sinä puolestasi voit auttaa häntä vakuuttamalla ja olemalla mahdollisimman avoin, mutta tiukka myös omista oikeuksistasi.