††† Ikisinkun viimeiset vuodet? †††

tuleehan tuo mieleen jo sohvaa, sänkyä tai kirjahyllyä siirtäessä

lisäksi tiedättekö että sielläkin pilkataan kokemattomia? totta. ja uskovaiset vanhukset puolestaan huorittelee niitä joilla on ollut seksielämää.

En aio elää vanhainkotiin asti.

Vedän tod.näköisesti viimeistään 40-vuotiaana annoksen nikkelirautaa kaaliin jossakin korven keskellä ja siirryn luomueläkkeelle.

Eiköhän elämän viimeiset vuodet ole muutenkin aika kurjaa aikaa. Mieluummin panostan siihen, että minulla on mukavaa kun olen vielä terve ja järjissäni.

Parempi elää lyhyt ja vapaa elämä leijonana kuin kitua pitkään häkkihiirenä.

Onneksi miehet usein kuolevat äkillisesti eivätkä joudu vanhainkotiin ainakaan pitkäksi aikaa.

Jos joudun vanhainkotiin niin sitten järjestän toimintaa vapaaehtoistyöntekijöille eli teininaiset saavat käydä lukemassa ja työnnellä pyörätuoliani kaupungilla.

Vaikka olisi lapsia pilvin pimein, niin ei se takaa vielä yhtään mitään. Jos elää 100-v ikäiseksi voi käydä niin, että joutuu hautaamaan puolisonsa ja lapsensa. Eikä lapsenlapsistakaan välttämättä ole sen enempään kuin käydä äitien- tai isänpäivänä moikkaamassa pikaisesti. Harvalla sen ikäisellä enää on ystäviäkään elossa.

Parasta on pitää itsestään huolta ja laittaa sukanvarteen sen verran tuohta, että voi ostaa itselleen yksityisesti palveluita, jos niitä tarvitsee.

Ikävä fakta on se, että vanhusten kohdalla itsemurhat, masentuneisuus jne ovat yleisiä juuri siksi, että kokee itsensä tarpeettomaksi ja yksinäiseksi. Esimerkiksi jos hommaa 40-v ikäisenä lapsen, niin se tarkoittaa sitä, että kun se oma lapsi on vasta 40-v, niin itse on jo 80-v ikäinen. Ei se nelikymppinen ehdi olla koko ajan vierailemassa ja viihdyttämässä, koska hänellä on itsellään työ ja kotona asuvat lapset. Kyse ei ole siitä, etteikö oma lapsi halua vierailla vanhan isänsä tai äitinsä luona, vaan siitä, että varsinkin jos välimatkaa lapsuudenkotiin on paljon, niin se ei vaan kerta kaikkiaan onnistu käydä siellä joka toinen päivä kahvittelemassa.

Eipä se hirveesti muutu nykytilanteesta. Hyvällä tuurilla siinä iässä on jo muisti/äly menny eikä enää tajua olevansa yksinäinen. Eli jos muutosta tapahtuu nykytilanteeseen, niin parempaan suuntaan :D

Eipä tuota tarvitse nähdä. Pitää osata lopettaa homma hyvissä ajoin ennen toista vaippaikää. Pitää vaan toivoa että eutanasia laillistetaan ennen sitä niin helpottuu.

Eikä tuo vierailujen puuttuminen sitäpaitsi mikään muutos olisi nykyiseen tilanteeseen eli mitäpä moisia kauhistella.

No minulla ei ole lapsia, mutta siitä asiasta en ole huolissani. Lapset kun muutenkin voivat asua toisella puolella maailmaa tai ne eivät vain halua käydä katsomassa, kun sukset on joskus mennyt ristiin.

Se ainoa puolisokin saattaa kuolla ensin tai ottaa eron. Niinpä kannattaa panostaa ystävyyssuhteisiin läpi elämän. Ja tietysti jättää auto uusimatta parin vuoden välein ja säästää, että on varaa maksaa sille vaikka ukrainalaiselle hoitsulle, että vaihtaa vaipat ja lusikoi sopan suuhun.

"Oletteko koskaan uskaltaneet miettiä elämänne viimeisiä vuosia; kuka teitä käy katsomassa sairaalan vuodeosastolla tai vanhainkodissa, kun teillä ei ole lapsia?"

Miksi miettisin?
Luulen että olen kuolematon siinä mielessä että vanhuuteen en tule kuolemaan. Yksi omien tutkimuksieni sivutuotteita. Ystävälläni oli hieman harhaisia ajatuksia vanhenemisen mekanismeista, mutta hän taitaa ottaa minut vakavasti, koska halusi itselleen samoja aineita kuin mitä minäkin käytän =)

Jaa a, kyl homma on niin et ennen sitä vaihetta jolloin ei pysty huolehtiin itsestään... veikkaan et on kuolo korjannut sitä ennen. Ei kannata elää semmosta elämää että on muille vaivaksi, ainakaan mä en halua elää sillai jos ei pysty toimiin normaalisti.

Ratkaisu on että opettelee olemaan tyytyväinen yksin.
Minulla on yksi kaveri ja miehiä ei kiinnosta seurani. Mutta olen hyväksynyt sen asian. Elän jo nyt vähän mummomaista elämää kun olen alkanut käsitöitä tekemään :)
Yksinkin pärjää ihan hyvin, pitää vaan asennoitua oikein.
Yksinkin voi mennä minne tahansa ja se voi olla jopa mukavampaa kuin seurassa.
Käyn yksin baareissa ja kahviloissa. Olen tottunut siihen eikä se harmita enää kovinkaan paljoa.
Jos olen yksin vanhana jossakin vanhainkodissa niin mitäs sitten. Ei sitä kannata murehtia vielä 60 vuotta etukäteen. Eiköhän siihenkin osaa sopeutua sitten kun aika tulee.

Se on game over, ohi on silloin jo joka tapauksessa. Panot on pantu ja pallit paketissa, ihan sama miten sen aikansa sitten enää viettää.

Kun saan fudut työstäni, tai muuten vaan minusta tulee liian vanha tai pääsen eläkkeelle niin erakoidun perintömökkiin kauas kaikesta. Elän pihistellen niillä varoilla mitä on kertynyt. Saunon, kalastan ja meuhkaan horsmapellossa munasillani. Juon viinaa ja luen kirjallisuutta ja surffaan netissä. Herätän pahennusta kylillä, jo siellä enää silloin ketään edes asuu.

Joku päivä hukun jäihin, poltan talon, saan alkoholimyrkytyksen tai sydärin, jään traktorin pyörän alle tai muuten vaan pistän itteni kännipäissäni kaulakiikkuunn.

Sen pituinen se.

Onhan se varmasti paljon mukavampi maata paskat ja kuset housuissa kun joku etäisesti tuttu tyyppi, jonka nimeä en aivan saa mieleeni, käy kerran kahdessa viikossa kyselemässä outoja ja yrittämässä varastaa keksejäni! Väittää vielä olevansa sukua...

Eiköhän siinä vuoteen vierellä joku hengaile perinnön toivossa, sinkku kun pystyy säästämään vähän enemmän kuin perheellinen kituuttaja.