Kiusaaminen on geeneissä

Raiskaus, varkaus, tappo ja murha kans.

Eikä saa estää ?

Mikä erottaa ihmisen eläimestä?

Empatiakyky.

Siksi en allekirjoita yllä olevaa väitettä. Ihminen on muunkin kuin geeniensä summa, psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Ympäristöllä on merkittävä asema ihmisen psyykeen kehityksessä.

Jo pieni lapsi kykenee empatiaan: jos toinen lapsi alkaa itkemään, myös toinenkin parahtaa itkuun..

Ympäristön ja kasvatuksen merkitys on suuri kiusaamiseen suhtautuessa. Useimmiten kiusaajilla on paha olla... Mistä tämä paha olo johtuu? Tuskin geeneistä.

On toki totta se, että jokaiseen sosiaaliseen ryhmään syntyy aina hierarkia. Joku nousee esiin luonnollisena johtajana, joku on ryhmän sovittelija ja rauhantekijä joku taas kapinallinen ja hanttaa aina vastaan joka asiassa, lisäksi löytyy riitapukareita.

Mutta mikäli väite, että hierarkia syntyy kiusaamisen kautta pitäisi paikkaansa, niin silloin kiusaajien pitäisi järjestäen olla sosiaalisen hierarkian huipulla, mutta onko näin? Usein kiusaajat ovat niitä onnettomia joilla ei ole muita keinoja pärjätä elämässään. Itse muistan kouluajoilta näitä kiusaajia ja sen voin sanoa, että pääasiassa he olivat niitä luokan takapenkkiläisiä, jotka hakeutuivat mahdollisimman kauaksi opettajasta ja usein joutuivat tarkkisluokalle. Nyt todennäköisesti elävät juoppoina työttöminä renttuina ilman mitään suuntaa elämässään.

Siis todella ongelmallisen yksipuolinen kuva. Kiusaaminen, hierarkiataju on geeneissä, kyllä, ja ne tulevat helposti pinnalle-- MUTTA se ei oikeuta sitä!

Minä olen liberaali; tykkään tasa-arvosta ja sananvapaudesta ja kaikista muista vasemmisto liberaali arvoista, mutta olen huomannut että joskus selittämällä epäoikeutta vaikuttaa laukaisevan päässämme jotakin joka saa meidät luulemaan että samalla sitä oikeutetaan (hyvä keskustelu tästä Steven Pinkerin uusimmassa The Better Angels of Our Nature, 2011).

Joten on tärkeää pitää mielessä, että meillä on sama päämäärä - huonon voinnin vähentäminen, ja yritämme katsoa mitkä keinot auttaisivat lisätäkseen hyvää vointia.

Analogia: Haluamme että automme toimisi, mutta aina niin ei ole, joten tutkimme mikä on vialla jotta voimme saavuttaa päämäärämme.

Joten se voi olla, että lapsen 'henkinen' kehitys voi vaurioitua jos ei tule kiusatuksi, mutta se on empiirinen väite, ja olen skeptinen että se on totta. Todisteet puhuvat enemmänkin siihen suuntaan että kiusaaminen osaa olla keskiarvioltaan pahempaa suurimman osan ajasta. Mutta asenteesi on filosofisesti yksipuolinen, vain koska se on geeneissä ei riitä oikeuttaakseen sitä, sekä meillä ei ole syytä uskoa että kiusaamisen vähentäminen olisi vaurioittavaa; vähennetään se ensin, katsotaan sitten miten ihmiset voivat.

"Ja ei sitä varmaan pidäkään karsia, sillä esim lapsille on todella tärkeää että lapsiryhmässä on pysyvä nokkimisjärjestys. Jos sitä ei ole, ei lapsi voi kehittyä henkisesti."

Ymmärsinkö oikein, että näet syyksi henkisen kasvun puutteeseesi sen, ettet saanut turpaan riittävän usein ja kovaa kun olit lapsi?

En tiedä onko kiusaaminen geeneissä, mutta toisilta se käy kuin vilpittömästi luonnostaan.

Tunnen tällaisen henkilön. Hän on reilu 60v., survaisee (henkisesti) aina kun tulee tilaisuus ja hän on myöntänyt nauttivansa siitä. Elämän ja kuoleman raja on niin häilyvä hänen seurassaan, että pelkään häntä. Olen aina pelännyt ja välttelen häntä. Näitähän Suomessa riittää.

Mikä menee pieleen? Onko se kasvatus vai geeniominaisuus?

Eiköhän se ihmisen korvienvälissä löydy syy kiusaamiselle, se mistä se johtuu onkin eri asia.
En jaksa uskoa että kukaan syntyy kiusaajaksi, me ihmiset ollaan niin erilaisia, minkä toinen kokee kiusaamiseksi niin toinen ei, soppa on valmis.

Voin olla pessimisti, mutta väittäisin, että jotkut ovat lähes syntymäpahoja. Ns pahuus on ihmisen luoma määre ja toiset ovat sellaisia luonnostaan, kuten toiset ovat iloisia, vilkkaita, luovia, hiljaisia tai mitä muuta tahansa.

Se, onko tämä pahuus kieroon 1) kasvatettua (eli annettua) vai synnynnäistä ja 2) miksi toinen ajautuu kiusaajaksi ja toinen sarjamurhaajaksi joltain alueelta ja toinen taas ei (kaikesta kokemastaan huolimatta) olisi tutkimuksen paikka.

Olen nähnyt useita kiusaamistapauksia ja melkein aina taustalla psyykkisiä ongelmia.
En allekirjottaisi lausetta syntynyt kiusaajaksi kuin äärimmäisen harvoin, jos koskaan.

Kultturierot ja ihmisten erilaisuus ovat omiaan luomaan tilanteita missä kiusaaja ei koe kiusaavansa ja kiusatuksi tullut on uhrina vailla tietoa mahdollisesta syystä, ts. ihminen kuitenkin alkaa etsimään syytä itsestään.

Yhteiskuntarakenteemme maasta riippumatta perustuu valtaan, ja siitä oppimamme ajatustapa näkyy niin pienessä kuin suuressakin, parisuhteista ja kiusaamisesta yritysmalleihin ja sotiin. Nämä yhteiskuntamallit kehittyivät, kun kuninkaiksi sittemmin itseään kutsuneet rosvot alkoivat systemaattisesti alistamaan ihmisiä toimimaan palvelijoinaan. Myöhemmin näistä järjestestelmistä muodostui hieman pintaremontoituja versioita, joissa ihminen saa äänestämällä päättää, että kuka saa päättää hänen puolestaan. Näiden yhteiskuntien pohja-ajatuksena on siis edelleenkin ajatus vallasta, eli todellista vapautta niissä ei ole. Myös vanhempaa mallia käytetään yhä paljon, vaikka yksinvaltiaan ammattinimike saattaakin vaihdella maasta toiseen.

Tässä video ja hieman erilainen näkökulma tähän asiaan:

http://www.youtube.com/watch?v=xAmZII6hXZc&feature=youtu.be

Kiusaaminen on mielestäni taipumus joka kehittyy vain tietynlaiselle persoonallisuudelle jolta puuttuu lisäksi laajempi älykkyys. Tarpeeksi älykäs ihminen, jolla on suhteellisen terve psyyke ei yksinkertaisesti pysty kiusaamiseen sen epä-älyllisyyden vuoksi. Tarkoitan tässä kiusaamisella tarkoitushakuista järjestelmällistä toimintaa kohteen jonkinasteiseksi häpäisemiseksi tai tuhoamiseksi. Älykäs ihminen, jolla on vaikeuksia psyyken puolella voi syyllistyä jonkinlaiseen toisen ihmisen huonoon kohteluun, mutta yleensä hän tajuaa oman toimintansa ja häpeää ja kärsii itse usein enemmän kuin kohde. Oikea kiusaaja yleensä nauttii toiminnastaan, se on hänelle jonkinlaista huvia ja hän hakee yleensä sillä huomiota ja hyväksyntää oman asemansa pönkittämiseen.
Kannattaa tarkastella miten kiusaaja toimii ja eräs tapa puuttua kiusaamiseen olisikin saada huomio kohdistetuksi kiusaajan toimintaan. Tulleensa tavallaan "paljastetuksi" voi nähdä usein hänen menettävän tasapainonsa tällaisella hetkellä.
Olen kuullut "henkisestä judosta" mutta en ole päässyt tutustamaan siihen, uskon kuitenkin että kiusaajan kanssa pystyy ottelemaan ja ei pitäisi niin hirveästi korostaa kiusaajan ylivertaisuutta ja uhrin avuttomuutta.

Kiehtova aihe!

Itse jouduin sekä äidin että tyttären kiusattavaksi. Äiti yli 80, akateemisesti sivistynyt henkilö ja tytär 50-vuotias johtajanrouva.

Äidin kohdalla kiusaamisen nautinto oli silminnähtävää, mutta oli tehnyt työuransa opettajana aikoinaan, jolloin ilmeisesti saanut harjoitusta. Äidin toinen tytär tehnyt itsemurhan. Elossa oleva tytär siis kertoi että äiti ei ole tunteellinen vähääkään eikä esim. myönnä psykologiaan tms. tieteiksi vaan höpöhöpöksi. Uskomatonta.

Lopulta tytär joutuessaan tavallaan myöntämään että on töpännyt parit sopimukset tuli päälleni huutamaan, jolloin ymmärsin vihdoin sanoa, että en kuuntele tämän enempää, vaan voivat etsiä toisen kohteen harjoituksilleen. Olin jo aiemmin ilmoittanut etten kärsi kuulovammasta ja olen täysivaltainen aikuinen ihminen, jota ei esim. voi pakottaa pysähtymään hänen tehdessään töitä, vain toisen ihmisen haluamisen ja vaatimisen vuoksi.

Erittäin mielenkiintoista. Toivottavasti jatkatte aiheesta.

Näpäyttäminen oli kummallakin herkässä ja varsinainen kiusaaminen jatkuvaa. Opin esittämään kysymyksetkin eri tavalla kuin muuten puhuessani. Erittäin raskas ajanjakso. Jos itse esitin huumorin avulla asioita tai näpäytin takaisin niin siitä vasta sotku tuli. Nautinto oli pilattu heiltä.

En osaa sanoa onko kiusaaminen geeneissä, perimää vai kasvatuksen tulos. Kasvatuksella olisi ehkä isompi osuus. Vanhan rouvan vanhemmista tiedän sen verran, että äitinsä oli vasta 17 kun tytär syntyi. Lapsia jatkuvasti ja viimeiseen vanhalla rouvalla 15 vuoden ikäero. Nuoremmat lapset siis rouvan vastuulla, koska äiti taas auttoi isää.

Minä en etsinyt itsestäni syitä. Pyrin pärjäämään tilanteessa ja pärjäsinkin rahan vuoksi (olin siis töissä heillä). Loppukaneetti tuli siis tyttären käytöksen vuoksi. Vanha rouva oli minulle kuin tarhaikään taantunut kiusaliisa.

Kiusatut työttömät voivat kostaa kiusaajilleen, demareille

Tämä kannattaa demarin/Filatov ottaa huomioon,,