saako mies myydä auton?

Ja jokaisella on oikeus myydä autonsa, vaikka olisi avioliitossa ilman avioehtoa. Missään ei lue, että miehen pitää ostaa vaimolleen auto, eikä saa sitä myydä.

Ihmettelen kovasti, miten kotirouva väittää olevansa vastuussa juoksevista asioista, ei niihin edes autoa tarvitse, rahaa kyllä. Joten milläs rahalla on juoksevia asioita hoidellut, kun ei sitä ilmeisesti ole ?

kysymys kirjoitti:

Ja jokaisella on oikeus myydä autonsa, vaikka olisi avioliitossa ilman avioehtoa. Missään ei lue, että miehen pitää ostaa vaimolleen auto, eikä saa sitä myydä.

Ihmettelen kovasti, miten kotirouva väittää olevansa vastuussa juoksevista asioista, ei niihin edes autoa tarvitse, rahaa kyllä. Joten milläs rahalla on juoksevia asioita hoidellut, kun ei sitä ilmeisesti ole ?

Lue lisää

Avioliitossa on elatusvelvollisuus puolisoaan kohtaan (avio-oikeus), jopa naimisissa oleva voi saada puolisoltaan elatusapua (rahaa), jos ei suosiolla, niin sitten oikeuden määräämänä. Tiedoksi vaan. Ehkei nyt ketään voi pakottaa autoa ostamaan mutta omistaan pitää jakaa, jos toisella ei ole. Lakikin sen sanoo...

Tässä nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että minulla oli oma auto, jonka mies ekan lapsen synnyttyä puolipakolla myi, ja osti niillä rahoilla ja lisää maksamalla omiin nimiinsä minulle ja lapsille toisen auton, jolla olemme sitten tässä kohta 4 vuotta ajelleet.

Täällä jumalan selän takan auto on todella välttämätön. Lähimmät palvelut yli 3 km päässä, ei julkista liikennettä mihinkään suuntaan. Kahden pienen lapsen kanssa ei kävellä sellaista matkaa eestaas, varsinkaan neljän kauppakassin kanssa. Kumpikaan lapsista ei pyöräile, muttei enää istu rattaissakaan.

Mies käy töissä tienaamassa rahaa. Ja sitten on vapaalla.

Minä hoidan kaiken muun ja olen aina hoitanut : kaksi lasta 24/7 ilman minkäänlaisia taukoja ja vapaapäiviä, kaikki perheen asiat ja menot (neuvolat, lääkärit, juhlat, hankinnat, laskujen maksut, kaupassakäynti, ruoan valmistus, kodinhoito(siinä pelkästään tässä talossa riittää tarpeeksi)., yms

Mikään kotirouva en todellakaan ole, vaan täyspäiväinen työntekijä (lastenhoitaja, kodinhoitaja, kokki, siivooja, organisoija..). Tällainen työnjako sovittiin aikoinaan, vaikkei mielessäni käynyt kertaakaan sellainen mahdollisuus, ettei mies hoida lapsiaan ollenkaan, koskaan. Tai muutakaan hommaa, paitsi oman työnsä. Rahaakaan ei siitä työmäärään nähden tarpeeksi saa.

Avioliitossa (ilman avioehtoa) lain mukaan toinen puoliso ei saa myydä itsekään omistamaa tavaraa (asunto, auto yms..), ilman toisen puolison lupaa, jos se on tällä toisella puoliskolla suureksi osaksi myös käytössä. Tähän on ihan laitkin olemassa.

Mietin tässä vain, että koskeeko tuo avioliiton ajan "hukkaamiskielto" myös sellaista avioliittoa, jolle on eron tullessa laadittu avioehto...

"Ihmettelen kovasti, miten kotirouva väittää olevansa vastuussa juoksevista asioista, ei niihin edes autoa tarvitse, rahaa kyllä. Joten milläs rahalla on juoksevia asioita hoidellut, kun ei sitä ilmeisesti ole ? "

-just. kaikki rahani (tuet ja säästöt) laitan yhteiseen kotiin ja lapsiin, ja loppu maksetaan miehen rahoilla. Ja kyllä, olen vastuussa kaikesta, paitsi mieheni työn tekemisestä. Ja ennen lapsia, maksoin omasta palkastani lähes tonnin kuussa kotimme laskuja ja kauppamenoja, kun taas mies lyhentää lainaansa. Saman asian eteen työtä teemme, sillä erolla, että minulla jää paska käteen erotilanteessa, jonka mies vakuutti olevan mahdotonta...

Puhelimitseko kuvittelit minun hoitavan kauppa-, pankki-, neuvola-, lääkäri-, kela- yms asiat, puhumatakaan olemattomasta sosiaalisesta elämästäni, kiitos mieheni työn..? Minkäänlaista luksusta tai ylimääräistä hienoutta ei minulla elämässäni ole, vaikka miehelläni on useita autoja ja prätkiä, ja kalliita harrastuksia...

Kovin yllättävää,, että siellä taas joku mies luulee kotiäitiyden olevan sohvalla lojumista ja shoppailua. Sohvalle ehdin itse ekan kerran vuorokaudessa vasta noin lo 23 illalla, kun on lapset nukutettu ja kotityöt viimestelty...

ap......... kirjoitti:

Avioliitossa on elatusvelvollisuus puolisoaan kohtaan (avio-oikeus), jopa naimisissa oleva voi saada puolisoltaan elatusapua (rahaa), jos ei suosiolla, niin sitten oikeuden määräämänä. Tiedoksi vaan. Ehkei nyt ketään voi pakottaa autoa ostamaan mutta omistaan pitää jakaa, jos toisella ei ole. Lakikin sen sanoo...

Tässä nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että minulla oli oma auto, jonka mies ekan lapsen synnyttyä puolipakolla myi, ja osti niillä rahoilla ja lisää maksamalla omiin nimiinsä minulle ja lapsille toisen auton, jolla olemme sitten tässä kohta 4 vuotta ajelleet.

Täällä jumalan selän takan auto on todella välttämätön. Lähimmät palvelut yli 3 km päässä, ei julkista liikennettä mihinkään suuntaan. Kahden pienen lapsen kanssa ei kävellä sellaista matkaa eestaas, varsinkaan neljän kauppakassin kanssa. Kumpikaan lapsista ei pyöräile, muttei enää istu rattaissakaan.

Mies käy töissä tienaamassa rahaa. Ja sitten on vapaalla.

Minä hoidan kaiken muun ja olen aina hoitanut : kaksi lasta 24/7 ilman minkäänlaisia taukoja ja vapaapäiviä, kaikki perheen asiat ja menot (neuvolat, lääkärit, juhlat, hankinnat, laskujen maksut, kaupassakäynti, ruoan valmistus, kodinhoito(siinä pelkästään tässä talossa riittää tarpeeksi)., yms

Mikään kotirouva en todellakaan ole, vaan täyspäiväinen työntekijä (lastenhoitaja, kodinhoitaja, kokki, siivooja, organisoija..). Tällainen työnjako sovittiin aikoinaan, vaikkei mielessäni käynyt kertaakaan sellainen mahdollisuus, ettei mies hoida lapsiaan ollenkaan, koskaan. Tai muutakaan hommaa, paitsi oman työnsä. Rahaakaan ei siitä työmäärään nähden tarpeeksi saa.

Avioliitossa (ilman avioehtoa) lain mukaan toinen puoliso ei saa myydä itsekään omistamaa tavaraa (asunto, auto yms..), ilman toisen puolison lupaa, jos se on tällä toisella puoliskolla suureksi osaksi myös käytössä. Tähän on ihan laitkin olemassa.

Mietin tässä vain, että koskeeko tuo avioliiton ajan "hukkaamiskielto" myös sellaista avioliittoa, jolle on eron tullessa laadittu avioehto...

"Ihmettelen kovasti, miten kotirouva väittää olevansa vastuussa juoksevista asioista, ei niihin edes autoa tarvitse, rahaa kyllä. Joten milläs rahalla on juoksevia asioita hoidellut, kun ei sitä ilmeisesti ole ? "

-just. kaikki rahani (tuet ja säästöt) laitan yhteiseen kotiin ja lapsiin, ja loppu maksetaan miehen rahoilla. Ja kyllä, olen vastuussa kaikesta, paitsi mieheni työn tekemisestä. Ja ennen lapsia, maksoin omasta palkastani lähes tonnin kuussa kotimme laskuja ja kauppamenoja, kun taas mies lyhentää lainaansa. Saman asian eteen työtä teemme, sillä erolla, että minulla jää paska käteen erotilanteessa, jonka mies vakuutti olevan mahdotonta...

Puhelimitseko kuvittelit minun hoitavan kauppa-, pankki-, neuvola-, lääkäri-, kela- yms asiat, puhumatakaan olemattomasta sosiaalisesta elämästäni, kiitos mieheni työn..? Minkäänlaista luksusta tai ylimääräistä hienoutta ei minulla elämässäni ole, vaikka miehelläni on useita autoja ja prätkiä, ja kalliita harrastuksia...

Kovin yllättävää,, että siellä taas joku mies luulee kotiäitiyden olevan sohvalla lojumista ja shoppailua. Sohvalle ehdin itse ekan kerran vuorokaudessa vasta noin lo 23 illalla, kun on lapset nukutettu ja kotityöt viimestelty...

Lue lisää

Tos edellä on kerrottu oleellinen. Näe positiivisena edes se, että miehsi velkojen lyhennykset ovat lisänneet hänen varallisuuttaan, eli varallisuuseroanne. Jos lapset sovitaan/tuomitaan sinulle, niin miehelle määrättävä elatusmaksu nousee varallisuuden ansiosta. Lapset, kodinhoito ja avioliiton pituus yms. huomioiden voit ehkä saada oikeudessa osituksen sovittelun. Lakiapuun turvautuminen ensitilassa näyttää tarpeelliselta.

Tuosta olen kyllä eri mieltä. Oma isäni myi meidän perheen toisen auton, joka oli äitini ja meidän lasten käytössä pääasiallisesti, ja joutui myöhemmin maksamaan osan myyntihinnasta äidilleni. Auto oli isäni nimissä, eikä vanhemmillani ollut avioehtoa. Ja tuon summan joutui hyvittämään äidilleni jo ennen eroa.

Ukko vei toisen naisen ulkomaille lomailemaan meidän autorahoilla...

Vapaa-ehtoisesti olen maksanut muuta paitsi lainaa, koska mies ei halunnut kenenkään muun nimeä talon papereihin. Lupaili kyllä kovasti, etten tyhjän päälle koskaan jää. Näköjään varmisteli jo silloin omaa taustaansa. Jos en olisi muutakaan maksanut, olisin lentänyt ulos, kuin leppäkeihäs. Ennen lapsia laitoin talouteemme saman summan kuin mies talon velkaan, jännä ettei sekään merkitse miehelle yhtään mitään...

Avioehdon allekirjoitin pitkin hampain, koska halusin saman sukunimen kuin lapsillamme, ja itsestäni ns kunniallisen. Ilman ehtoa ei häitä olisi koskaan tullut. Ja avioehtoa alkoi tuputtamaan vasta pari vkoa ennen häitä. Totta puhuen en olisi kehdannut enää häitä perua. Lupasipa tuo heti sen jälkeen muuttaa avioehtoa minulle suotuisammaksi, mutta sitä tässä on jo jonkin aikaa odoteltu.

ap........... kirjoitti:

Tuosta olen kyllä eri mieltä. Oma isäni myi meidän perheen toisen auton, joka oli äitini ja meidän lasten käytössä pääasiallisesti, ja joutui myöhemmin maksamaan osan myyntihinnasta äidilleni. Auto oli isäni nimissä, eikä vanhemmillani ollut avioehtoa. Ja tuon summan joutui hyvittämään äidilleni jo ennen eroa.

Ukko vei toisen naisen ulkomaille lomailemaan meidän autorahoilla...

Vapaa-ehtoisesti olen maksanut muuta paitsi lainaa, koska mies ei halunnut kenenkään muun nimeä talon papereihin. Lupaili kyllä kovasti, etten tyhjän päälle koskaan jää. Näköjään varmisteli jo silloin omaa taustaansa. Jos en olisi muutakaan maksanut, olisin lentänyt ulos, kuin leppäkeihäs. Ennen lapsia laitoin talouteemme saman summan kuin mies talon velkaan, jännä ettei sekään merkitse miehelle yhtään mitään...

Avioehdon allekirjoitin pitkin hampain, koska halusin saman sukunimen kuin lapsillamme, ja itsestäni ns kunniallisen. Ilman ehtoa ei häitä olisi koskaan tullut. Ja avioehtoa alkoi tuputtamaan vasta pari vkoa ennen häitä. Totta puhuen en olisi kehdannut enää häitä perua. Lupasipa tuo heti sen jälkeen muuttaa avioehtoa minulle suotuisammaksi, mutta sitä tässä on jo jonkin aikaa odoteltu.

Lue lisää

Ongelmasi ei liity mitenkään avioehtoon tai -ehdottomuuteen, kuten ketjussa on jo mainittukin. Kyse on sinulla ihan pelkästään avioliittolain pykälästä, joka pääasiassa rajoittaa puolisoiden yhteisenä kotina olevan asunnon myyntiä ilman toisen puolison lupaa. Pykälässä mainitaan myös toisen puolison käytössä oleva irtain, mutta veikkaanpa, että siinä tulee jo tulkinta paljon enemmän kuvioon, jos asiaa ryhdytte käräjillä ratkomaan. Ja sinnehän se menee, jos mies on sovintohaluttomalla tuulella.

Avioehto ja avio-oikeus koskevat vain sitä, onko puolisoilla eron tai kuoleman sattuessa avio-oikeus toistensa omaisuuteen, mutta niillä ei ole mitään tekemistä puolisoiden avioliiton aikaisten oikeuksien kanssa.

ap........... kirjoitti:

Tuosta olen kyllä eri mieltä. Oma isäni myi meidän perheen toisen auton, joka oli äitini ja meidän lasten käytössä pääasiallisesti, ja joutui myöhemmin maksamaan osan myyntihinnasta äidilleni. Auto oli isäni nimissä, eikä vanhemmillani ollut avioehtoa. Ja tuon summan joutui hyvittämään äidilleni jo ennen eroa.

Ukko vei toisen naisen ulkomaille lomailemaan meidän autorahoilla...

Vapaa-ehtoisesti olen maksanut muuta paitsi lainaa, koska mies ei halunnut kenenkään muun nimeä talon papereihin. Lupaili kyllä kovasti, etten tyhjän päälle koskaan jää. Näköjään varmisteli jo silloin omaa taustaansa. Jos en olisi muutakaan maksanut, olisin lentänyt ulos, kuin leppäkeihäs. Ennen lapsia laitoin talouteemme saman summan kuin mies talon velkaan, jännä ettei sekään merkitse miehelle yhtään mitään...

Avioehdon allekirjoitin pitkin hampain, koska halusin saman sukunimen kuin lapsillamme, ja itsestäni ns kunniallisen. Ilman ehtoa ei häitä olisi koskaan tullut. Ja avioehtoa alkoi tuputtamaan vasta pari vkoa ennen häitä. Totta puhuen en olisi kehdannut enää häitä perua. Lupasipa tuo heti sen jälkeen muuttaa avioehtoa minulle suotuisammaksi, mutta sitä tässä on jo jonkin aikaa odoteltu.

Lue lisää

Sanot isäsi joutuneen (ositusko?) pulittaneen puolet autonsa hinnasta äidillesi jo ennen eroa. Voit muistaa aivan oikeinkin, koska ositusperusteena on avioerohakemuksen jättäminen. Ositus on voitu tehdä jo harkinta-aikana ja näin tuo avio-oikeuteen perustuva maksu autostakin on langennut ennen eroa.

Et sinäkään aivan lainsuojaton ole, vaikka busines-miehesi näyttää vieneen sinua kuin kuoriämpäriä ja pitänyt edullista "piikaa" ehkä harkitusti koko suhteenne ajan.
Tuon käytössäsi olevan auton myynnin laillisuus on tulkinnallinen avioliittolain 2. luvun 38§ /5 kohdan perusteella. Oikeus voisi katsoa auton luovutetuksi sinun ja lasten henkilökohtaiseen käyttöön kertomasi käytön ja neljän vuoden perusteella. Ositustakin voidaan sovitella jos miehen velkakin on yritykseen ja sulla on näyttöä yksin makselleesi elämisenne jne. Jopa asunto voidaan tuomita ainakin aluksi sitä enemmän tarvitsemalle. Nämä vaatimukset menevät niin kinkkisiksi jo valmistellessa, että kopioin eo. vastaukseni viimeisen virkkeen. "Lakiapuun turvautuminen ensitilassa näyttää tarpeelliselta".