Sillä sain tänään tietää sairastavani harivinaista verisairautta. Hautasin äitini jolla oli sma sairaus, kaksi kuukautta sitten. Hänellä se todettiin kaksi vuotta sitten a minä sain kuulla tuomion tänään olen vasta 56.
Siinä ukko teki oikean ratkaisun,. Ei tarvi olla leskenä eikä saa leskeneläkettä, eikä myöskään ole perimässä minua. Selvisi monta kysymystä liian aikaiseen luustokatooni.
MIes siis teki ihan oikein hankkiessaan uuden naisen ennekuin minä lopun täysin.
Tämämpäivän jälkeen en varmaankaan jaksa enää mitään. Nyt on pussit täysin tyhjät.
Siinä ukko teki oikean ratkaisun,. Ei tarvi olla leskenä eikä saa leskeneläkettä, eikä myöskään ole perimässä minua. Selvisi monta kysymystä liian aikaiseen luustokatooni.
MIes siis teki ihan oikein hankkiessaan uuden naisen ennekuin minä lopun täysin.
Tämämpäivän jälkeen en varmaankaan jaksa enää mitään. Nyt on pussit täysin tyhjät.
Vastaukset 20
Vanhimmat
jatkan vielä ihan viinin voimalla. ajoin ite nuo 50 kilsaa kotiin,olin kuin asia ei olisi minua koskettanut mitenkään.
OLen vuosien varrella oppinut olemaan luja. (Lapsen sairauden vuoksi taistelua) Nyt kyllä minulle rittää en jksa enää,
Nyt jätän elämäni lääkäreiden jaahdollisesti aikkien hyvin ekeleiden huomaan.
Tee pankin lakimiehellä testamentti ja edunvalvonta valtakirja varalle, jos et kykene hoitamaan asoitasi sitten joskus. Eli mieti kenet valtuuttaisit hoitamaan raha-asoitasi jos itse et siihen kykene. Tai haluatko mielummin ulkopuolisen virka....
Ja sitten tuo hoitotahto. Kuinka haluat sinua hoidettavan ja missä. Kait posteista tai netistä tulostamalla.
Kiitos vastauksesta, niin teeen.
TUntuu vain niin pahalta. oLen viimiset neljä vuotta surrut aviolittoni kaatumista j a olen antanut pahoille ihmisille vallan omssa elämässni. Viimisen ajan haluan kuitenkin hallita itse oamaa elämääni.
JOten kiitos ei enää ykkösöityneelle kakkoselle.ja exälle hakekoon vain uuden uhrin. Minulla on muuta tekemistä.
Oli tarkoitettu Huh, Huh:lle. ajatella vielä että vaihdoin vapaapäiväni, En siis kertonu työapikalla , että minkä vuoksi olin menossa tuonne 50 km päähän vaan vaihoin vapaapäiväni joten huomenna yritän ainakina oll töissä. KErron sitten työnantajalleni kun jaksan. Joillakin on vain veressä tuo vittuilu.
Kiakkea hyvää vain sine.
Paljon,paljon voimia sinulle H.K. Olet vahva ihminen !!!
Luottoa siihen että kaikki järjestyy, nyt et saa antaa periksi. Voimia.
Tämä ketjuhan vaan osoittaa kuinka hyvin hk viihtyy ihan ittensä kanssa.
Puhuu itselleen ja jopa vastaa itselleen. Kiukuttelee ja suuttuu itselleen jopa kiusaa itseään.
Sekaisinhan sinä olet hk.
Vahva ei kannata yrittää olla kun tarvitsee oikeasti lääkärin apua.
Vahva on vasta sitten, kun pystyy tunnustamaan itselleen myös olevansa joskus heikko ja tarvitsevansa muiden apua. Ap tarvitsee nyt muuta apua kuin uskottomuus-palstan. En kyllä millään jaksa uskoa, että kun ihminen saa diagnoosin sairaudestaan, tukeutuu ensimmäisenä suomi24:n. Olkoompa vaikka miten pettämistä takana. Toivottavasti hänellä on joku ystävä, johon tukeutua.
Jokainen puhuu joskus itselleen, kysyy ja vastaa itselleen, on vihainen itselleen. Ihan täysin normaalia.
Mutta, että kirjoittelisi itselleen täällä on jo niin outoa, että siihen en pysty minäkään.
Pyydän sinua todistamaan väitteesi, mistä muka tiedät minun tekevän tuota mitä väität?
edellinen oli tarkoitettu enkelille, meni väärään väliin.
Huomenta vain kaikille ja kiitos. EI ole enää viinin voimalla kirjoitusta.
Sorry vain, että viinin voimalla, satuin kirjoittamaan vääräälle palstalle. siirryn oikealle palastalle kirjoittamaan, jos nyt enää haluttaa kirjoittaan enää mitään. SAin eilen pois mielestä sen mikä tuntui pahalta..
Anonyyminä ei kukaan tiedä kuka olen eikä näinollen tarvi pelätä live-elämässä osanottajia.
Hyvää päivänjatkoa teille. Minä lähden töihin.
Niin omituinen ketju todella.
14sta vastausta joista on aloittaja kirjoittanut yli puolet tai siis ainakin 9 jotenka todellakin taidat puhella itsellesi.
Mietin sitä sinun vakavaa diaknoosiakin kuinka et noin rankan sairauden vuoksi saanut sairaslomaa?
Olisit kyllä tarvinnut.
Jossakin viestissäsi mainitsit erostasi olevan jo 4vuotta, siinä ajassa olisi jo pitänyt toipua sen verran ettet kaikkia vapaahetkiäsi asiaa täällä uskottomuuspalstalla vatvoisi.
Itsestähän se on kiinni haluaako edes unohtaa ikävät kokemukset. Loppuelämä vaan menee pelkästään rankemmaksi jos et päästä vanhoista sulhasistasi irti.
Vieno TuuliSädeOlivia
Kitos sinunkin kommentista. Kyllä tänne mahtuu. Eikö ruukata vastata jos saa kommentteja kirjoituksiinsa, kuten nytkin teen. Vastaan sinulle.
Niin saan kyllä sairaslomaa, mutta pienessä puljissa suunnitellaan kuka milloinkin tulee töihin niin kerettiin päättää että minä teeen lauantain koska olen vapaalla perjantain ja työkaevrini on suunnitellut omat menonsa sen mukaan. Eikä niitä muuteta niinvain. TOiseksi tulin niin myöhään kotiin että työpaikkani oli jo suljettu, että en kerinnyt sinne krtomaan tilannettani. En minä heti tänään kuole. Olen kyllä väsynyt kun en saanut unta juuri nimeksiään mutta muuten kunnossa.
Mutta mitäpä minä näitä sinullekaan kerron. Sinullahan on jo oma mielipide minusta.
MInulla ei kylläkään ole ollut monia sulhasia. Eron jälkeen olen yrittänyt seuruttella yhden miehen kanssa kahden vuoden ajan mutta siihen väliin tukki exnyxäpari, ilkeillä jutuillaan aiheuttivat epäilyksiä joiden vuoksi päätettiin jättää juttu silleen.
Että sillätavalla.
Vieno lisää sinulle ennekuin lähden töihin.
Olen tähänmennessä selvinnyt neljästä isosta leikkauksesta, kahdesta verenmyrytyksestä ja yhdestä palovammasta josta jäi paljon rumempi arpi kuin yhdestäkään leikkauksesta, että kyllä selviän tästäkin. MAnnataina otetaan luuydin näyte ja tankataa punasoluja ja kaikki taas hyvin. Palaan töihin tiistaina en hae tässä vaiheessa sairaslomaa. Ei ole tarvetta.
Mitkään fyysiset arvet eivät ole niin kipeitä kuin arvet sydämessä petoksen kohteeksi joutumisen vuoksi.
Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa tuonne katkeruus osioon sillä nyt nostaa katkeruus päätään.
Anteeksi jos koit viestini negatiiviseksi joskus vaan lähes ääneen ihmettelen ihmisten valintoja koska myös vaikeuksista selviytyminen on myös oma valinta. Jos ei itse kykene näihin valintoihin sillon tarvitsee tukea joltain oikealta ihmiseltä ei tälläselta keskustelusivulta mitään tukea saa.
Täällähän ihmiset käy vaan viihdyttämässä itseään tylsinä päivinä.
Itse olen kokenut tuon tilanteen josta kerroit eli saanut myös aikanaan diaknoosin vakavasta sairaudesta ja sain sairaslomaa. Kyllä oli pakko vaan laittaa luukut kiinniomalta osaltani, kunnes sain itseni hiukan parempaan kuntoon. Elämä vaatii päättäväisyyttä että sen jaksaa loppuunasti. Jos noin voi sanoa. Minun diaknoosin päivämäärä on jo vuosien takana ja koskaan tässä sairaudessa en pääse unohtamaan että en enää vaan ole terve. Turhaa itseään on huijata ja kiusata miettimällä kuinka olisi voinut mennä kun ei mennyt.
Koita levätä ja nauttia siitä mitä vielä on jäljellä ja unohda ne entiset ja menneet. Irrota ihan tosissaan päättäväisesti. Elämä on julmaa.
VienoTuuliSadeOlivia
VAstaan sinulle, mutta sitten jätän tämän keskustelun. Vähän kaduttaa että edes kirjoitin m itään. Joskus vain katkeuus saa yliotteen ja viini lisäsi tunnetta.
Sorry.
Kiitos vastauksestasi. Ikävää että sinullakin on ollut kokemuksai vakavasta sairaudesta. Mutta olet selvästi sissi sinäkin kun olet selvinnyt.
Hyvä niin.
Minut tekee katkeraksi se, että mies meni vieraisiin, kun tarvitsin häntä eniten, olin juuri silloin käynyt läpi kolme isoa leikkausta. Toisinsanoin hän lähti pakoon elämää sairastelevan vaimon luota. Nyt hänellä on elämä ja senkin uuden alun jota minä yritin toisen kanssa pilasivat ilkeillä jutuillaan.
Vaikka uuden kans sovittiinkin, että ei välitetä niin aina ne vain silti nousi pintaan. Joten valitsin parhaaksi lopettaa sen suhteen. Tai se tehtiin ihan yhteistuumissa. Ehkä siitä puuttui jotain kun se ei edes tuntunut kipeältä lopettaa vaana olin enämpikin helpottunut, että loppu.
En osaa sanoa kuinka paljon exnyxäparin sekoaminen väleihimme vaikutti loppupeleissä. Sitä on vaikea sanoa nyt.
Tuosta sairaslomasta voin kertoa vaikka se ei tänne kuulukaan, että kun poltin itseni kaksi vuotta sitten, oli uudenvuoden aaton aatto. Olin silloinkin luvannu t olla töissä aattona.
aaton aattona keitin lihaa painekattilassa, siinä sattui jokin vika kun menin siirtään sitä niin se räjähti syliini. KAtselin ihmeissäni kun neste pulppusi käsivarsilleni ja syliin. En edes ensin tajunnut irrotaa otetta vaan tuijotin sitä.
Kun sitten tajusin mitä sattu niin syöksyin suihkuun. REvin pitkähihaisen gollegepuseroni päältäni. Käsivarresta lähti nahka mukana.
En menney lääkärin. Hoin vain itelle että en ilmoita työnanatajalle mitään. Olen luvannut mennä aamulla töihin ja sen teen.
Niin tein. Yö oli kauhea. Tyhjensin pakasteesta kaiken minkä pysytin helpottaakseni sitä poltetta.
Menin aattona puoleksi päivää töihin. Polte loppui joten selvisin ihan ok. Vasta uudenvuodenpäivänä meninn päivystykseen kun palovamma alkoi vuotaa.
Silloin sain kolmepäivää saikkua kun siteet piti käydä vaihtaan joka päivä.
Olen elämäni aikana ollut niinpaljon sairaslomilla että en halua jos ei ole ihan pakko. Se nimittäin pinentää tuloja.
Ei minulla ole syöpä, vaan meidän suvussa on huomattu luuytimen kantasolujen vääristymä joka on periiytyvä. Hoitamattoman kylläkin kehittyy leukemiaksi koska luuydin ei tuota tarpeeksi terveitä punasoluja.
Äidillä kävi niin.
Ihmeteltiin aina että miten ihmeessä hän jatkuvasti moitti luustosärkyjä. Syy löytyy tuosta.
Itse olen koko elämäni kärsinyt luustosäryistä.
Tänäänkin oli niin vaikea nousta ylös kun kroppa on niin arka ja kankea kuin rautakangen niellyt.
Eipä tässä muuta saan lääkityksen ja jatkan elämää. Odotan kesää että pääsen lavoille. Toivottavasti yhtä hyvä kesä kuin viimekesäkin.
en jatka tätä ketjua tämän enempää.
Ikävää palovammat on aina kivuliaita tosiaan.
Kesä odotellessa täälläkin kun kesä on aina kesä ja valo ja
lämpö lisääntyy jokatapauksessa.
Näitä koettelemuksia tai sanotaan vaikeuksia tulee jokaiselle mut justiin sen vuoksi että ne on tarkoituskin voittaa, muuten tämä eläminen oliskin liian helppoa.
Palovammat on myös aika vaarallisia jättää kunnolla hoitamatta iho on sillon tosi tulehdusherkkä.
Itselle tuli erilainen sairaus tai minun kohdalla voi kutsua vammaksi koska nyt olen loppuelämän pyörätuolissa. Ja kipulääkkeet pitää edes jotenkin mukana maailmanmenossa. Myös minut mies jätti kun olisin häntä tarvinnut. Kaikki ei vaan tätä elämää kestä minulta ei kysytty kestänkö oli vaan pakko jaksaa.
Avioliittomme kesti kuitenkin 8vuotta ja luulin miehen olevan rinnallani myös hädän hetkellä.
VAstaan nyt kuitnekin. Nyt ihan häpeän valittamsitani.
Saanko kysyä mikä aiheutti vammantumisesi?
Jossakin on sanottu että ei kenellekään anneta enämpi mitä jaksaa. vaikka joskus tuntuu, että nyt menee yli. Minulla tuo livästi vammainen lapsi jonka sydän leikattiin kun oli 9v. Ajattelin silloin , että en voi elää sen tiedon kanssa , että hänen sydän on ollut pysähdyksissä. Alkuajat olivatkin vaikeita. Vahtasin öisin hänen sängyn vieressä, että varmasti hengittää.
Tuosta on nyt kulunut ja yli 20v. Kaikki hyvin edelleen ja olen siitä kiitollinen.
Omia leikkauksiani olen pelännyt hullun lailla ja niin vain ne kaikki on ohitettu ja elämä on jatkunut.
Verenmyrkytykset ja palovamma jonka paranemiseen kului kaksi kuukautta. ovat myös jo historiaa.
Mutta kipu sydämessä ei hellitä. Katkeruus kokemaani vääryyden vuoksi ei katoa koskaan.
Olisin tuossakin tilanteessa ottanut mielummin turpiini ihan oikeasti kuin, että minut polettiin henkisesti maanrakoon.
Minä varmaan hetken olen sitä katkeruuttakin tuntenut mutta onneksi vain hetken. Sain jonkin bakteerin selkäytimeen joka on tuhonnut hermoja niin etten kykene kävelemään. Sairaalassa makasin alkuaikana todella paljon kun syytä etsittiin ja miten voisi edes pysäyttää tämän rappeutumisen.
Minulla on tytär nyt jo teini sillon oli ihan vastasyntynyt vauva. Minut mies jätti mutta tyttärestä tuli kuitenkin isänsä kanssa hyvin läheiset koska mies oli tytön kanssa kun olin sairaalassa.
Minä uskon että tämän vammautumisen vuoksi olenkin päässyt tutustumaan ihmisiin joita en luultavasti olisi terveenä koskaan kohdannut. Ja myös uskon että koko kokemus on kasvattanut minua ihmisenä paljon. Aiemmin en edes tuntenut ketään vammaista nyt parhaita ystäviäni on juurikin pyörätuoleissa olevia ja siitä olen kiitollinen että olen nämä ihmiset tavannut.
Kaikenlaisia sairauksia niitä onkin. Huh. Olet kuitenkin sinnikäs ja sopeutunut elämään.
Minä olen senverran tulinen sielu että nämä tähänkin asti olleet jutut meinaa keittää yli. Olen kyllä tehnyt vapaehtoistyötä vammaisten lasten parissa lapseni syntymästä asti. Silloin ei synnynnäisille sydänvikaisillla lapsille ollut vielä tuki yhdistysä joten toimin kehitysvammaisten parissa koska llapseni sai jonkinlaisen aivovaurion hapenpuutteen vuoksi. Se oli lääkärien vahinko.
Minulla ei luojankiitos ole yhteisiä lapsia viimisimmän exän kanssa. Olen ollu t kaksi kertaa naimisissa, kolmas jäi eurustelutasolle. Kaksi vuotta yritettiin ja sitten lopetettiin. Ensimmäien oli teiniliitto josta minulla on kaksi lasta.
Tämänhetkinen paras miesystäväni on juuri ensimmäinen mieheni/ex.
Ollaan kyllä oltu aina pakotettuja olemaan yhteydessä lapsen sairastamisen, hoidon ja koullun vuoksi.
Olis kiva jutella ihan livenä mutta täällä netissä ei uskalla antaa e-posti osoiteta eikä puhelinnumeroakaan, joten kaikkea hyvää vain sinulle.