Oon pelannu lentopalloa lähes koko ikäni, nyt pikku kylälläni on naisten harrastejoukko jonka kanssa pelailen. Taso ei ole hurja, kun muilla ei pelitaustaa oo. Miehet pyysi mua omaan joukkuueeseensa, harrastepohjalta sekin. Nyt oon siellä käynyt vuoden ajan. Voin väittää että liikun ja syötän paremmin kuin valtaosa miehistä, mutta voimaa ja ulottuvuutta on tietysti vähemmän kun ukoilla. Verkon korkeus aiheuttaa hyökkäys- ja torjuntatilanteissa v-käyräni nousua. Ja ukot v***uilevat, jos sähläilen verkolla.
Muita naisisa jotka pelaatte miesten kanssa??? Kuinka homma sujuu??? Nyt en puhu sekaporukoista, vaan yhdestä naisesta miesten joukkueessa:)
Muita naisisa jotka pelaatte miesten kanssa??? Kuinka homma sujuu??? Nyt en puhu sekaporukoista, vaan yhdestä naisesta miesten joukkueessa:)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siinähän sinulle on mukavaa haastetta, kun pomppua rupeat kehittämään. :)
miks sä pellaat siellä?
Harrastelijatasolla en näe asiassa mitään ongelmaa, mutta kilpaurheilutasolla naiset kilpailkoon vain naisia vastaan. Syy tähän on vain ja ainoastaan geneettinen, miehet ovat yksinkertaisesti vahvempia ja nopeampia kuin naiset. Mikäli esimerkiksi yleisurheilussa luovuttaisiin sukupuolijaosta, eivät naiset voittaisi yhtään mitalia ikinä.
Arvaappa käviskö toisinpäin...
Jos olet fyysisesti vahva niin ei muuta ku miesten joukkueeseen! Harrastepuolella tiedän naisia, jotka pelaavat jääkiekkoa miesten joukkueessa, juniorikaudesta alkaen. Toki olisivat kovia myös naisten sarjassa, mutta luonnonlahjakkuudet eivät saa tarvittavaa liikunnallista hyvänolon tunnetta, jos muu porukka on fyysisesti heikompaa. Tsemppiä sulle!
Se, että miehet hattuilevat sinulle epäonnistuessasi, osoittaa mielestäni heidän suhtautuvan sinuun tasa-arvoisesti. Kuulostaa siltä, että sinä itse vaatisit itseltäsi liikaa. Ei naisen tarvitse olla kaikilla alueilla parempi tullakseen hyväksytyksi "miesten maailmassa".
Itse olen viettänyt suurimman osan elämästäni tasa-arvoisena "miesten maailmassa". Uudessa työpaikassa varttuneemmat, suorittavan tason työntekijät olivat joskus alkuun ilmiselvästi ennakkoluuloisia, ja heidän luottamuksensa saavuttaminen vaati oman aikansa. Kun ei itse tee numeroa omasta naiseudestaan, kaikki sujuu hyvin. Mielestäni tilanne on parantunut vuosien mittaan, ja nuoremmat sukupolvet ovat oikeasti tasa-arvoisempia ja valmiimpia kohtaamaan toisensa ihmisinä missä tahansa ympäristössä.
PS: Oma "lentopalloilijan urani" päättyi aikoinaan siihen, että vanhemmat huomasivat minun olevan ainoa naispuolinen pelaaja oman asuntoalueen harrastajajoukossa ja he huolestuivat. Aviomiehen kanssa samanlaista ongelmaa ei tullut vastaan, päinvastoin.
miehet tarvitsi toisenhajuista hikiä saliin
Miehenä totean, että kun se ainoa mukana pelaava nainen pelasi vielä toissavuonna naisten liigaa, taso-ongelma meinaa kääntyä päälaelleen, ts. me ukot emme tahdo pärjätä...
Akat pysyköön lestissään,eihän miehetkään tuppaa akkojen joukkueeseen.
Jos nainen on hyvä pelaaja ja pystyy pelaamaan omilla vahvuuksillaan, täyttäen oman paikkansa, niin ok.
Mieluummin otan pelikaverikseni tasokkaan, hyvällä itseluottamuksella ja pelisilmällä varustetun naispelaajan kuin huonon miehen.
Mutta jos naisen taso ei vastaa muun peliporukan tasoa, niin silloin saa mun puolesta pelata jossain muualla.
Omat kokemukseni naispelaajista tulee salibandyn puolelta. Itse pelasin miesten 2. div. pari vuotta sitte. Sarjapeleissä en pelannut naisten kanssa, mutta joitakin turnauksia olen ollut pelaamassa.