kasvissyöjämiehen etsintäkuulutus

kans.....!!!!! ;D

Miehet on fiksusti sekaravinnon syöjiä. Sellaiseksi ihminen on tarkoitettu.

En ole mies, enkä kasvissyöjä, enkä peekoo seudulta mutta ilmottelen jos semmoinen löytyy

Nettideittipalveluista. Yksi hyvä on www.veggieconnection.com

Itse olen täyskasvissyöjä ja mies, jo vähän iäkkäämpi, ja tuskailen saman ongelman kanssa. Vaikka kasvissyöjistä suurin osa on naisia, ja miehellä luulisi olevan valinnan varaa, niin en silti ole löytänyt häntä, jonka kanssa todella synkkaisi myös muutenkin kuin ruokapöydässä ja keittiössä. Osittain tämä johtuu iästäni, sillä olen vanhempi kuin veget yleensä. Monet tuntemani vegetarisi ja vegaaninaiset ovat jo varattuja ja useimmat kimpassa sekasyöjän kanssa.
Kun olen asioista keskustellut naispuolisten kasvissyöjien kanssa, moni on kertonut, etteivät vegemiehet kuitenkaan pidemmän päälle miellytä, koska he kaipaavat miehisyyttä, ja me vegemiehet olemme yleensä vähän pehmompaa ja kiltimpää sorttia.

Kyllä meitä on, siellä täällä. Minä tosin taidan olla hiukan liian vanha: olen nimittäin melkein kuusikymppinen lakto-ovo-vegetaristipoika Helsingistä.

Tunnen yhden kasvissyöjämiehen, joka ei todellakaan ole pehmo tai kiltti. Ulkonäön ja olemuksen perusteella ei kyllä uskoisi kasvissyöjäksi.

Rakastaa eläimiä, mutta ei erityisen paljon pidä ihmisistä. Suuttuu älyttömästi jos lasket leikkiä esimerkiksi tuotantoeläimiin liittyen.

Miksi oi miksi miehen pitää aina olla niin MIES. En kyllä tajua, miksi niin harvalta mieheltä löytyy empatiakykyä eläimiä kohtaan :(. Mieluummin ottaisin vaikka sen kiltin kasvissyöjäpehmomiehen kuin sekasyöjämiehen, joka ei ajattele ympäristöä, eläimiä tai terveyttään. Naiset jäävät yleensä leskeksi ja terveellisesti syövä mies eläisi pidempään kuin HK sinistä ja kaljaa kittaava urpo.

Näyttää kyllä hyvältä tilanne näin pehmon kasvissyöjämiehen kannalta. Mutta käytännössä olen kuitenkin yksin. Lienee kysymys enemmän siitä, että en ole onnistunut kohtaamaan naista, joka arvostaisi ominaisuuksiani. Ehkä meidän vegejen pitäisi olla enemmän aktiivisia deittipalstoilla ja rohkeasti sanoa etsivämme toista kasvissyöjää?

Saattaa olla tyhmä kysymys sekasyöjältä mutta eikö kummiskiin kasvissyöjä ja vege ole 2 eri asiaa ?
Vege on tiukkapipo niuhottaja äärivasemmistolainen possujen pelastaja.
Kasvissyöjä ei eroa sekasyöjästä muuten kun että ei syö lihaa.

Täällä yksi vegemies. Loin kokeeksi tänne tunnuksen ja myös deittiprofiilin.

Vähän tuntuu olevan kohtaamis ongelmia.

Seurustelen muuten ihanan miehen kanssa, mutta keittiössä meillä ei oikein synkkaa. Aina tulee riitaa ruuasta. En tiedä kauanko jaksan tätä ruuasta riitelemistä enää.. Meillä on niin erilaiset arvomaailmatkin ja mieheni syö lihaa ja välttelee vegaaniruokaa kuin ruttoa. Katsoopa hän tofunakkianikin kuin halpaa makkaraa vaikka siinä on enemmän proteiinia kuin hänen HK sinisessä lenkissään...

Näytin poikaystävälleni kuvia tehotuotantotiloilta. Nyt hän lupasi vähentää lihansyöntiä hieman, ja ostaa mieluummin kalaa yms. kuin porsaanlihaa. Hän on jopa uskaltautunut maistamaan vegaanikokkailujani ja ennakkoluuloista huolimatta kehunut niitä herkullisiksi, täyttäviksi ja maukkaiksi.

Itse olen seurustellut vain sekasyöjien kanssa, kun täällä ei näitä kasvisruokailijoita usein näe.
aina olen jo heti alkumetreillä ilmoittanut olevani kasvissyöjä ja, että minua ei haittaa jos toinen lihaa syö, kunhan se liha ei tule minun kotiini. Eipä ole tuo koskaan ollut ongelma ja kiltisti on ne korstotkin syönyt kasvisruokaa, kun todenneet helpommaksi sen kuin lähteä ulos syömään lihaa... :)

Näin lakto-ovo-vegetaristimiehenä olen sitä mieltä, että ihanien kasvissyöjätyttöjen tulee nimenomaan etsiä itselleen lihansyöjämies. Sen jälkeen vaan ankaraa valistusta kehiin aina kun mies koskee lihatuotteisiin. Näytettävä materiaali valitaan aina sen mukaan mitä raatoja kurkkuunsa on ahtanut.

Kuten nimimerkki "veganismi" kirjoitti, niin kyllä sillä vaikutusta on, ellei kyseessä ole sitten ihan täysi psykopaatti.

Itse seurustelin vuosia kasvissyöjämiehen kanssa, mutta ero tuli. Yksi yksilö on siis ainakin vapaalla jalalla:).

Joo, siinä oli etunsa, mm tuo jonkun mainitsema maistuvampi seksielämä... Noh noh, tuhma.

Eron jälkeen ajatus täysin erilaisesta arvomaailmasta ja ruokakulttuurista (mitä ruokaa laittaisimme!) ponnistavan kaverin kanssa tuntui, hmmm, vastenmieliseltä. Mietin tätä lihansyöntidilemmaa niin paljon, että olen kokeillut lihansyöntiäkin vähän niinkuin testiksi. Että ymmärtäisin paremmin... No, huono mieli siitä vaan tuli. En mä ole mikään jyrkkä mielipiteissäni, periaatteessa ja omasta mielestäni, mutta kun tuntuu, etten edes löydä niistä tapaamistaan miehistä mitään arvomaailmaa... Tulee olo, että eikö nää ajattele ollenkaan? Niinkuin itteään pidemmälle?

Huh, päästinköhän aarteen eksästä irrottautuessani:/. No, maailma on suuri....

Lueskelin hiukan kasvissyönnistä wikipedian sivuilta.

Lainaus: "Vegaaneja ja laktovegetaristeja on Suomessa yhteensä noin kaksi promillea väestöstä[3]. Sekä maitotuotteita että kananmunia syöviä lakto-ovo-vegetaristeja on 2,5 promillea väestöstä."

Jos oikein tulkitsin, niin vegaanien/lakto-ovo-vegetaristien yhteismäärä on vajaa puoli prosenttia väestöstä. Eli vähemmän kuin joka kahdessadas.

Osa tuosta 0,5 prosentin joukosta on sitten kasvissyöjiä ihan vain terveydellisistä(vatsa ei kestä lihaa) tai uskonnollista syistä. Heitä ei siis välttämättä kiinnosta eläinten oikeudet tippaakaan ja empatiakyky muita kuin ihmisiä kohtaan on nollan luokkaa.

Näitä lukuja tarkastellessa voi tehdä päätelmän, että käytännössä myös kasvissyöjämiehen on vaikea löytää noin pienestä joukosta itselleen "sopivaa" naista. Lisäksi on selvää, ettei pelkästään yhteinen arvomaailma riitä kriteeriksi, sillä tunteet ne loppujen lopuksi ohjaavat parin muodostusta.

Olen lihaton keski-ikäinen nainen. Syön siis myös kalaa joskus. Eksäni noudatti samaa ruokavaliota, kuin myös lapsemme jotka ovat molemmat poikia. Nyt kaikki miehet ovat lakto-vegaaneja ja minä jatkan kuten aiemmin. Lisäksi käytän melko vähän sokeria ja suolan pyrin korvaamaan esim. yrteillä.
MAhdotonta on löytää miestä edes tällä lihattomalla ruokavaliolla. Kaikki miesystäväni ovat kyllä kehuneet kokkailujani ja yleisestikin ne herättävät ihastusta, MUTTA, muutaman viikon päästä alkaa aina tämä kyseenalaistaminen. Mistä saan proteiinit ja kaiken muun. Ihan sama miten perustelee ravinnon terveellisyydellä. Lisäksi olen vielä vapaamielinen, sillä olen ainoastaan kieltäytynyt valmistamasta liharuokaa. Mitä toisen jääkaapista löytyy tai mitä hän suuhunsa laittaa ei minua häiritse. Mutta kyllä nämä ruokakysymykset tuntuvat ottavan kovastikin keski-ikäisen suomalaismiehen arvolle.

Minä olen kolmekymppinen mies ja en ole pääosin syönyt lihaa 10 vuoteen. Joitakin ulkomaanreissuja ja tosi hankalia tilanteita ollut missä ei muuta ruokaa ole ollut tarjolla olen kyllä syönyt lihaa, mutta itse en tee enkä osta liharuokia kotona enkä töissä. Minulla ei oikeastaan enää ole sillä tavalla mitään periaatetta tai aatetta ruokavaliolleni. Se on jäänyt lähinnä tottumuksesta ja siitä että en oikein muunlaisia ruokia osaa tehdäkään.

Tämän takia en ole myöskään oikein vaatinut naisiltakaan mitään tiettyä ruokavaliota, kun minuun tässä asiassa vaikuttaa ihan jotkut muut asiat. Jos jollekin on kasvissyönti ongelma niin sitten se on. Enpä minä sille mitään voi. Kavereille se ei ole ollut ongelma ja joskus siitä vitsaillaan ja ei se minua haittaa. Tuntemattomille voi joskus olla alkuun ongelma, mutta kyllä se siitä yleensä on mennyt ohi jos on jaksanut minun kanssa jutella.

Niiiiin että kyllä minulle saa kirjoittaa jos siltä tuntuu...