Olen suhteessa, jossa kumppani tarvitsee seksiä, jota en voi hänelle fyysisistäkään syistä itse antaa.
Rakastan häntä, hän minua.
Viimeisenä mahdollisuutena parisuhteemme pelastumiselle hän pyytää, että saisi hakea seksiä muualta.
Olen periaatteessa myöntyväinen, sillä ehkä voisin itse ajatella jotakin itsekin jossakin sopivassa mielentilassa tekeväni, mutta oikeastaan en ole siihen valmis. Katuisin omia tekojanikin jälkeenpäin, mutta ennen kaikkea hänen tekosiaan ja odottamistaan taas luokseni.
Miten saan itsetuntoni tilaan, että suhteemme voisi jatkua?!? En oikein usko terapiaan tai lääkkeisiin, muutoshan lähtee ihmisen itsensä sisältä.
Mitä minun on opittava hyväksymään tai päästämään irti, silti niin, että rakkaus kestäisi?
Rakastan häntä, hän minua.
Viimeisenä mahdollisuutena parisuhteemme pelastumiselle hän pyytää, että saisi hakea seksiä muualta.
Olen periaatteessa myöntyväinen, sillä ehkä voisin itse ajatella jotakin itsekin jossakin sopivassa mielentilassa tekeväni, mutta oikeastaan en ole siihen valmis. Katuisin omia tekojanikin jälkeenpäin, mutta ennen kaikkea hänen tekosiaan ja odottamistaan taas luokseni.
Miten saan itsetuntoni tilaan, että suhteemme voisi jatkua?!? En oikein usko terapiaan tai lääkkeisiin, muutoshan lähtee ihmisen itsensä sisältä.
Mitä minun on opittava hyväksymään tai päästämään irti, silti niin, että rakkaus kestäisi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vastaan itselleni, en keksi muuta kuin erota, tästä tulee elämäni suurin tuska.