Älykkyyteen vaikuttavat ainakin:
-työmuisti
-aivojen prosessointinopeus
-luonteenlaatu
-opitut tiedot ja taidot
Näistä ensimmäinen ja toinen ilmenevät eri tavoin eri aivoalueilla ja älykkyys jakautuu eri lahjakkuuksiin. Työmuisti on lisäksi riippuvainen aivojen eri osien välisestä kommunikaatiosta. Luonteenlaatu vaikuttaa älykkyyteen esimerkiksi sitä kautta, että tietyn luontoiset ihmiset ovat halukkaampia ratkaisemaan ongelmia, koska tuntevat älyllistä uteliaisuutta ratkaisua kohtaan. Opitut tiedot ja taidot vaikuttavat siihen, mitä aivoalueita henkilö on harjaantunut käyttämään. Ne siis muuttavat älykkyyden painotuksia. Kolme ensimmäistä riippuvat osittain perintötekijöistä ja osittain harjaantumisesta, mutta viimeinen riippuu henkilön elämänhistoriasta. Älykkyystestit mittaavat älykkyyttä, koska nopeasti ajattelevat ja monimutkaisia kuvioita hahmottavat (hyvä työmuisti) ihmiset pystyvät vääntelemään kuvioita mielessään muita paremmin. Sama pätee myös päässälaskuun ja matemaattisisin ongelmiin. Tyhmä ihminen on hidas ja yksinkertainen, älykäs taas nopea ja monimutkainen. Sana "älykäs" sisältää vahvan arvolatauksen: jos olen sinua älykkäämpi, olen sinua parempi. Siksi ehdotankin edellä mainituista ominaisuuksista käytettävän nimitystä "kognitiivinen kunto". Samoin kuin fyysinen kunto, myös kognitiivinen kunto on pitkälti kiinni motivaatiosta ja raa'asta vääntövoimasta. Samoin kuin kognitiivinen kunto, myös fyysinen kunto riippuu osittain perintötekijöistä. Lahjakas juoksija pääsee pitemmälle, eikä kyse ole vain oikeasta tekniikasta. Jonkun kroppa soveltuu toista paremmin juoksemiseen.
Tässä linkki testiin, jolla voit testata kognitiivisen kuntosi yhtä osa-aluetta. Tiedän että testitulostaan voi parantaa ja joku pärjää tasolla 9:
http://cognitivefun.net/stat/5
-työmuisti
-aivojen prosessointinopeus
-luonteenlaatu
-opitut tiedot ja taidot
Näistä ensimmäinen ja toinen ilmenevät eri tavoin eri aivoalueilla ja älykkyys jakautuu eri lahjakkuuksiin. Työmuisti on lisäksi riippuvainen aivojen eri osien välisestä kommunikaatiosta. Luonteenlaatu vaikuttaa älykkyyteen esimerkiksi sitä kautta, että tietyn luontoiset ihmiset ovat halukkaampia ratkaisemaan ongelmia, koska tuntevat älyllistä uteliaisuutta ratkaisua kohtaan. Opitut tiedot ja taidot vaikuttavat siihen, mitä aivoalueita henkilö on harjaantunut käyttämään. Ne siis muuttavat älykkyyden painotuksia. Kolme ensimmäistä riippuvat osittain perintötekijöistä ja osittain harjaantumisesta, mutta viimeinen riippuu henkilön elämänhistoriasta. Älykkyystestit mittaavat älykkyyttä, koska nopeasti ajattelevat ja monimutkaisia kuvioita hahmottavat (hyvä työmuisti) ihmiset pystyvät vääntelemään kuvioita mielessään muita paremmin. Sama pätee myös päässälaskuun ja matemaattisisin ongelmiin. Tyhmä ihminen on hidas ja yksinkertainen, älykäs taas nopea ja monimutkainen. Sana "älykäs" sisältää vahvan arvolatauksen: jos olen sinua älykkäämpi, olen sinua parempi. Siksi ehdotankin edellä mainituista ominaisuuksista käytettävän nimitystä "kognitiivinen kunto". Samoin kuin fyysinen kunto, myös kognitiivinen kunto on pitkälti kiinni motivaatiosta ja raa'asta vääntövoimasta. Samoin kuin kognitiivinen kunto, myös fyysinen kunto riippuu osittain perintötekijöistä. Lahjakas juoksija pääsee pitemmälle, eikä kyse ole vain oikeasta tekniikasta. Jonkun kroppa soveltuu toista paremmin juoksemiseen.
Tässä linkki testiin, jolla voit testata kognitiivisen kuntosi yhtä osa-aluetta. Tiedän että testitulostaan voi parantaa ja joku pärjää tasolla 9:
http://cognitivefun.net/stat/5
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pikemminkin mainittuihiin ominaisuuksiin vaikuttaa älykyys kuin älykkyyteen vaikuttaisi tuollaiset asiat.
"Älykkyys" on vain sana, ei sille ole ulkoa annettua määritelmää. Kuitenkin, miten älykkyys yleensä ymmärretään, eivät luonteenlaatu tai opitut tiedot ja taidot ole sen osatekijöitä. Useat nerokkaat tiedemiehet ovat olleet vaersin hankalia luonteenlaadultaan tai tienneet vähän oman erikoisalansa ulkopuolisista asioista.
Mikä siis on teidän käsityksenne älykkyydestä?
Minusta älykkyys tarkoittaa kykyä ratkaista ongelmia ja sopeutua uusiin tilanteisiin nopeasti. Esimerkiksi uuden oppiminen heijastaa edellä mainittuja kykyjä. Kyllä nopeus ja työmuisti vaikuttavat ongelmanratkaisuun eikä toisin päin. Kyse on kognitiivisen toiminnan kaikkein perustavanlaatuisimmista resursseista, jotka ihminen voi valjastaa ongelmien ratkaisuun. Jos olen väärässä, perustelkaa minulle kantanne. Luonteenlaadulla tarkoitan tässä esimerkiksi avoimuutta uusia asioita kohtaan. Jos ihminen kokee kaiken uuden vastenmielisenä, hänellä ei myöskään ole suuria mahdollisuuksia oppia uutta. Motivaatio puuttuu. Opitut taidot eivät sinänsä vaikuta kokonaisuuteen, mutta paljon lautapelejä pelanneen on helpompi oppia lautapelejä kuin sellaisen, joka ei ole koskaan lautapeliä nähnytkään.
Myönnän kyllä, että älykkyys on vaikea asia määritellä. Eikö kuitenkin ole aiheellista miettiä mitkä asiat ovat älykkyyden osatekijöitä? Yksi asia on varma: älykkyys riippuu aivojen monimutkaisesta tiedonkäsittelystä, joten se on ainakin riippuvainen tuon tiedonkäsittelyn nopeudesta.
Noille opittujen tietojen ja taitojen hallitsijoille löytyy sopivimpiakin ilmaisuja kuin älykkyys: viisaus ja taitavuus. Samoin tavoiteltaville luonteenlaaduille löytyy paljon ilmaisuja: sosiaalisuus, empaattisuus, ennakkoluulottomuus... Nähdäkseni hyvin älykkäät ihmiset hyödyntävät lahjakkuuttaan eri tavoin. Osa haluaa oppia yhä enemmän yhä laajemmista asiakokonaisuuksista.Osa taas haluaa syventyä erikoisalaansa, friikkiytyvät esim. tietokoneohjelmien koodaamiseen. Vanhan vitsin mukaan ensinmainitut tietävät lopulta kaikesta ei mitään ja jälkimmäiset kaiken ei mistään!
Tässä täytyy erottaa varsinainen tietämys, jolla ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Olkoon se sitten sitä mainitsemaasi viisautta tai taitavuutta. Tietämys täytyy erottaa siitä, miten se muuttaa aivotoimintaa. Uuden oppiminen muuttaa aivojen rakennetta luomalla yhteyksiä aivojen eri osien välille. Älykkyys riippuu osittain ympäristötekijöistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Älykkyys
Eikö tämän ympäristön vaikutus ole selitettävissä juuri oppimisella, ts. sillä että ulkoiset virikkeet muokkaavat aivotoimintaa? Sisäiset kehitystekijät, kuten aivojen kehitystä säätelevien hormonien tuotanto, ovat suurimmaksi osaksi perintötekijöiden määräämiä. Tietenkin esim. ravinto vaikuttaa näihin, mutta olisi karkea yksinkertaistus samaistaa ympäristön vaikutus pelkkään ravitsemukseen. Virikkeiden merkitys näkyy esim. Flynn-efektissä: keskimääräinen älykkyysosamäärä on noussut viime vuosikymmeninä, samoin kuin ympäristön tarjoamien virikkeiden lukumäärä. Se mitä henkistä resurssia virikkeet kehittävät, riippuu tietenkin virikkeiden laadusta. Autolla ajo kehittää ajamiseen vaadittavia resursseja ja videopelaaminen pelaamiseen vaadittavia resursseja. Tästä on tehty tutkimuksiakin, joita löytää helposti esim. Google Scholarista. Sosiaalisuus, empaattisuus ja ennakkoluulottomuus ovat sosiaalista älykkyyttä.
En käyttäisi sanaa "friikki" tietokonenörtistä. Kyseinen sana voi loukata jotakuta palstalla roikkuvaa.
En halua piilotella identiteettiäni. Kirjoitin vahingossa 38 nimimerkin kohdalle, toivottavasti se ei haittaa ketään.
Nähdäkseni elinympäristön tarjoamat virikkeet ovat tärkeitä erityisesti ensimmäisinä elinvuosina, jolloin aivot ovat voimakkaimmassa kehitysvaiheessaan. Kuitenkin perimä ja muut synnynnäiset tekijät määräävät sen maksimin, mihin yksilö voi päästä esim. loogisen lahjakkuuden (jota mitataan esim. mensatestillä) alueella, ja eri yksilöillä se maksimi voi vaihdella paljon.
Nimenomaan, sen maksimin. Mutta vain hyvin pieni osa ihmisistä pääsee lähellekään maksimiaan elinympäristössä, joka pyrkii latistamaan ihmistä monin eri tavoin. Henkinen suorituskyky on minimin ja maksimin välillä heiluva muuttuja, joka määrittelee sen miten vaikeita ongelmia ihminen kykenee ratkaisemaan. Minusta älykkyys ei ole sama asia kuin potentiaali. Se miten älykkyys ilmenee on ongelmien ratkaisemisessa, joka on riippuvainen henkisestä suorituskyvystä - siis laskentatehosta. Laskentateho voi vaihdella kovastikin ja sitä voi harjaannuttaa aivojumpalla. Tästäkin löytyy tutkimuksia kunhan alkaa penkoa.
Kysymys numero yksi: Luuletteko todella, että ihmisellä on jokin maksimaalinen älykkyysosamäärä, jonka saavutettuaan hän ei voi kehittyä pidemmälle?
Kysymys numero kaksi: Jos luulette, kuinka lähellä uskotte olevanne tuota äärimmäistä arvoa?
Tieteellisiä tai pitkälle pohdittuja perusteluita otetaan vastaan.
Tämä ei ole tieteellinen, eikä äärimmäisen pitkälle pohdittu mielipide, mutta uskon että jokaisella on maksimi älykkyyden suhteen. Aivojen rakenne voi muovautua - juuri sitähän oppiminen on. Muovautumista rajoittavat biokemia ja aika. Oppiminen muuttaa - oman käsitykseni mukaan - aivojen biokemiaa, mikä tekee vastaavien asioiden oppimisesta helpompaa tulevaisuudessa. Sama ilmiö helpottaa ongelmien ratkaisua opitun kaltaisissa tilanteissa: kyse ei ole pelkästään tiedon soveltamisesta. Aivot oppivat toimimaan vastaavanlaisissa tilanteissa. Uskon, että kiire, murheet ja stressi tekevät maksimaalisen potentiaalin hyödyntämisen mahdottomaksi nyky-yhteiskunnassa. Kyseiset tekijät toimivat kehitystä estävinä voimina, mikä nähdään esimerkiksi erilaisina ongelmina ihmissuhteissa jo kouluaikana. Jos isäsi ryyppää kun olet lapsi, saatat käyttää suuren osan voimavaroistasi asian pohtimiseen. Tämä puolestaan vie aikaa älyllisten haasteiden pohdiskelulta, jolloin aivot eivät harjaannu älylliseen pohdiskeluun. Tietenkin elämän vaikeimpien ongelmien mietiskely saattaa kehittää esim. itsetuntemusta, joka on oma älykkyyden lajinsa ja jo itsessään tärkeä voimavara.
Uskon, että olen kaukana maksimistani. Teen aivan liikaa tyhmiä virheitä, jotta voisin uskoa että aivoni antavat kaiken mihin kykenevät. Tai sitten olen vain optimisti...
Mutta kenen muka kannattaa uskoa, että mahdollisuutta kehitykseen ei ole? Sellainen ajattelu johtaa pessimismiin ja jopa itsemurhiin kun ihmiset vaipuvat epätoivoon tajuttuaan ettei heistä ole mihinkään.
Luulisin, että tuo maksimi tulee selvimmin esiin kuviopäättelytesteissä, joita esim. Mensa käyttää. Tietysti siinäkin harjaantuneisuus auttaa aluksi; jos sellainen testi lykätään henkilön eteen, joka ei ole koskaan suorittanut sellaista, hän varmasti alisuoriutuu. Mutta esim. numerosarjatesteissä matematiikan harrastaminen tai sellaisten testien harjoitteleminen parantaa tulosta. Kielellisissä tehtävissä oppineisuus heijastuu vielä enemmän.
Olen samaa mieltä kanssasi: kuviopäättelytestit kertovat maksimiälykkyydestä, koska ne mittaavat työmuistia ja ajattelun nopeutta. Kuitenkaan yksittäinen testitulos ei kerro juuri mitään, koska henkinen suorituskyky on ajan mukaan vaihteleva suure. Jotta henkilön maksimaalista älykkyyttä voitaisiin arvioida luotettavasti, tarvittaisiin suuri määrä erilaisia testejä, jotka henkilön olisi suoritettava pitkällä aikavälillä. Siltikään testauksista saatu luku ei kertoisi mitään siitä, mitä henkilö voi saavuttaa, koska pienikin määrä älykkyyttä riittää suuriin lopputuloksiin jos se on painottunut tarpeeksi kapealle taitoalueelle. Wikipediasta löytyy pitkä lista matalan älykkyysosamäärän "savant"-ihmisistä.
Olen yhtä mieltä aloitusviestin näkemyksestä, että älykkyyttä käytetään pääasiassa ongelman ratkaisuun; tämä on valistuksen ajan näkemys älykkyyden tarkoituksesta. Toisaalta älykkyyttä voi käyttää abstraktissa ajattelussa ilman että tiettyä ongelmaa olisi esitetty; tämä on antiikin ajan näkemys älykkyyden tarkoituksesta.