Tunnen huippuälykkään postinjakajan, joka omien sanojensa mukaan tekee VAIN sen verran työtä, että itse parjää ja saa yhteiskunnalliset velvoitteensa hoidettua.
Hän ei halua kuluttaa arvokasta aikaansa vieraalle raatamalla, vaan käyttää kaiken mahdollisen aikansa itselleen ja harrastuksilleen. Hänellä ei ole tippaakaan kunnianhimoa, eikä pätemisentarvetta. Hän ei piittaa kysymyksistä, että miksi et mene "parmpiin" töihin, kun pärjäisit.
Onko niin, että pitää olla huippuälykäs, ennenkuin tajuaa että elämä ei ole työtä, vaan elämistä ja itsensä kehittämistä varten?
Hän ei halua kuluttaa arvokasta aikaansa vieraalle raatamalla, vaan käyttää kaiken mahdollisen aikansa itselleen ja harrastuksilleen. Hänellä ei ole tippaakaan kunnianhimoa, eikä pätemisentarvetta. Hän ei piittaa kysymyksistä, että miksi et mene "parmpiin" töihin, kun pärjäisit.
Onko niin, että pitää olla huippuälykäs, ennenkuin tajuaa että elämä ei ole työtä, vaan elämistä ja itsensä kehittämistä varten?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onko hän se jakaja, joka jakaa posteja ihan minne sattuu? Perkkaalla (Espoossa) asuessani postinjakaja jakoi postit aivan vituiks ja sain kivasti karhukirjeitä... valitin siitä jakajan esimiehelle, mutta hän väitti ettei se ole heidän vastuullaan??? Kysyin häneltä, että onko postilaki muuttunut ja vastuu postinjaosta siirtynyt jollekin toiselle taholle... ei kuulema ollut!? Minun olisi pitänyt todistaa, etten saa jakamattomia/väärään paikkaan jaettuja postejani... millähän vitulla senkin olisi voinut todistaa? Miten olematon todistetaan olemattomaksi?
En ole aloittajan kuvaama henkilö mutta vastaava. Meitä on.
Yhteiskunta kouluttaa orjuuteen, jonka valitsemme listasta, ja opettaa tarvitsemaan asioita, joita emme tarvitse.
Jos hän olisi oikein älykäs, hän tajuaisi ettei hänellä mitään yhteiskunnallisia velvoitteta työntekoon ole.
KAit nyt sentään itsensä täytyy elättää ja osallistua veronmaksuun. Ei älykäskää loinen halua olla.
Eivät työssäkäyvät ketään elätä.
Useimmat tekevät haitallisia töitä, jotka tuhoavat maapallon elämän edellytykset.
Kannattaa tutustua myös venäläisen matemaatikon Grigori Perelman'in tapaukseen esim. Wikin sivuilla http://fi.wikipedia.org/wiki/Grigori_Perelman.
peräkammarin pojjjjka ;DDDD No mutta yleensä ne henkilöt joilla on hyvät ja läheiset välit äitiinsä, ovatkin melko fiksuja...
Ja ei elämä sen kummoisempaa ole yhtään missään. Joka päivä sitä nukkuu, syö ja paskoo. Oman päänsä sisällä joutuu ajatuksiaan sietämään joka tapauksessa, asuipa sitten palatsissa tai slummissa. Se on hyvä jos on mielenkiintoinen harrastus, johon uppoutua.
Huippuälykkyydestä sinänsä on tuskin mitään apua elämäntapaan liittyvien asioiden käsittelyssä. Luonne on olennaista: jos olet syrjäänvetäytyvä yms. ja huippuälykäs, tällöin voit todellakin laskelmoida elämääsi esimerkin mukaan. Mutta jos olet syrjäänvetäytyvä tavis, postinkantajan osa tulee ihan pyytämättä. Kun et muutenkaan pärjää vaikeiden asioiden kanssa.
Itseanalyysi voi johtaa myös älykkäällä erilaisiin ei- niin- paljon -älyä- vaativiin ammatteihin. Jos älykkäältä puuttuu se kaikkein halutuin huippulahjakkuus, matematiikka, kielipää on vain kohtalainen ja muu tieto tuntuu vain merkityksettömältä ja on vielä laiskakin, silloin on aika järkevää mennä vähän osaamista vaativiin duunarihommiin. Itse kuitenkin totean, että tyhjän saa pyytämättäkin: älyn käyttäminen on myös nautinto ja yleensä se johtaa jonkinsortin menestykseen elämässä.
"Jos älykkäältä puuttuu se kaikkein halutuin huippulahjakkuus, matematiikka, kielipää on vain kohtalainen ja muu tieto tuntuu vain merkityksettömältä ja on vielä laiskakin, silloin on aika järkevää mennä vähän osaamista vaativiin duunarihommiin."
^Vähän erikoista "älykkään" ihmisen luonnehdintaa.
Mielestäni kaikenlaisia älykkäitä ihmisiä yhdistää lähes poikkeuksetta suuri tiedonhalu, siis sisäsyntyinen aktiivinen kiinnostuneisuus asioista laajalti riippumatta siitä, miten hyvin ne osuvat omaan lahjakkuusprofiiliin (poislukien autistit). On epäviisasta hyljeksiä yleistietoa, jos oivaltaa että vallitsevassa todellisuudessamme kaikki liittyy kaikkeen. Alun postinjakaja-esimerkki osoittaa vain sen, että älyllisesti ahkera ihminen on jokseenkin riippumaton ulkoisista "menestyksen" kriteereistä kuten omaisuuden haalimisesta, sosiaalisista nokkimisjärjestyksistä tms. vähemmän älykkäästä toiminnasta, joka on kumminkin melko tarpeellista työelämässä pärjäämisen kannalta (eli ulkoisen ahkeruuden mielessä). Älyllinen, päänsisäinen ahkeruus tekee ihmisestä ulkoisesti laiskan, sillä kunnian_himo puuttuu (tahallisesti erikseen kirjoitettuna, jotta asian todellinen luonne selviää: "kunnian himo" = halu saada tunnustusta MUIDEN silmissä). Älykkäälle tieto ITSESSÄÄN on arvokasta.
Siinä on elämänasenne kohdallaan.
Tuo henkilö on aivan selvästi tajunnut jotain suurta. Älykkyyden lisäksi löytyy viisautta. Tällaisia ihmisiä minä arvostan, en hyperälykkäitä excel-setiä.
Älykkäällä ihmisellä ei ole velvollisuutta käyttää lahjojaan yhteiskunnan hyväksi mikäli hän näin kokee, tälläiset ihmiset kun eivät ole valinneet lahjojaan.Muutenkin testiälykkyys ei kata kamalan hyvin ihmisen muita kykyjä joita vaaditaan esim. duunari hommissa pärjäämisessä ja muissa ammateissa.
Älykkäällä ihmisellä voi olla lukihäiriö, joten tämä ei välttämättä pärjää teoria- opinnoissa. Hänellä voi olla myös kehnot kädentaidot, joten taitoa vaativat duunariammatit eivät välttämättä myöskään onnistu vaikka olisi kuinka älykäs.