Palstalla voi huomata, että tavallisenkin miehen, tai suorastaan ATM:nkin perustaitoihin kuuluu ymmärtää naista. Naisen elämä on monimutkaista ja hankalaa, ja onhan nainen sentään Äiti Maa ja mystinen salaperäinen sensuelli, Merenneito, ja järkevä ja sosiaalinen ja tunneviisas ja mitä vielä.. Miehen kuuluu ymmärtää naisen oikkuja, rajalle asti ja rajan ylikin. Se on skandaali, jos mies ei edes yritä asiakaspalvella.
Silti toisinpäin katsottaessa, palstalla naisia ei kiinnosta ymmärtää miesten elämästä edes niitä kaikkein selkeimpiä ja yleisimpiä ongelmia. Naisia ei vain kiinnosta. Miesten elämä ja ajatukset ovat täysin yhdentekeviä naisille. Miehistä tulee naisille näkyviä vasta laadukkaan asiakaspalvelun myötä.
Ei sillä, että itse ainakaan huomiota niin kaipaisinkaan. Mutta olisihan se kiva vaikka, jos kerran tapaisi naisen, joka jollain tapaa olisi kiinnostunut minustakin. Edes hetken verran yrittäisi ymmärtää minuakin... Ei taida olla näkyvissä ihan lähiaikoina.
Mikä tekee niin vaikeata naisille siitä, että yrittäisi ymmärtää miehiä?
Onko ihan tosiaan niin, että mies ei merkkaa naisille muuta kuin asiakaspalvelua?
Miehenä, kun naiset kiinnostavat kaikin tavoin, sekä henkisesti että fyysisesti, on jotenkin tosi vaikea käsittää tätä. Miten naiset voivat nähdä toisen sukupuolen niin yksisilmäisesti?
Silti toisinpäin katsottaessa, palstalla naisia ei kiinnosta ymmärtää miesten elämästä edes niitä kaikkein selkeimpiä ja yleisimpiä ongelmia. Naisia ei vain kiinnosta. Miesten elämä ja ajatukset ovat täysin yhdentekeviä naisille. Miehistä tulee naisille näkyviä vasta laadukkaan asiakaspalvelun myötä.
Ei sillä, että itse ainakaan huomiota niin kaipaisinkaan. Mutta olisihan se kiva vaikka, jos kerran tapaisi naisen, joka jollain tapaa olisi kiinnostunut minustakin. Edes hetken verran yrittäisi ymmärtää minuakin... Ei taida olla näkyvissä ihan lähiaikoina.
Mikä tekee niin vaikeata naisille siitä, että yrittäisi ymmärtää miehiä?
Onko ihan tosiaan niin, että mies ei merkkaa naisille muuta kuin asiakaspalvelua?
Miehenä, kun naiset kiinnostavat kaikin tavoin, sekä henkisesti että fyysisesti, on jotenkin tosi vaikea käsittää tätä. Miten naiset voivat nähdä toisen sukupuolen niin yksisilmäisesti?
Vastaukset 97
Vanhimmat
Tiedä häntä onko tuo totta, itse en ole koskaan yrittänyt ymmärtää naisten oikkuja saatika sitten madella heidän jalkojensa juuressa.
Nöyryyteni ei yksinkertaisesti riitä moiseen, siitä huolimatta pantavia naisia on riittänyt.
Monenmoista venkoilijaa olen kyllä nähnyt ja oivaltanut että naiset tuolla pelillään testaavat miestä, millainen tämä on, onko tarpeeksi sitoutunut häneen.
Kaikki tähtää tulevaan perheeseen, lapsiin, elintasoon yms.
Elikkäs nainen hakee tasapainoista ja varakasta kumppania jonka kanssa on turvallista muodostaa perhe ja hommata jälkikasvua.
Oman roolini olen jo kauan aikaa sitten ymmärtänyt siten että kuulun siihen miesryhmään jonka kanssa rällätään ja rietastellaan ne villit vuodet ennenkuin vakiinnutaan vaimoksi tms. jollekin tasaisen harmaalle inssi ATM:lle.
Joskus vain tullut mieleen että onhan siinä naisella melkoinen muutos elämässä kun on aikansa tottunut isoon kaluun, mutta ATM:n tarjoamalla elintasolla on hintansa.
En tiedä oliko tämän tarkoitus provosoida tai jotain, mutta ainakin aiheesta meni ohi aika lailla...
Sillitrolli tuohon jo komentoikin mutta....
"Nöyryyteni ei yksinkertaisesti riitä moiseen, siitä huolimatta pantavia naisia on riittänyt."
Jos ja kun se henkinen puoli on tällä tasolla niin eipä hirmusti mielenkiintoa herätä. Kuten tyyppi kirjoittikin nämä tapaukset on hauskanpitoa varten.
Toki on niitä kiinnostaviakin miehiä olemassa mutta niin harvassa ettei valoa ole juuri näkyvissä. Lisäksi miesten "yleinen" käyttäytyminen ja ajttelutapa (naiset on reikiä vaan miehelle) tukee sitä etteivät miehet edes välitä kiinnostutaanko heistä sen kummemmin. Kunhan vain saa ja joku on toimii näköjään hyvin. Silloinhan miehenkään ei tarvitse altistaa itseään tuomalla heikkoja (tunteet, näinhän miehet ajattelevat) puoliaan esiin. Melkein joka päivä tälläkin palstalla joku hemmo kirjoittaa miksi naiset sitä ja miksi naiset tätä ja miksi naiset on niin vaikeita. Haluttaisiin vaan että syödään, juodaan ja naidaan. Ei näihin haaveisiin kuullu olla kiinnostunut miltä miehestä tuntuu tai mitä mies mistäkin asiasta ajattelee.
Toki ymmärrän sinun kysymyksesi. Sinulla tikittää biologinen kello.. eikö vaan? Alkaisi olla kiire perustaa perhe?
Miksi Sillitoori ei vastaa asiallisiin kysymyksiin? Odotatko sinua miellyttäviä vastauksia ja sivuutat hankalat ja ei_kiinostavat? Olisiko naisilla sama tapa tuolla real life puolella.
Mihin kysymyksiin olisi pitänyt vastata? Eikö nimimerkki "Eri Nainen oletan" vastannut tuohon ensimmäiseen vastaukseen, eikä minun aloitukseeni?
Eikös tuo ollut ihan selvästi sinulle tarkoitettua?
"Toki ymmärrän sinun kysymyksesi. Sinulla tikittää biologinen kello.. eikö vaan? Alkaisi olla kiire perustaa perhe? "
Ei se minusta kovin selkeästi ollut minulle osoitettu. Mutta myönnän toki, että olisi kiva löytää joku nainen, joka kanssani haluaisi alkaa pariskunnaksi ja perhettäkin perustamaan. En vain usko siihen enää.
Naisasialooserin näppikseltä..
Olet kyllä ihan liian nuori tollaiseen pessimismiin. Etkös ollut noin kolmekymppinen??? Naisetkin pystyvät raskautumaan usein yli 40v, ja miehillä peliaikaa on vielä pidempään. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että vanhanakin lapsien alkuunsaaminen voi mennä hyvin helposti. Itse olen raskautunut joka kerta kun ehkäisy ei ole ollut käytössä 3pv-0pv ovulaatiosta, vaikkei ihan nuori enään ole. Lapset on terveitä, eikä keskenmenoja ole ollut. Jollakin taas voi olla hankaluuksia parikymppisenäkin.
Kumppanin voi löytää vaikka vanhusten kodista, jos uskaltaa mennä mukaan ja uskaltaa ottaa riskin. Tiedän, etten ole paras sanomaan elämän elämisestä täysillä, koska en itsekään ole vielä uskaltanut uudelle kierrokselle.
Joo... ahdistus ja lannistuminen joskus ottaa vaan vallan. Se kuuluu asiaan, kai. Ja ehkä se on juttu, joka saa pistämään itsensä likoon kaiken p*skassa uimisen uhallakin. Asioista puhuminen tai kirjoittaminen auttaa ahdistukseen, sitten on vaan pakko punnertaa itsensä ylös ja pistää tuulemaan.
Mielummin yrittänyt ja epäonnistunut, kuin luovuttanut! Ja yrittämisessä on se hyvä puoli, että voi onnistuakin.
En ollutkaan huomannut tätä vastausta. Niin, tokihan nainen pystyy raskautumaan pitkälle yli kolmekymppisenä, ja mies voi osallistua vieläkin vanhempana.
Se on vaan, että jossain vaiheessa alkaa tajuta taistelevansa todennäköisyyksiä vastaan. Jos kymmeneen naiseen ei mahdu yhtään, joka rakastuisi mieheen ja haluaisi elää loppuelämän miehen kanssa, niin se ei ole vielä minkäännäköinen hätä. Mutta luvun noustessa toivo alkaa vähitellen kuolla. Kun tullaan isoihin lukemiin, sanotaan vaikka, että on ollut kolmensadan naisen kanssa tekemisissä niin, että heillä olisi ollut mahdollista rakastua mieheen, mutta eivät ole rakastuneet, niin silloin alkaa tajuta taistelevansa todennäköisyyksiä vastaan naisen löytämisessä.
( En siis tarkoita, että olisin ollut kolmensadan naisen kanssa sängyssä tai edes treffeillä. Luku on vain summittainen arvio niistä naisista, joiden kanssa olen ollut sen verran tekemisissä, että heillä olisi ollut mahdollisuus ihastua minuun tulisesti, ja rakastua, jos olisin sellainen mies, joka olisi heille kelvannut. Mutta jotka eivät ole minuun ihastuneet eikä rakastuneet. )
Olen eri mieltä. Ihimiset ovat paljon monimutkaisempia otuksia. Jos kohtaamasi nainen on samaan aikaan ihastunut johonkin toiseen, on varattu tai käsitellyt vanhaa suhdetta, hän ei luultavasti edes katsele ketään sillä silmällä. Joskus ihmiset ei uskalla rakastua, koska pelkäävät sattumista ja siksi kukaan ei saa mahdollisuutta. Joskus voi muut ulkopuoliset olosuhteet vaikuttaa.
Toiseksi on ihan normaalia ettei tunteet aina roihahda. Olen ainakin itse ollut monesti yksipuolisen ihastumisen osapuoli, kumminkin päin. Se ei tee kenestäkään huonoa tai kelpaamatonta. Voi myös käydä niin, että tutustutaan kaveripohjalta ja sitten yht'äkkiä tunteet syttyykin ja ihan itsekin hämmästyy mistä "ne" nyt putkahti. Kaikki muuten ei koskaan rakastu tulisesti ja intohimoisesti, toiset on paljon hillitympiä tunne-elämältään ja silti varsin tyytyväisiä parisuhteissaan.
Se, että ihastus johtaa parisuhteeseen on aina enemmän ja vähemmän sattumaa. Jomman kumman pitäisi uskaltaa tehdä aloite ja ottaa riski pakeista. Usein kun tapaa jonkun kiinnostavan ihmisen ja siinä tilanteessa jää yhteystiedot kysymättä, jälkikäteen alkaa harmittaa että olisi pitänyt. Parhaat mahdollisuudet on kun menee tilanteisiin mukaan missä voi tavata ihmisiä, uskaltaa elää silloin kuin tilaisuus tulee ja tekee aloitteita itse vaikka välillä tulisikin takkiin EIKÄ lannistu siitä ettei jokainen vastaantulija ole se oikea.
Ei oikeanlaisen ihmisen löytäminen ole todellakaan helppoa. Kyllä itselläkin iskee aina välillä epätoivo, mutta ei sitä voi kun uskoa tulevaisuuteen ja yrittää tai vaihtoehtoisesti kokonaan luovuttaa. EN ainakaan itse halua alle 40v olla luovuttaja, en tod.
Voin myös lohduttaa, että lapseton kolmekymppinen mies on lähtökohtaisesti paremmassa asemassa kuin 40-50v mies, koska oman ikäisiä naisiakin on vielä paljon sinkkuina ja heillä alkaa olla "kiire" löytää joku. Vertailukohdaksi kelpaan myös oma asemani, jossa ei riitä että molemminpuolinen rakkaus, arvomaailma ja henkinen yhteys löytyy vaan miehen pitää olla valmis myös perhe-elämään (tai 2 krt/kk suhteeseen). Asetelma on monelle luonnollisesti liikaa. Voi olla että kumppanin löytäminen kestää 10v, mutta kyllä se jossain vaiheessa on pakko kohdalle osua jos jaksaa itse yrittää.
Vähän aikaa sitten oli ketju, jossa aloituksessa kirjoitettiin, että naiset ovat omineet suhteista puhumisen. Tuntuu, että naiset kasvavat siihen, että heidän kollektiivinen tapansa ajatella suhteista ja seksuaalisuudesta on ns. oikein. Toisaalta on sitten naisten fantasiat pahiksista ja muista jännittävistä miehistä.
Miehet jotka ajattelevat suhteista eri lailla kuin naiset, tai eivät kuulosta ymmärtävän niitä, ovat varmaan ihan samantekeviä naisille. Epäsosiaalisia ressukoita, kehittykööt. Samoin jos ne miehet eivät ole minkäänlaista fantasiamateriaalia.
Jos "asiakaspalvelu" on toisen kohtelua ihmisenä, niin harrastan asiakaspalvelua jatkuvasti. Ainakin tällä palstalla tuo erään kommentoijan "en suostu matelemaan naisten edessä" muuntuu todellisuudessa muotoon "heitän perusteettomia seksistisiä herjoja ja haukun muita ihmisiä".
En ymmärrä miesten valitusta siitä, etteivät naiset ole kiinnostuneita miehistä kun minun kokemukseni naisista on täysin erillainen. Mutta ehkä haluat selventää?
No kun naiset ovat kiinnostuneita miehistä vain yhdestä näkökulmasta: "tuleeko sitä laadukasta asiakaspalvelua vai ei ??". Ihan sama kuin jos mies olisi kiinnostunut pelkästään ja ainoastaan pilllusta (jota asennetta edes Älymies ei oikeasti puhtaasti edusta, vaikka yrittääkin esittää sellaista).
Jos siitä miehen kiinnostuksesta on 0,000001% jotain muuta niin siitäkö revitään jutun juurta?
Tarkoitatko että mies olisi kiinnostunut naisen mieheen kohdistamasta asiakaspalvelusta? Siitäkö kenkä puristaa että mies joutuu omasta mielestään "tekemään enemmän" suhteen eteen? Tai sen eteen että saa sen suhteen.
Kun miehet tajuaisivat tämän hyvin yksinkertaisen asian:
Palveleva ihminen" kuulostaa valitettavasti orjuudelta tai uhraukselta. Sitä se ei ole. Se tarkoittaa yksinkertaisesti, että ihminen tietää saavansa iloa antaessaan itsestään jotain ainutkertaista.
Eli ei riitä että pitää asiakaspalvella naista, vaan pitää myös ymmärtää ja tuntea että se on etuoikeus ja kunnia.
Oikein. Alat päästä pikku hiljaa jyvälle. Jos ei flaksi käy syytä itseäsi.
Mitä ihmettä se asiakaspalvelu on jos ei sitä mitä se yleensä tällä palstalla merkitsee (kts edellinen viestini)?
Totta kai olen kiinnostunut miehistä, jotka ovat reiluja ja mukavia, eivätkä seksistisiä mulkvisteja....en käsitä mikä tässä ottaisi pannuun...
Kaikki naiset joita tiedän ovat olleet kiinnostuneita miehistä hyvin monien asioiden vuoksi.
Miesten pitää ymmärtää naisia ja eläytyä heidän ongelmiinsa saadakseen naisia. Naiset edellyttävät tätä miehiltä.
Naisten tarvitsee vain olla naisia ja näyttää keskinkertaiselta saadakseen miehiä. Miehet eivät edellytä enempää naisilta.
Miesten on siis pakko oppia asiakaspalvelijoiksi ja tehdä töitä sen eteen. Naisilla puolestaan ei ole mitään motiivia opetella katsomaan maailmaa miesten näkökulmasta, joten he eivät viitsi vaivautua.
Niin, tiedän. Ihmettelen vain sitä, että eikö naisia tosiaankaan edes uteliaisuudesta kiinnosta miehet muuta kuin asiakaspalvelu-näkökulmasta. Niin kun että, jos nainen elää miehen kanssa vaikka 50 vuotta, niin luulisi että vähän kiinnostaisi tutustuakin siihen ihmiseen, jonka kanssa elää.
Miehessä ei ole mitään mikä todella kiinnostaisi naista. Mies = auto, urheilu, seksi.
Eipä voisi vähempää kiinnostaa.
Katson urheilua telkkarista noin kerran vuodessa, lätkän mm:t. Sitten olympialaisia saatan vähän vilkaista eri lajeja, silloin kun tulevat.
Yleensä olen kyllä ollut huomaavinani, että tämä on naisten mielestä pikemminkin huono kuin hyvä piirre.
Omista kokemuksista voin kertoa sellaisen tosiasian, että ensimmäinen tyttöystäväni "suostui" katsomaan kanssani Snookerin MM-kisoja yhtenä kesänä. Pienen ihmetyksen jälkeen jokainen ottelupäivä ja pari päädyttiin katsomaan alusta loppuun.
Olisin ymmärtänyt, jos jälkeenpäin olisin saanut kuulla että hän vain minua miellyttääkseen seurasi lajia.
Johtui sittenkin vissiin siitä, että laji on hieno ja telkkarista katottuna mielenkiintoista :)
Toisaalla taas...
Paras kaverini on urheiluhullu, myös penkkiurheilun suhteen. 11-vuotisen parisuhteen aikana on "saanut" naisensa kiinnostumaan urheilusta aikalailla. Uskomatonta mutta totta.
Sitä tuolla tarkoitinkin, että naisten mielestä on parempi, jos mies katsoo jatkuvasti urheilua ja puhuu lätkästä tai fudiksesta tai muusta vastaavasta, kuin se, että miestä ei kiinnosta penkkiurheilu juuri ollenkaan.
Osa naisista ajattelee, että se on vain välttämätön paha joka poistuu luonnollisesti miehestä kun hän kiinnostuu jostain "paremmasta". Kuten vaikkapa sosiaalisesta statuksestaan tai perheestään.
Maskuliininen stereotypia on myös helpompi niellä, kun niinhän kaikki muutkin tekevät.
Silli! Ensin sanot, ettei naista kiinnosta miehen jutut. Sitten joku antaa toisenlaisen todistuksen. Ja sinä vedän koko homman kölin alta, koska juuri tuo "juttu" ei sinua itseäsi kiinnosta.
Ei naista kiinnosta penkkiurheilu, tai ainakaan useimpia naisia. Naista kiinnostaa asiakaspalvelu, joka tässä tapauksessa tarkoittaa, että miest sopii hyvin siihen muottiin, jonka nainen haluaa. Kun mies on kova penkkiurheilija, niin nainen voi yhdessä tyttökavereiden kanssa "valitella" kuinka mies on taas katsonut koko viikonlopun jotain kisoja. Näin nainen tulee osaksi naisporukkaansa.
"Naisten tarvitsee vain olla naisia ja näyttää keskinkertaiselta saadakseen miehiä. Miehet eivät edellytä enempää naisilta."
Sinä sen sanoit, mutta ymmärsitkö sanomaasi. Miksi se on naisen syy, jos ja kun miehille riittää, että nainen on.
Et sitten haekaan vastauksia. Olet yleistämässä ja julistamassa (ja oikeuttamassa vihaasi) täällä kuten muutkin kaltaisesi.
"naisten mielestä on parempi, jos mies katsoo jatkuvasti urheilua ja puhuu lätkästä tai fudiksesta tai muusta vastaavasta, kuin se, että miestä ei kiinnosta penkkiurheilu juuri ollenkaan. "
Mitä ihmettä?! Tuo riippuu siitä mistä nainen tykkää, joten on outoa että vedät tuollaisia yleistyksiä.
No kerrohan miten naiset, siis ne joista on kiinnostunut, saa käyttäytymään enemmän haluamallani tavalla?
Ei millään pahalla, todellakaan, mutta mä en näe tässä mitään järkeä.
Siis kommentoida mitä tahansa viestiketjua sillä totuudella että ei saa/voi yleistää. Kuten sanoin: se on totta, mutta onko tässä kaikessa nyt tarkoituksena lopettaa kaikki keskusteleminen koska KAIKKI on pelkästään makuasioita ja niistä ei voi kiistellä?
Ja vielä lisäksi...
Kuinka vaikeaa on niin sanotusti asettua jonkun toisen kenkiin?
Haise pahalle.
Tyhmä jätkä. Miksi olet kiinnostunut naisista jotka eivät käyttädy haluamallasi tavalla?
Tuo ei kyllä liity viestiini mitenkään. Voin käsittää tuon kritiikin silloin kun selkeästi enemmistä jostain ryhmästä on tietynlaisia. Tämä taas on täysin järjetön väite ja absurdi yleistys. Tunteeko joku muka edes naista, joka mieluummin ottaa penkkiurheilevan miehen jos ei itse tykkää urheilusta?
Kyllä mä tunnen. Parikin kappaletta.
Mutta jos saivarrellaan oikein kunnolla ja ajatellaan että muutetaan sana "tykätä" muotoon "sietää", niin silloinhan näitä naisia on rutkasti enemmän.
Loppujen lopuksi tilanne on kuitenkin niin, että naiset ottavat mielummin miehen aivan muiden asioiden takia kuin että toisessa vaakakupissa olisi viha tai muu negatiivinen tunne urheilua kohtaan. Sitä ei lasketa, jos nainen ei välitä miehen harrastuksesta...eli siis (tiettyyn pisteeseen asti) vain sietää sitä.
Järjettömiä väitteitä ja absurdeja yleistyksiä, niitäpä niitä. Enemmän tai vähemmän, ellei jokainen ole jotain empiiristä tutkimusta tehnyt.
Pointti oli se, että kun naiset yleensä käyttäytyvät aika eri lailla kuin miehet, ja eri lailla kuin haluaisi, niin täytyy valita siitä mitä on tarjolla. Tai onnistua muuttamaan nainen, mihin en luottaisi. Meneekö yhtään jakeluun?
Palstan uusin muotisana on asiakaspalvelu. Nyt se esiintyy kaikissa ketjuissa.
Elämän perusasioita on laittaa mu.naa p.illuun, eikä riidellä palstoilla epäolennaisuuksista.
Naiset ei vastaa tähän ketjuun koska tällaiset miesten ongelmat ei vois v*ttu vähempää kiinnostaa. Miehen pitää olla Mies eikä mikään ruikuttuja jolla on "ongelmia".
Aivan samalla tavalla kuin naisenkin pitää olla Nainen eikä mikään ruikuttaja, jolla on "ongelmia" (päänsärky, kuukautiset, nuha, yskä, kynsi rikki, tentistä nelonen viitosen sijaan...). Nainen kuitenkin olettaa, että hänellä saa olla "ongelmia" ja että miehen täytyy ymmärtää niitä. Ei.
"Naiset ei vastaa tähän ketjuun koska tällaiset miesten ongelmat..."
Naiset eivät vastaa, koska palstan psykomiehet vaanivat tilaisuutta osoittaa, kuinka monia naisen sukuelintä kuvaavia sanoja he osaavat kirjoittaa.
Tästä ketjusta lukisi mielellään muutaman esimerkin niistä miesten ongelmista, joika naisten tulisi ymmärtää. (Ei, seksinpuute ei ole sellainen tämän palstan opettamassa merkityksessä: "Miksen mä saa vaikka mulla seisoo?") Jos siis todelliseen keskusteluun on edes halua.
On muuten ristiriitaista, miten (iki)naisettomuuttaan valittavat miehet niin tarkkaan "tietävät", mitä nainen mistäkin ajattelee. Miksi siis kysyä mitään?
Vastasiko esim Einstein suolessaan huutelevalle lapamadolle? Vai käyttikö kenties energiansa ja aikansa johonkin mielekkäämpään toimintaan?
Naiset keksivät äärimmäiselle itsekkyydelleen ja omahyväisyydelleen kyllä näppäriä perusteluja. Kuten vaikkapa sen, että joku mies saattaisi käyttää viestissään naisen sukuelintä kuvaavaa sanaa, hui kauhistus!
Tällä strategiallaan naiset sitten oikeuttavat sen, että he voivat päivästä toiseen sylkeä miesten kasvoille. Ovathan he naisia! Onhan se törkeää, että vaatii _naisilta_ yhtään mitään, edes aivan alkeellista ymmärrystä miesten elämän ongelmista.
Jos sun elämässäs on ongelmia niin ne on sun ongelmia. Sitä ei muuta miksikään olipa niitä "ymmärtämässä" mies, nainen, koira, apina tai riikinkukko.
Jos kerran heittäytyy tyhmäksi saa myös tyhmänä olla.
Aika rankkoja syytöksiä sulla.
Tämä viestisi on taas nyt sitä turhaa yleistämistä ja kärjistämistä. Ihmisiä on erilaisia, tässäkin mielessä. Lyön vaikka vetoa että miehiä on tuplasti enemmän semmoisia jotka eivät vähää välitä naisen ajatuksista ja tarpeista. Kunhan saavat sitä palvelua, ruokaa, siistin kodin, tiskit tiskattuna, paidat silitettynä ja seksin vielä kaupan päälle. Miehen ei tarvitse olla kuin "mies" ja palvelu pelaa. Ehkä nuoremmalla sukupolvella on asiat toisin mutta aika moni mies sitä paapomista odottaa. Aluksi saatetaan liehitellä mutta suhteen jatkuessa nainen joutuu maksamaan takaisin tuon alun "palvelun" korkojen kera.
Oletko koskaan kuullut sanontaa "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan?". Tämä pätee ihan yleisesti niin miehiin kuin naisiin. Jos palstalla huudetaan "p***ua mulle heti koska oon puuttessa, h***a!" niin miksi sitä pitäisi ymmärtää? Vanhemman tulee kyllä ymmärtää kiukuttelevan lapsen kohtauksia empaattisesti, mutta jos imeväisikä on kaukana takana, miksi jonkun vieraan pitäisi vastikkeettomasti, ilman kiintymyssuhdetta alkaa ymmärtämään? Eikö teillä "asiakaspalvelusta" valittavilla tule mieleen että NORMAALIA ja TOIVOTTAVAA olla hyvä ja ystävällinen niille kenestä pitää? Ja jos vastakaikua ei tule, niin silloin ei ole ystävyyskään sen arvoinen?
Jos mennään arkielämän puolelle, kyllä oman havaintoni mukaan usein ne ovat miehiä, jotka eivät halua kuunnella eivätkä ymmärtää. Esimerkiksi: tulin ahdistelluksi työtilaisuudessa mutta mieskolleegani nauroi pois koko asian. Sen mielestä se oli vitsi. Ja meillä sentään synkkasi tosi hyvin, oltiin puhuttu asioista laidasta laitaan. Joskus ne ei-ymmärtäjät ovat naisia. Joskus se on kiinni siitä että henkilökemiat eivät toimi. Joskus se on sitä, että olet jo valmiiksi liikenteessä sillä asenteella, että kaikkien pitäs vaan ymmärtää sua mutta sulla ei oo mitään tarjottavaa. Joskus se on sitä, että sun pitää vaan hankkia parempaa seuraa.
Muutenkin tuntuu että jos naisille vain jotenkin osoitetaan huomiota (esim. naistenpäivä) niin heti on lauma miehiä vinkumassa niinkuin 5-vuotiaat pikkulapset joiden sisarus saa 2mm enemmän kakkua. Tai tän vast'ikään olleen pihvi ja suuhoito -päivän perustelut: Ystävänpäivä on naisten hemmottelua, tää on miesten hemmottelua. Ja kuitenkin ystävänpäivä on molemminpuolista muistamista. Jos teiltä odotetaan muistamista ja palvelua antamatta itse mitään, ehkäpä on aika vaihtaa ystävää?
Koska te opitte, että ihmissuhteet eivät ole hyväntekeväisyyttä?
"Koska te opitte, että ihmissuhteet eivät ole hyväntekeväisyyttä?"
Tulihan se sieltä. Eli kyllä kunnon maksu pitää saada, ettei ilmasiks anneta.
Eihän nykyinen ryysysläissukupolvi käytä paitoja eikä silitä/silitytä vaatteitaan... Huppari niskaan ja ruma pipo ruman kaljun peitoksi ja jipii...
Tämä ketju ei nyt koske sitä, miten huonosti jotkut miehet kohtelevat naisia, vaan niitä muita miehiä.
Nyt kyllä sattui sydämeen, vaikken olekaan kalju. Ruma kyllä ja hupparia loistokkaampaa vaatetta ei ole tarvis kavereiden kesken kantapubissa pitää yllä :D
Tai villapaitaa, mutta sehän nyt on niin epäseksikästä että joku voisi luulla vaikka nörtiksi, hyi kamala...
Ei vaatetuksella ole merkitystä missään muualla kuin muotimaailman huipulla. Se on kulttuuria. Tavallisen tallaajan jakkuperseilystä ei saa kukaan mitään irti.
Vittu mitä ääliöitä. Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta. Juuri niin. ILMAISIA aterioita ei ole. Enää ei vaan käy se että mies kosaisee, asettuu sohvalle ja odotta kaiken valmiina. Jos ei kiinnosta tehdä paskan vertaa yhteisen tulevaisuuden eteen olkaa ilman. No sorry, niinhän te siis olettekin.
Sama mieltä, hyi kamala.
Tottakai mä haisen. Ja pahalta tietenkin. Yök.
Olenkohan mä saanut perskärpäsiä lähiaikoina, kun tuntuu siltä että kukaan ei osaa kommentoida edes puskasta mitään fiksua.
Kantsisko miettiä mistä johtuu.
Miten joku nainen on voinut seurustella *ton* kans? Ja koskenut siihen? Eeeew :Q :((.....oikeesti? Muullakin kuin jollain metsin mittasella kepillä? Vai oliko se nainen narkkari ja aineissa 24/7? Kai se sai edes jonkun korvauksen?
Hyi hitto, mun iho menee kananlihalle inhotuksesta kun edes ajattelen..
Kyllä mä tiedän että se johtuu kateudesta. Kaikki huomio on hyvää huomiota ,)
Ei se mitään, sulla on vielä toivoa. Kateudesta pääsee yli kun kasvaa aikuiseksi.
Niinpä! Kuvitella...
Ihan omasta tahdostaan on nuoremmat naiset tahtoneet muhun koskea. Mihin tää maailma on menossa?! :o
Narkkarit panee vain toisia narkkareita, se on niiden diili. Vai meninkö mä nyt kertomaan jotain sellaista mikä on sulle arkipäivää? Muista pitää lääkitys kunnolla, ettei susta tule narkkaria. Ois aika surullista että trollit vähentyis...
et taida omistaa peiliä? Tai tuntea ketaaän rehellistä ihmistä?
Eikö rehellisyys ole subjektiivista? Vähän niin kuin mielipiteetkin ovat vain persereikiä, jokaisella omansa.
On mulla peilejä. Muutamia semmoisia. Mitäs niistä? Meinaatko että ois aika käydä plastiikkakirurgilla?
Eihän se nyt niin voisi millään olla, että naiset puhuis paskaa ja käyttäis tämmöistä rumaa kusipäätä hyväksi koska mä olen joko rikas tai vaikutusvaltainen...
Voi saatana, nythän se selvis. Hyvä että trollausta perseestä kertoo totuuden.
Myönnän suoraan, että alkuihastuksen jälkeen alkaa parisuhteessa se aika, jolloin myös miehen pitää osoittaa kiinnostustaan naista kohtaan muutenkin kuin seksuaalisessa mielessä.
Moni nainen kohtelee miestä siten, kun toivoisi miehen kohtelevan häntä eli nainen tekee miehen lempiruokia, hieroo hartioita, kuuntelee, pukeutuu kauniisti, haluaa viettää paljon aikaa miehen kanssa jne. Miehelle yleensä tuollainen palvelu sopii loistavasti. Moni mies ei vaan tajua sitä, että jotta sellaista saa jatkossakin, niin miehen pitää myös alkaa tehdä asioita, joita nainen haluaa. Valitettavasti vain moni mies alkaa pitää saamaansa hemmottelua itsestäänselvyytenä. Moni parisuhde kaatuu juuri siihen, että ei viitsi enää panostaa toiseen.
Ylipäätään AP:n aloitus on sellainen, että nuo on ihan yksilökysymyksiä. Jotkut ovat tunteettomia ja todella itsekeskeisiä, mutta on paljon olemassa niitäkin, jotka osaavat ottaa toisen huomioon. Nämä asiat eivät ole sukupuoleen sidottuja.
silli sitten heitti ilmoille hyvän avauksen. Näitä ei, usein ainakaan, satu tapahtumaan.
Ei kaikki naiset ole kylmiä ja sieluttomia olentoja. Vain ehkä puolet kaikista ,)
Naisia ei vain kiinnosta koska suurin osa käytettävissä olevasta ajasta menee huomaamatta omien ajatusten voimalla. Että se ajattelu ei ikään kuin ikinä ole valmis ja siksi joku mies, väärään aikaan & väärässä paikassa, ei vain pysty kiinnostamaan. Kun pitäisi miettiä että mitäköhän se kotona oleva kissa suostuisi syömään. Ja onkohan töissä kaikilla kivaa. Ja mitäköhän äiti tarkoitti kun se silleen sanoi viime jouluna.
yms. jne.
"silli sitten heitti ilmoille hyvän avauksen. Näitä ei, usein ainakaan, satu tapahtumaan."
Samaa mieltä. Silli sais vähän enempi panostaa noiden juttujensa laatuun.
Ihmisiä ja parisuhteita on erilaisia. Usein kumppanien on helpompi ymmärtää toisiaan, kun henkinen yhteys löytyyy. Siis jos nainen on liian erilainen luonteeltaan kuin mies ja vielä arvomaailmat ei kohtaa, voi parisuhteen ongelmat kuuntelusta ja ymmärtämisestä johtua ihan siitä.
Toiselle on ihan eri asiat tärkeät kuin toiselle. Toinen saattaa kokea, että kukat ja lahjat on välittämistä ja toiselle taas välittäminen on kuuntelua ja läsnäolao ja silmiin katsomista, kolmannelle taas seksiä. Jos antaa kumppanille asioita, jotka itse kokee tärkeäksi eikä kiinnitä huomiota mitä toinen tarvitsisi on helposti seuraus molemmin puolinen tyytymättömyys.
Olen itse nainen, joka ei välitä lahjapuolesta, mutta taas läsnäolosta, kuuntelusta, jakamisesta ja hellyydestä. Ex-suhteessa mies saattoi olla puhumatta viikkoja (jos nyt ei moi tai onko ruokaa tokaisuja ei lasketa), ja omasta mielestään taas panosti suhteen kun osti pari kertaa vuodessa jotain hienoa ja kallista. Minulla taas oli vaikea arvostaa lahjaa, koska se ei korvannut tyhjyyttä ja läsnäolon puutetta, jota oli kuitenkin jatkunut hyvin pitkään (alussa mies puhui mistä vaan, myös tunteistaan). Mies oli myös suhteessa "se kiukutteleva" osapuoli, joka ei kertonut mikä oikeasti häiritsi ja kiukutteli miten tahansa asiaan reagoi (testasin systemaattisesti välillä vaikuttaako reagointitapa). Meitä on siis kaikenlaisia.
Oliko tuo ex-suhde sitten jotenkin yllätys? Siis noin niin kuin kommunikaatiopuolelta. Sitä kun on vissiin aina jälkeenpäin niin analyyttinen toteamaan asioita joita ei suhteen aikana huomannut. Ja sitten onkin kiva sanoa että "meitä on siis kaikenlaisia", kun se suhteisiin meneminen muuttaa tulevaa jokatapauksessa.
Ainut vaihtoehto suhteelle, mikä on tuomittu(?) epäonnistumaan heti lähdöstä on jotakuinkin sellainen, että toinen on ehdoton "vihreän" maailmankatsomuksen omaava ja toinen riistokapitalisti. Avainsanana toimii termi "ehdoton".
En ymmärrä ihan mitä kysyt. Jos tarkoitat sitä, olisiko mies alussa tuollainen niin vastaus on ei. Päinvastainen, meillä toimi henkinen yhteys. Minulle se oli luontevaa, ex ilmeisesti halusi samaa muttei kuitenkaan pystynyt siihen pidemmän päälle. Hänelle tilanne oli uusi. Joskus ihminen voi aidosti haluta erilaista elämää, vaikkei potentiaalia siihen loppujen lopuksi ole.
Puhumattomuus ei ollut ainoa syy eroon. Ihan riittävän päteviä syitä eron taustalla oli, monta.
Olen samaa mieltä ettei ehdottomuus toimi, varsinkaan ihmissuhteissa.
Asia selvä. Ilmeisesti olitte samalla sivulla kunnes ette sitten enää olleetkaan. Mitä ikinä se pystyminen sitten tarkoittaakaan.
"Joskus ihminen voi aidosti haluta erilaista elämää, vaikkei potentiaalia siihen loppujen lopuksi ole."
Mistä sen todellisen potentiaalin tietää...itse kukin?
"Puhumattomuus ei ollut ainoa syy eroon. Ihan riittävän päteviä syitä eron taustalla oli, monta."
Niinhän sen kuuluukin mennä, kun hieman ajattelee. Että huono tuuri ja niin pois päin.
Opitko jotain mainitsemisen arvoista (itsestäsi tai parisuhteista) eroon päätyneestä/päätyneistä suhteistasi?
Voi amis, sulla on vielä paljon opittavaa.
Voi kuule. Olen kasvanut ja kasvanut, oppinut ja oppinut. Nyt tiedän kyllä mitkä omat heikkouteni suhteessa ovat ja miten ne vaikuttaa vastapuoleen. Isoin oppi on siitä miten reagoin itse eri tilanteissa ja miten voin vaikuttaa omalla käytökselläni tilanteen sujumiseen. Olen oppinut paljon mikä on parisuhteessa ja elämässä tärkeää. Perspektiivi ja ymmärrys on muuttunut. Jos yksilöisin kaiken, tarinaa jatkuisi pari A4:sta.
Ex pystyi syvään henkiseen yhteyteen, ja tavallaan sitä halusi, mutta hänen voimansa eivät riittä sellaiseen kuitenkaan pitkällä aikajänteellä. En osannut sitä arvata, koska hän itse puhui alussa haluavansa syvää yhteyttä. En tiedä ahdistiko se, että toinen pääsee lähelle vai vaatiiko se häneltä vain ponnistusta? Minulle taas syvät ihmissuhteet antavat voimaa. Ex pohjimmiltaan tarvitsee naisen, joka antaa olla omissa oloissaan, huolehtii ja hoivaa samaantapaan kuin äiti hoitaa lastaan. Naisen, joka pitää tiukat rajat kaikelle tekemiselle ja vähän "rajoittaakin" tunteakseen olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Sellainen hänellä onkin nyt. Minä taas uskon ihmisen itsemääräämisoikeuteen, neuvotteluun ja yhteisiin päätöksiin, ja etsin tasavertaista aikuista kumppania.
Tänä päivänä osaisin ehkä valita paremmin, mutta kun tapasimme elämänkokemukseni ei siihen vielä riittänyt. Enkä ollut tarpeeksi itsekäs lähteäkseni kun ensimmäiset lievät masennukset tuli. Katsoin, että toista ei sen takia voi hylätä vaikka elämänvaihe oli kurja.
Minusta tuntuu, ettet hyväksy ettei ero joskus voisi olla oikeutettu ja ainoa ratkaisu. On se, joskus on vaan pakko luovuttaa. Kävimme perheterapiassa n.8kk ennen eropäätöstä eli mikään äkkihylkäys ei eron takana ollut. Parisuhdetta rasitti ex lievä masennus. Kuitenkaan ei mitään mistä ei olisi selvitty. Ensimmäistä lasta hankittaessa mt-ongelmat oli ollut pois useamman vuoden ja olin sitoutunut elämän yhdessä vaikka masennus uusisi. Puoliso oli ajoittain poissaoleva eikä ottanut vastuuta, mutta jaksoin silti hyvin hänen rinnallaan. Hyviä hetkiä kuitenkin oli myös. Tilanne paheni kun toinen vauva syntyi. Ex saattoi olla kongreettisesti puhumatta viikkoja, sulkeutui illoiksi työhuoneeseen, sai raivokohtauksia mitättömistä asioista, ennen periaatteellinen mies hankki useampia naisystäviä vaimon rinnalle (vaikka meilläkin oli seksielämä. En tietysti tiennyt), löysin 800€ pornokauppalaskun (samaan aikaan kun maksoin hänen laskujaan pienellä ä-loma rahalla), sai potkut (omasta syystään), kätilö uhkasi heittää hänet ulos synnytyksestä pari kertaa käytöksen takia (otin hänet siinä vaiheessa mukaan, koska se oli tärkeää isä-lapsisuhteen syntymiselle. Itselleni hän oli taakka)... Joko riittää päteväksi syyksi vai vieläkö täydennän?
Mies ei ole läpensä paha, syy sekoiluun löytyy aivojen biokemiasta. Jos olisin jäänyt joutuisin kokemaan saman uudestaan. Sairaus on uusiutuva ja hänen kanssa eläminen olisi altistanut myös lasten mielenterveyden pitkällä aikajänteellä. Nyt onneksi tilanne on normalisoitunut ja ex pystyy näkemään lapsiaan ja oireiluja ei ole tällä hetkellä. Lapset saavat nyt isästään parhaat hetket. Ratkaisu oli oikea kaikille osapuolille ja nyt tunnen olevani onnellinen. Totuus on ettei elämää voi aina hallita ja elämä harvoin menee alkuperäisen suunitelman mukaan.
No nyt nukkumaan. Huomenna onneksi saa nukkua pitkään.
Ootko vaihtanut patterit kun jaksat vielä ruikuttaa ja jakaa mun kirjoituksille huomiota. Mä voin keittää kahvit jos tuut käymään, voidaan niinku saman pöydän äärellä nauraa sille kun sä olet niiiiin hauska. Ja jos sulla sattuu olemaan rahaa, niin lähetään iskemään sulle nainen. Jookoskookos...?
"Tänä päivänä osaisin ehkä valita paremmin, mutta kun tapasimme elämänkokemukseni ei siihen vielä riittänyt. Enkä ollut tarpeeksi itsekäs lähteäkseni kun ensimmäiset lievät masennukset tuli. Katsoin, että toista ei sen takia voi hylätä vaikka elämänvaihe oli kurja."
Tämä nyt kertoi sen mitä mä olinkin kysellyt. Ja vielä se kaikki kertomasi siitä mitä on tullut opittua. Ihan tavanomaista mun mielestä, siltikin tuntuu usein siltä, että jonkinlainen jälkiviisastelu tai analyyttinen ajattelu ei ole suotavaa. Pitäisi vain täysillä lentää suhteesta seuraavaan ja ihmetellä kun kaikki sama surkeus tulee samanlaisena vastaan (jos siis tulee).
Mielenkiintoista että sä sait mun teksteistä sellaisen käsityksen kuin sait. Joskus on todellakin pakko luovuttaa. Jos se luovuttaminen vain tehtäisiin reilusti toisen edessä, eikä ensin omassa mielessä ja niin pois päin. Mitä silloin pelkää, jos ei sille ketä sanoo rakastavansa, voi olla täysin rehellinen?
Kauhean paljon olet kestänyt. Kun ajattelen omia vanhempiani ja sitä että mikä on lapselle parasta jne., niin....äsh...en tiedä. Jotenkin vain tuntuu siltä, että elämä on aivan liian lyhyt, ja kehityskaareltaan selkeästi kolmiosainen, siihen että pitäisi pakottaa itsensä jaksamaan vaikeaa (tai muuten vain itselleen epäsopivaa) kumppania...rakkaudesta viis. Rappioromantiikka on asia erikseen, siihen harvemmin kuuluu perheen perustamista tai edes tulevaisuuden ajattelemista ja suunnittelemista.
Syysi ovat pätevät.
MInen edes sanoisi että oliko miehesi läpeensä paha, saatika mitään mikä liittyy aivojen biokemiaan :)
Sanoisin korkeintaan että hän ei ole ollut parisuhdekelpoinen. Jos se kuulostaa rankalta "tuomiolta" niin...
Tiedän itse kyllä, kuinka (tavallaan) viisihenkisen perheen elämä, jokaisen omalla taholla, on mennyt täysin pieleen vain siksi, että yksi henkilö perheessä sairastaa skitsofreniaa. Ja vielä periytyvästi, joten se kierre ei välttämättä lopu ennen kuin suku loppuu. Se on monella tavalla aivan hirveää. Kun perhe näyttää siltä, että kokoajan tarvitsee vain selviytyä. Se varmasti purkautuu itse kullekin taholle sitten kun on sen jonkun tietyn ikäpyykin ohittanut.
Mikä elämässä on tärkeintä, siitä siinä kaikessa varmaankin on kysymys.
Elämä oli nimenomaan selvitymistä monta vuotta. Onni oli hetkittäin mukana, mutta muuten suhteellisen rankkaa.
Luojan kiitos ex-sairauden suora periytyvyys on vain muutamia prosentteja, ja siitäkin luultavasti suurin osa tulee ympäristön vaikutuksesta. Yleensä vaikka geneettinen altius olisi, tarvitaan altistavia tekijöitä jotka saavat sairauden puhkeamaan (geeni ekspressoituu vasta ympäristö vaikutusten alla). Ex elämä ennen minua on ollut vaikeaa monilta osin. Harva olisi selvinnyt täysin terveänä saman mankelin läpi.
Henkisesti epästabiili henkilö ei välttämättä ole paras mahdollinen vanhempi. Lapsen on vaikea ymmärtää esim. vanhemman epäloogisia raivareita tai sitä että isä ei kuule eikä näe eikä vastaa kun kysyy. Onneksi lapseni eivät ehtineet juuri niitä kokea, erotilanteessa toinen oli 2v ja toinen vauva, ja tilanne muuttui vasta jälkimmäisen synnyttyä. Ja onneksi lapsistani näkyy voimakas perusturvallisuus (mm.luottavat ihmisiin), olen yrittänyt opettaa puhumaan tunteista (tunteiden tietoinen sanoittaminen) ja pitää elämän tasaisena ja turvallisena. Kaikkien pitäisi olla suojaavia tekijöitä.
Se tietysti mitä tapahtunut vaikuttaa, että en voi ajatella uutena kumppanina muuta kuin tasapainoista ja mieleltään täysin tervettä henkilöä, jolla peruselämän hallinta kunnossa. Se on tietysti kelle vaan hyvä lähtökohta, mutta erityisesti tässä tapauksessa väärä valinta voisi kostautua lasten elämässä aika ikävällä tavalla jos geenien kanssa on käynyt oikein huono tuuri.
"Ex elämä ennen minua on ollut vaikeaa monilta osin. Harva olisi selvinnyt täysin terveänä saman mankelin läpi."
Tämän tietäen; ymmärrän täysin, kun mainitsit juurikin elämäntilanteen, miksi suhde syntyy ja toimii.
Kunnes sitä ruuvia aletaan kiristämään niin, että paineet kasvavat eikä se alkuperäinen suhteen tarkoitus olekaan se enää se suurin syy. Tarkoitan tässä nyt lapsia ja isäksi/äidiksi tulemista.
"Se on tietysti kelle vaan hyvä lähtökohta, mutta erityisesti tässä tapauksessa väärä valinta voisi kostautua lasten elämässä aika ikävällä tavalla jos geenien kanssa on käynyt oikein huono tuuri."
Älä muuta sano. Todella hyviä pointteja kaikki. Perspektiiviä siihen, mitä on kuvitellut tulevaksi ja kuinka ihminen on sopeutuvainen jos vain tarpeeksi on halua.
Suurelle enemmistölle miehistä kelpaa kuka tahansa, mitä itse olen miehenä seurannut. Naista yritetään puoliväkisin vaikka ajatukset/huumori/arvot eivät lainkaan kohtaisi. Ehkä naisetkin vaistoavat tämän, jolloin seuraava ase miesten arsenaalissa on katteeton imartelu. Ja imartelulle naiset ovat alttiita kuin lohikäärmeet.
Naiset eivät välitä miehen ajatuksista, koska miehetkään eivät välitä naisen ajatuksista. Muutoinhan miehet lähestyisivät vain aidosti kiinnostavia tapauksia. Sitten ollaan pinnallisia ja tyydytään imarteluun, ja ihmetellään kun suhteesta ei löydykään molemminpuolista syvällistä ymmärrystä tai jaettuja arvoja. Mutta luonnossakin tehokkuus ja tyhmyys korvaa usein laadun ja älyn, sekä takaa lajin säilyvyyden. Luonto on siinä suhteessa moraaliton.
Naulan kantaan. Mua ärsyyttää miehet, jotka eivät osaa ollenkaan kertoa mistä asioista ovat kiinnostuneita mussa. Mikä asia herätti kiinnostuksen, miksi halutaan treffeille ja miksi halutaan tavata uudestaan. Itse ainakin osaan kertoa välittömästi, mitkä asiat toisessa herättivät kiinnostuksen. Jos mies ei osaa tuota kertoa niin pointsit laskee ja rytinällä mun silmissä. Tuo kertoo sen, että en ole oikeasti tärkeä ja hänelle kelpaisi ihan kuka tahansa nainen joka vaan suostuisi treffeille.
Vaikuttaa juuri tuollaiselta puoliväkisin yrittämiseltä, jossa nyt takerrutaan kiinni aina siihen joka suostuu. Sitten muutaman tapaamisen jälkeen ovat jo niin omistamishaluisia ja takertuneita, että niistä on vaikea jo päästä eroon. Alkavat siis pitää naista jo melkein itsestäänselvyytenä, ja kaikki on muka niin hyvin vaikka nainen on huomannut, että henkistä yhteyttä ei vaan yrittämisestä huolimatta löydy. Sitten ei ymmärretä yhtään miksi nainen ei enää haluakaan tavata. Miehet vois lopettaa tuon sähellyksen joka suuntaan ja miettiä tarkemmin millaisen naisen kanssa se henkinen yhteys oikeasti voisi löytyä. Sitä ei vaan kaikkien kanssa löydy vaikka yritettäisiin olla miten tahansa kiinnostuneita toisen asioista.
Hups...En siis tietenkään oikeasti ole ap eli sillitrooli. Vahingossa tuli tuo nimimerkki :)
Useimmille miehille on melkein pakko kelvata kenen tahansa. Tääläkin hoetaan aina: "Joka valkkaa se runkkaa." Jos haluaa edes joskus päästä panemaan, niin pitä yrittää kaikkea missä vaan on reikä.
Oon kyllä tuossa vähän eri mieltä. Ei kumpaakaan sukupuolta kiinnosta kliseiset toisen sukupuolen kiinnostuksen kohteet.
Ei nainen ole kiinnostunut miehen harrastuksista, hänen ja hänen ystäviensä pillujutuista, heidän ryyppy- ja kalastusretkistään tai urheilujutuistaan.
Eikä miehiä voisi vähempää kiinnostaa naisten tunnejutut ja hölmö pohdinta, ihmissuhdemiettee, kauneudenhoito tai tyhjänpäiväinen asioiden vatvominen.
Sukupuolet ovat erilaisia. Ne on luotu lisäätymään keskenään, mutta ei viettämään jatkuvasti aikaa toistensa kanssa.
Ja meitähän tietysti on vain yhdenlaisia, niin miehiä kuin naisia.
Laumamies hakee laumanaisen, jonka kanssa naidaan muttei tuhlata aikaa.
"Oon kyllä tuossa vähän eri mieltä. Ei kumpaakaan sukupuolta kiinnosta kliseiset toisen sukupuolen kiinnostuksen kohteet."
Ei aloituksessa muuta väitetäkään. Siinä vain sanottiin, että naisia ei kiinnosta miesten asiat eikä miehiäkään kiinnostaisi naisten asiat.
Mutta erona on se, että miesten on pakko kiinnostua (tai teeskennellä kiinnostuvansa) tunnejutuista, ihmissuhdemietteistä ym., koska naiset eivät muuten anna pillua.
Samaa mieltä olen siitä, että sukupuolia ei todellakaan ole luotu viettämään aikaa toistensa kanssa.
Koska Nainen=Nainen=Nainen yhtälailla kuin mies joka ei suostu/osaa/kykene asiakaspalveluun on ATM=ATM=ATM.
Naisilla on ihan(lii)an kiire ihastelemaan fyysistä itseään huomatakseen henkistä miestä. Jos sattuvatkin välttelyistään huolimatta huomaamaan ei se kauan päätä pakota. Uusi pusero, käsilaukku tai mikä tahansa naisellinen ja materiaalinen (uusi) asia tai seuraavaa asiakaspalvelupiste pitävät tehokkaasti huolen siitä.
Vanha tarina miksi me ylipäätän täällä (Äiti Maan päällä) olemme ei ehkä olekaan niin tarua. Miehet olisivat todennäköisesti mielummin jääneet "kotiin" juttelemaan Elviksen kanssa.
En minä ainakaan odota, enkä edes halua, että palstan vakinikilliset miehet ymmärtävät minua. Sen verran vajaata pään sisältöä he tänne tuottavat.
Eikä minulla ole mitään erityisiä vaikeuksia ymmärtää juuri miehiä elämässäni. Tuskinpa tämäkään on mikään sukupuolikysymys.
Kyllä naiset joskus yrittää ymmärtää miehiään vähän liikaakin.
No joo, voisin allekirjoittaa. Ainakin sellaisissa tapauksissa, joissa naisen missio on muuttaa se mies "paremmaksi" ,)
Miehen sanavarasto kertoo aika paljon. suurta osaa on helppo ymmärtää kun pohja on vastassa aika pian. samat kliseiset heitot yhä uudestaan ja jatkuva kiihotustila.
Sitten pieni joukko runollisia pohdiskelijoita. ei muuten korreloi koulutuksen kanssa.
kyllä olen kovasti yrittänyt ymmärtää miehiä vaihtelevin tuloksin. Se pihtari/huora- juttu on kyllä vieläkin ratkaisematta, eli kumpaa se sitten pitäisikään olla?
miehet ovat menossa jos naista yrittävät ymmärtää.
Yhtä aikaa kaikki saatanan nartut ovat pihtarihuoria. Ei anna minulle -> pihtari, antaa vähäjärkisille pillusankareille -> huora.
Ymmärtäisin jos neitseellistä reikää haluaisi säästää aviomiehelle, mutta mitä järkeä on pihdata moneen kertaan nussittua huoranvittua? Ei voi olla liian iso vaiva antaa meitsille, ei sen vitussa vierailleen panomänttilauman jälkeen luulisi tuntuvan enää missään.
Miksi sinulle pitäisi antaa kun se ei todellakaan tuntuisi miltään? Miksi tuhlaisin aikaani tuollaiseen mitättömyyteen kun senkin ajan voi käyttää paljon paremmin. Vaikkapa lukemalla hyvää kirjaa.
Anna sinä vaan nahkan haista.
Asiaa en ole ajatellut tolta kantilta ja kuullostaa ihan hyvält jos yleistetään. Itse taidan olla sulkeutunut osapuoli, tai edesmennyt mies opetti mut avautumaan ja myös sen, et elämä on liian lyhyt kelatakseen miltä muiden silmis näyttää. Nyt oon liian suulas, et sekä miehet, et naiset ei kestä mun seuraa, saatika ymmärrä.
Jos haluaa, että parisuhde toimii pitkällä aikajänteellä hyvin on kummankin annettava toiselle pyytettömästi ja omasta halustaan. Ei ole olemassa toimivaa parisuhdetta, jossa vain itse voisi olla saava osapuoli osallistumatta ja ottamatta vastuuta parisuhteen kehittymisestä.
Jos toinen jää siivoojan, kokin, palvelijan, seksiobjektin, sairaanhoitajan, kuuntelijan, remppamiehen, stemppajan tai huolehtijan rooliin ilman että missään kohtaa kuvio menee toisin päin, ei homma toimi ikuisesti. Ihmissuhteet eivät toimi koskaan hyötymismentaliteetillä tai laskien kumpi on antanut enemmän. Totaalisen saamattomuuden huomaa laskemattakin ja ennen pitkää alkaa tyytymättömyys.
Jos haluat saada, on pakko antaa. Tämä lause sopii muuhunkin kuin seksiin. Silti niin kuin seksissäkään, antamisessa ei toimi miellyttämisen halua, vaan aitous ja oma tahto tehdä toiselle hyvää.
Tarinaa, narinan perään.
Tämä on yksi ote tarinoistani, seurustelin tosi nätin naisen kanssa, häntä oli silti käytetty kovasti, jopa raiskattu.
Kaikki miehet ovat tietenkin yksilöitä, mutta meillä seksitön kausi ei toiminut kummankaan osalta, sitä kesti varmaan 2kk, ilman mitään kauheaa syytä, nainen ei halunnut, silti meillä oli ihan hauskaa.
Sitten kun naiseni halusi, niin mun mielestä koko hommasta oli tullu joku tabu, vähän samanlainen kuin monen naisen mielestä.
Luulin että naiseni haluaa palkita minut jostain, tai olen ollu tosi mukava, ei sellasesta mitään fiilistä saanut, eli löysä kulli.
Sitten me erottiin, ei kiinnostanu enää seksi hänen kanssaa, ja niin jäi läheisyys.
Kokeilimme vielä mutta, ei tuntunut haluttavalle.
Ajattelin varmaan että naiseni syyt panemiselle olivat, täysin vastakkaiset kuin minulla, ja vaikka hän kuinka yritti vakuutella, en enää uskonut.
Olen miettinyt ihan samaa. Tuntuu erikoiselta kun naisen tavatessa tietää jo lähtökohtaisesti hänen ajatuksistaan paljon enemmän kuin hän minun ajatuksistani. Minun on pitänyt yrittää oppia naisten ajatusmaailmaa että pääsisin edes kontaktiin heidän kanssa. Naisilla ei vastaavaa tarvetta ole.
Miesten tunne-elämää on lisäksi vähätelty niin kauan ja ansiokkaasti, että monet naiset eivät varmaan usko sellaista edes olevan?
Tässäpä aiheeseen liittyvä ote eräästä keskiajalla kirjoitetusta englanninkielisestä teoksesta:
"The children of Mercurye and Venus
ben in hir werkes ful contrarious:
Mercurye loveth wisdom and science,
and Venus loveth riot and dispence".
Päällisin puolin melko typerä yleistys, jonka mukaan miehen ja naisen taipumukset itselleen mielekkääseen käyttäytymiseen ovat pitkälti toistensa vastakohtia. Mies suosii rationalisuutta ja tiedonhalua, kun taas nainen suosii hauskanpitoa ja materialismia.
Mene ja tiedä, toi kirjoitettiin joku 700 tai 800 vuotta sitten.
Miten tuo asiakaspalvelu liittyy tähän?