Luokkakokous

Yyh, en, onneksi.

Lukion luokkakokouksessa en ole käynyt, mutta ysiluokan kyllä. Kauhea kokemus.

Melkein kaikki olivat paikalla, poissa olivat jo ysiluokalla selvästi jollain lailla muiden silmätikuiksi joutuneet. Oltiin Helsingin keskustassa erään ravintolan kabinetissa. Naisilla oli yllään kevään liehuvia pastelleja ja miehillä farkut ja pikkutakit, jotka tuntuivat olevan kovasti muotia silloin. Kauppaopiston naiset olivat yhä kovaäänisiä ja klikkiytyneitä. En edelleenkään kuulunut joukkoon, ja kun minua alettiin selvästi ylenkatsoa (väärä opiskelupaikka), lähdin pois.

En ollut eikä ollut mikään menetys: paikalla oli kuulemma 5 henkilöä. Todella huono luokkahenki siis.

Ei pidä paikkaansa. Luokkakokouksessa yleensä jokainen muuttunut edukseen ja jälleennäkeminen on aina innostuneempaa mitä enemmän ikää tulee. Leuhkiminen on menestystä elämässä. Toisten saavutukset tuntuvat isommilta kuin toisten.

Kävin, enkä mene uudestaan. Kerroin tosin jo tästä reissusta täällä joskus aiemmin.

Ruokailun jälkeen menimme jatkoille erääseen ravintolaan, jossa halusin käydä tanssimassa, ja kukaan ei lähtenyt kaveriksi kun puoliso ei hyväksy tanssimista. o_O Menin sitten yksinäni ja viiden minuutin päästä kun vilkaisin ympärilleni, en huomannut enää ketään tuttuja. Kiersin paikan ympäri, ja kaikki olivat poistuneet minulle siitä ilmoittamatta, vaikka tiesivät että olin tanssimassa.

Menin sitten tarkistamaan viereisen kaljapubin, josta lopulta kaikki löytyivät. Vaihdoin muutaman sanan ja läksin kotia, kun en tuollaisen porukan seurassa viitsinyt aikaani enempää tuhlata.

Samat vanhat sisäpiiriläisjengit, mutta nyt ne vain ovat entistäkin sulkeutuneemmat. Ihmisillä on tietyt vanhat mielikuvat toisistaan, jotka ovat lukkiutuneet ikuisiksi ajoiksi. Ja jos erehdyt rikkomaan niitä, he loukkaantuvat. Esimerkiksi minä olin aina se hiljainen ja ujo tyyppi joka ei uskaltanut käydä missään saati edes tanssia. Nyt kun menin ainoana tanssimaan, niin tuloksena joukkopako ravintolasta ja hylkääminen. Olimme tuolloin 26 vuotiaita, eli ei se nyt vallan tavatonta ja noloa käytöstä minulta ollut. Olin vain rikkonut vanhaa roolijakoa.

En ole käynyt, mutta avauksesi herätti kyllä pienen mielenkiinnon asiaan. Jos nyt lähtisin luokkakoukseen niin menisin siihen ylä tai ala-aste luokkakokoukseen, koska niissä oli kiinteät luokat kokoajan aineesta riippumatta joten näiden henkilöiden nykyiset kuulumiset oikeastikkin kiinostaa hieman.

Nytkun asiaa miettii niin varmaan suurin osa ainakin ala-aste porukasta taitaa olla jonkin sortin menestyjä tyyppiä. Ainoastakaan en osaa kuvitella rappio alkkista.
Itse varmaan olisin se vähiten menestynyt ammattikoulu pohjallani.

Varmaan noin puolet entisistä luokkakavereista on jääneet vanhalle paikkakunnalle ja puolet muuttaneet pois ja näin saaneet hieman muita enemmän perspektiiviä asioihin. Luulisin että vanhalle kotiseudulle jääneet olisivat aika samanlaisia tapauksia kun ala/ylä-asteella ja pois muuttaneet varmaan jonkin verran muuttuneita.

Kävisin kuitenkin mielelläni tapaamassa heitä kaikkia, niin olisi kiva kuulla heidän nyky kuulumiset ja illan päätteeksihän voisi olla alkoholin nauttimista jossa kaikki joille alko maistuu vapautuisi hieman estoista ja näin syntyisi taas nostalginen ylä aste pussikalja fiilis. Tosin jos tämä tapahtuisi kotipaikkakunnan baarissa niin todennäköisesti porukasta suurin osa ei malttaisi olla luokan kans koko iltaa vaan häipyisi jo aikaisessa vaiheessa omille teilleen

Voisin mennä jos sellaisia olisi tiedossa. Olisi hauskaa mennä kattomaan, miten luokan kingit ovatkin nyt kaikki jotain tavallisia duunareita. Hah. Ja miten luokan halutuimmat muijat ovat jotain leveäperseisiä "noubadeja". Mutta ei ole luokkakokouksia.

Voi siellä seassa helmiäkin olla. Mikä vika duunareissa ja leveissä tuntemattomissa? En koskaan ollut mikään haluttu persoona mutta nyt voisi olla toisin. Lähtisin vain tuttuja moikkaamaan muttei lähiaikoina tiedossa.

Lukioluokan kokoontumisessa olen käynyt pari kertaa. Meillä oli ihan hyvä luokka. Kokoontumisetkin olivat mukavia. Eka oli kai 5 vuotta lukion jälkeen. Silloin kaikki tuntuivat vielä ihan tutuilta. Aika monella oli samat manööverit kuin koulussa. Enemmistöhän oli vielä opiskelijoita tuossa iässä.

Jälkimmäinen oli paljon myöhemmin, kun porukka oli jo keski-iässä. Silloin oltiin jo etäisempiä ja tavallaan ehkä ylikorrekteja. Jos joku vähän leuhkaisikin jostain saavutuksistaan niin joku muu myönsi suoraan, että epäonnistuttu on. Useimmat vain kuvasivat tilanteensa ilmoitusluonteisesti, oli se sitten kansainvälisen yrityksen johtaja tai perusduunari. Eniten pisti silmään eräs tyttö tai, anteeksi, nainen. Hän oli ollut luokan hiljaisia eikä millään tavalla suosiossa. Hän oli vähän nörtti, jos nörtti-sana olisi silloin ollut olemassa. Nyt hän oli kaikkein häikäisevin tapaus. Ei näyttänyt päivääkään lukiolaistyttöä vanhemmalta ja lisäksi oikealta kaunottarelta. Naimisissa oli ja ei voi kuin mielessään onnitella miestä, joka oli moisen saanut.

Yläasteluokalla meillä oli todella huono luokkahenki. En kaipaisi en sakin kokousta. En tajua, miksi vielä ala-asteella niin hyvä porukka muuttui murrosiässä sellaisiksi k-päiksi. Tai ainakin itsestä se tuntui siltä ja ehkä niistä parista muusta, jotka porukoista syrjäytettiin. Ei jaksa muistella sitä enempää

Viime syksynä olisi ollut lukion luokkakokous, en mennyt, eikä minua kaivattukaan. Päätin mennä veljenpoikani synttäreille sinä päivänä ja luulen, että siellä oli miljoona kertaa hauskempaa, oli 3 v. syndet nimittäin ja mä sain leikkiä vaikka millä leikkiautolla :)

Vuonna -99 sitä vastoin olin, ekat oli lukion kokous ja siellä oltiin niin helkutin tärkeenä että. Paikalla oli ne, jotka eivät olleet synnyttämässä, eli liki kaikki. Suurin osa oli valmistunut yliopistoista, paitsi me kolme reppanaa. Yks lähihoitsu, yks ompelija ja yks muuten vain saamaton, eli ei ammattia tuolloin. No, ilta meni ihan ok, paikallisessa raflassa, syötiin ja juotiin muutama. Menin autolla kotiin...

Viikkoa myöhemmin olivat sitten yläasteen luokkakokous, meitä oli paikalla kourallinen ja ilta päättyi siihen, että vedettiin kimpassa lärvit, paikkana sama rafla. Ilmapiiri oli hauska ja juttua piisas, kukaan ei katsonut toisiaan pitkin nenän vartta. Kävelin kotiin...

Hirveää ja ahdistavaa, ei ikimaailmassa enää. Sinkku ja perheetön ei ole niissä tilaisuuksissa paskan häävi.

Ois ollut viime vuonna luokkakokous, mutta en mennyt koska ei kiinnostanut... syy siihen on että kaikki muut on menestyneempiä kuin itte, niin ei oikein napannut lähtä sinne muistelemaan vanhoja... kaiken lisäksi kun muut vaan kiusasi sillon niin vielä parempi syy oli olla menemättä. En vaan halua muistaa yhtään tippaakaan noista ajoista.

Juu olen käynyt.Oli ihan mukava huomata, että itse olen paljon paremmassa kunnossa kuin lukioaikoina (kiitos liikuntaharrastusteni), mutta melkein kaikki naiset olivat lihoneet. Naiset jotka ylenkatsoivat minua lukiossa olivat tosi kiinnostuneita elämästäni Helsingissä ja heittivät koko ajan flirttiä. Minä pidin heitä rumina naisina. Iso osa naisista oli jäänyt sinne landelle asumaan jonkun amiksen kanssa, jonka kansaa heillä oli paska avioliitto (kuuntelin sivukorvalla tilitystä)

Kauhella tohinalla sitä muutama vuosi taaksepäin touhotettiin kasaan yläasteen luokkakokousta.
Olin itse innolla mukana järkkäämässä tilaisuutta.

Mutta kun sitte ilta läheni aloin entistä vahvemmin ajatella että ehkä on hyvä säilyttää menneet menneinä eikä tuoda niitä enää nykyhetkeen.
Muistaa sen aikaiset tyypit nuorina ja huolettomina eikä keski-iän katkeroittamina.

Niinpä en sitten mennyt ja olen ollut päätökseeni tyytyväinen, minulla on muistoni, hyvät ja huonot, se riittää.

Peruskoulun luokkakokoukseen en menisi vaikka kutsuttaissin. Eipä ole kutsuttukaan.

Lukion luokkakokous on tiettävästi tulossa. Taidan mennä, olen utelias näkemään naamat joiden nimiä en enää muista. Ja lukiossa oli ihan hyvä henki meidän luokassa.

Jatko-opintopaikan luokkakokouksessa olen käynyt, noin 2/3 oli paikalla ja meillä oli hillittömän hauskaa.

Täytyy tietenkin muistaa että jatko-opintojen kouluun kertyi luonnostaan samanhenkistä porukkaa. Lukiossa joukosta olivat jo karsiutuneet semmoiset joita lukio ei kiinnostanut ja peruskoulussa oli koko ikäluokka, persoonasta ja suuntaumisesta riippumatta, kaikki tulevat narkkarit ja tohtorit samassa rivissä. Tietenkään siinä porukassa, vaikka lapsia oltiinkin, on vähemmän ihmisiä joiden kanssa on mitään yhteistä.

ei ole kutsuttu. En kyllä meniskään. Outoa porukkaa muistaakseni, niitten kanssa oli vaikea puhua. Hokivat samoja sanoja, olin kai syrjitty. Yritin silloin kovasti tutustua tyyppeihin mutta näkivät oikein vaivaa ollakseen erittäin epämiellyttämiä. En tuntenut niitä silloin muuta kuin että ovat ällöjä miksi haluaisin nyt tutustua niihin.

kertaa ja molemmilla kerroilla pääsin panemaan. Yläasteella eikä lukiossa yksikään tyttö ollut minusta kiinnostunut mutta sekä yläasteen että lukion luokkakokouksessa kävi flaksi. Olivat muuten varattuja naisia molemmat.

En ole osallistunut. Kyllä minut yksiin muistaakseni kutsuttiin, mutta muistaakseni oli samana iltana paremmat bileet omien ystävieni kanssa toisella puolella Suomea, joten jäi osallistumatta. En usko, että minulla olisi paljoakaan yhteistä esim. peruskouluaikaisten tuttavien kanssa ja tuskin tunnistaisin heistä kaikkia naamaltakaan, jos vastaan kävelisivät. Se kyllä on ahdistavaa, jos törmää johonkuhun ja huomaa, ettei ihminen ole yhtään muuttunut ja kasvanut, vaan että jos jutut jollakulla on ihan samanlaisia ja jos vieläpä samoista ihmisistä, kuin 15- vuotiaanakin. Sellainen on kiusallista, tai oikeastaan lähinnä hassua.

En ymmärrä, että mitä tollanen kysely liittyy sinkut- keskustelupalstaan. Eikö foorumilla ole luokkakokousaiheille omaa palstaa?

Mä kävin ala-asteen luokkakokouksessa. Kaikki muut saapui paikalla paitsi opettaja itse. Hengattiin siinä tapaamispaikalla 20min. ja sit kaikki lähti jonnekin jonneilemaan.

Kuulin et meillä oli luokka kokous mut kun olin yhen toisen kaa alle 8 keskiarvon oppilas niin meitä ei kutsuttu luokka kokoukseen. Olimme luokan ATM pojat joista kukaan ei tykännyt.

"Millaista on luokkakokouksessa?"

En osaa sanoa, en minäkään ole käynyt. Paljon rumia naisia oli ainakin minun luokallani lukiossa. Taisi olla jokin "huippulukio"missä olin, on sijoittunut suunnilleen aina kymmenen parhaan joukkoon Suomessa. Kyllähän nämä "huippuyksiköt" tiedetään :DDD En huomannut asiaa muuten, paitsi mitä nyt puolet luokastani sai laudaturin keskiarvoksi. Suurin osa oli ääliöitä kuitenkin (ovat varmaan vieläkin), en haluaisi tavata uudestaan.

No todellakin menisin, jos sellainen järjestettäisiin (ei järjestetä). Olisi nautinnollista katsoa minua ylenkatsoneita ja kiusanneita ihmisiä silmiin ja näyttää, mitä hyljeksitystä ja rumasta tuli: Menestynyt, korkeasti koulutettu, todella kaunis ja sosiaalinen. Rypekää paskassanne, luuserit. Saitte, mitä ansaitsitte.

Mulla on sellainen tunne että ne on saattanut mennä ja kutsua en saanut :P

En ole käynyt, eikä tietääkseni sellaisia ole pidetty - ainakaan minua en ole kutsuttu. En toisaalta ole myöskään kuullut ohimennen huhujakaan, että sellaisia olisi pidetty.

Jos kuitenkin pidettäisiin, niin pyrkisin kyllä menemään. Leuhkiakseni tietysti, koska en usko kenenkään uskoneen aikoinaan, että minusta tulisi yhtään mitään - eikä minulla tietysti mitään menestyjävaimoa ja menestyjälapsia olekaan. Toisaalta olisi kyllä aidosti mielenkiintoista nähdä, mitä elämä on tehnyt siitä heterogeenisestä porukasta. Ehkä siitä saisi jotain kaivattua perspektiiviä omaan elämään.

Pääosin sen verran tylsää porukkaa oli luokallani, että eipä juurikaan kiinnosta mitä he tekevät. Heidän kanssa jotka kiinnostavat olen yhteydessä edelleen. Aika vähän olin tekemisissä valtaosan luokkalaisten kanssa, että ei se mitään jälleennäkemisen riemua olisi ainakaan kuin näennäisesti.

En enää muista, olinko edes millään luokalla...?

Huono henki

Olin äskettäin ja hauskaa oli. Porukka ei ollut muuttunut juuri ollenkaan.

Olin äskettäin ja hauskaa oli. Porukka ei ollut muuttunut juuri ollenkaan.

Vaikken ole käynytkään niin melkein voin kuvitella keistä on tullut alkkiksia ja keistä leveäperäisiä synnytyskoneita. Ja yllättäen minä, kiusattu hämy, olen sinkku ja geenit edelleen kasseissa tallessa.

Samat rooli menee päälle.Mä oli sitä paarialuokkaa ja vedin ns. perseet.Jos yritin puhua eliittiluokan kanssa,niin ei edes vastattu.Olin samaa paskaa.Sankarit loistivat.No.Putkassa olin tulevan yön ensi kertaa elämässäni.Aika karmea kokemus.No ne pahimmat sankarit olivat onneksi jo haudassa.Ei olisi pitänyt osallistua moiseen paskaan.

Riippuu vähän siitä missä iässä ap on?

Jos olette alle 30v, voi hyvin ollakin että kokouksessa kerrotaan millaisessa talossa ja millaisella alueella asutaan. Miehet kertovat autoista ja veneistä naiset siitä mitä heidän miehensä tekee työkseen tai millaisen mökin rakensi viime kesänä.

Siinä 35-40v tienoilla ei leuhkita, suurin osa kun on varmasti kokenut niitä vastoinkäymisiäkin.

Olen yhden kerran osallistunut luokkakokoukseen.

Meillä oli sovittu, että ensimmäinen luokkakokous pidetään 15 vuotta sen jälkeen kun koulu on loppunut, ja siitä eteenpäin tavataan kahden vuoden välein. Minusta tuo kahden vuoden periodi oli liian lyhyt, mutta en minä siitä kenellekään mitään sanonut kun en kuitenkaan ajatellut joka kerta osallistua.

15 vuoden jälkeen ensimmäisen kokouksen ajankohtana jouduin jäämään pois kun olin juuri sillä hetkellä ulkomailla työmatkalla. Tätäkin ihmeteltiin kovasti, mutta jostain syystä ei kokoukse järjestäjien jakeluun mennyt että jotkut ihmiset eivät vaan voi keskeyttää ulkomaille suuntautuvaa työmatkaansa luokkakokousviikonlopun takia.

Sitten sen jälkeen niitä kutsuja tuli kahden vuoden välein, kunnes kerran sitten päätin yhteen kokoukseen osallistua, sellaiseen missä poikkeuksellisesti oli sallittua ottaa mukaan myös mahdolliset puolisot.

No minullahan ei mitään puolisoa ollut, mutta melkein kaikilla muilla oli eikä siinä mitään. Aluksi meni tietysti kaikki ihan hienosti, kaikki olivat "iloisia" puolestani kun vihdoinkin "pääsin" kokoukseen mukaan. Mutta sitten illan mittaan kun oltiin otettu viinaa ja estot poistuneet, vanhat kouluaikaiset tapahtumat nousivat esille ja sitten ei enää ollutkaan mukavaa muilla kuin minulla.

Piru tuli mieleeni, ja vaikka normaalisi olen humalassa yhtä säyseä kuin selvänäkin, niin nyt en ollut vaan annoin tulla kaikki mitä kouluaikoina olin pidellyt sisälläni. Haukuin pari naispuolista luokkakaveriani pataluhaksi, yhden vittumaisen tyypin puolison haukuin rumaksi huoraksi ja löin sitä tyyppiä nyrkillä leukaan ja sitä pahinta rääkkääjääni vedin turpiin oikein kunnolla ja olisin hakannut sen vielä pahemmin elleivät muut olisi tulleet väliin.

Sen jälkeen ei ole kutsua luokkakokoukseen tullut ja hyvä niin.

Mulla oli 30v väliä ja ihan helvetin huikeet kemut.Tarkoitan että siinä ajassa on monelle tapahtunut vaikka mitä.Mikä oli suurin yllätys että kaikki oli kun olisi lähdetty ylä-asteelta vain hetki sitten.Ennakkoluulot on suurin este.<3

Kävin.Join liikaa.Heräsin putkassa.Riitaa ei ollut.En ollut koulukiusattu.Otin liikaa,kaduttaa.

Luokkakokoukseen pitää mennä vuokratulla Ferrarilla, pistä kaikki rahat siihen ja pukuun ja mallitoimistosta vuokrattuun "vaimoon". Rantarolex ranteeseen ja printtaat käyntikortteja, joissa lukee Vice President tai CEO. Ala heti kehua kaikille, että musta kun sitä tulikin se osaajamenestyjä ja musta kun sitä tulikin se rikas. Katsot miten niiden vihertävät naamat venyvät venymistään ja käyt runkulla. Näin saat onnistuneen luokkakokouskokemuksen.

Melkein heti lukioni jälkeen yläasteen luokkani järjesti luokkakokouksen. Minulle etukäteen mitään ilmoitettu, mutta ravintolassa johon olin mennyt kysyi pari entistä luokkalaista, että kiinnostaako minua tulla luokkakokoukseen. Ei kiinnostanut, kun ei oltu etukäteen informoitu, toisekseen luokkakokouksen ravintolan kabinetin tarjoilusta olisi pitänyt maksaa ja kolmanneksi en pitänyt siitä luokasta kokonaisuutena, jossa oli yläasteella luokilla 7.-9.. Paljon ei näyttänyt olevan luokkalaisia paikalla. En tiedä mitä menetin, mutta kerran siis olin melkein luokkakokouksessa. Jos joku haluaa järjestää luokkakokouksen tulevaisuudessa niin informoikaa etukäteen ja informoikaa mahdollisista "kabinettimenoista". Jos luokassa on ollut kivahenki - niin miksei tuollaiset luokkakokoukset voivat olla kivoja tapahtumia. Kiitos kirjoittajille, sillä näin mitä ehkä menetin. Muutamassa vuodessa yläasteen jälkeen porukasta näytti tulleen miehiä ja naisia. Yläasteella muistin heidät lapsina, mutta osa luokkalaisista näin jonkinlaisina aikuisina ravintolassa ennen heidän menoa kabinettiin. Ehkä menetin "aikuisten" tarinoita elämänkulusta yläasteen jälkeen! :D Ehkä siellä jotkut kehuu elämänsä menestyksestä, mutta kiitos tarinoista tänne kirjoittaneille! :)

En menisi koskaan, ikimaailmassa ylä-asteen luokkakokoukseen. Porukka oli ihan perseestä. Mutta ala-asteen kuudes luokka... ehdottomasti

Vanha postaus mutta..inhoan ajatusta,toisaalta kutkuttavaa..nähdä miten flöpsähtäneitä pahimmat arseholet ovat nykyään--niin,ja tunnistaisko mua enää,eipä taitais ;)

Oli kyllä tosi mukavaa. Tapasin tytön johon olin ihastunut ja rakasteltiin laivan hytissä.