Taustoja: Tapasimme ihan sattumalta minun ollessa vielä varattu mutta ero vireillä, ihastuimme heti ja aloimme seurustella pian. parin kuukauden yhdessä seurustelun jälkeen muutimme yhteen (olimme yhdessä kokoajan, emme öitä lainkaan erossa..) koska miehelläni oli juuri asunnon vaihto edessä ja tuntui turhalta pitää kahta asuntoa kun olimme yhdessä kuitenkin jatkuvasti. nyt siis olemme seurustelleet melkein kolme vuotta ja kolmas lapsi tulossa 4kk päästä, olemme myös kihloissa. olemme onnellisia, mutta aina kun tulee riita se vain kasvaa ja kasvaa ja itse ainakin nipotan myös turhista asioista, olen yrittänyt päästä siitä ja mielestäni se on vähentynyt huimasti ja riidat vähentyneet, mutta tuntuu kuin riitelisimme kovemmin mitä kauemmin olemme olleet sovussa. Kun meillä on ihanaa niin on todella ihanaa ja kun on hirveää niin on todella helvetillistä! en itse ainakaan ole onnellinen tässä suhteessa ja tiedän ettei miehenikään ole mutta haluan saada tämän toimimaan ja uskon että miehenikin, tuntuu vain ettei tämä muutu koskaan. aina kun riitelemme haluan erota mutta kun olen vähän leppynyt niin en oikeasti halua. Tahdon saada tämän toimimaan mutta tuntuu et alkaa olla jo molemmat niin turhautuneita tähän ainaiseen riitelyyn ja lapsetkin varmasti kärsivät tässä, vaikkei sitä näytäkään, kyllä he vaistoavat kireyden äidin ja isän välillä.. itse olen nyt todella väsynyt koska raskaus on jo 5kk eli yli puolen välin ja haluaisin vain nauttia tästä raskaudesta ja tulevasta lapsesta, mies on ihana mies ja ihana isä, ja pistää kaikki ystävänsä yms itsensä edelle, mutta tällöin minä kärsin hänen kanssaan... isoin ongelma meillä on siis se että hänellä on harrastus 2krt viikossa joka on mielestäni paljon kohta kolmen lapsen isälle. tahtoisin itsekkin 2krt viikossa lähteä käymään jossakin mutta haluan että silloin perhe on mukana, mies taas harrastukseensa ei voi lapsia ottaa koska menee niin myöhään sitten vielä harrastuksen lisäksi kavereiden näkeminen, hyväksyn tietysti sen mutta olisi kiva jos itsekkin pääsisin kavereita katsomaan!! kaikkea on kokeiltu.. ollaan jopa jaettu viikonpäivät milloin toinen voi mennä ja milloin toinen , mutta mun mielestä on liian vähän jos koko perhe on koolla vain 3krt viikossa varsinkin kun lapset ovat niiiiin pieniä vielä joten luovuin omista päivistäni. mieheltä tätä uhrausta ei koskaan tule.... tuntuu että itse nipotan joka asiasta ja mies on täydellinen mutta silti en ole onnellinen eikä varmasti mieskään ole. kun mietin että kaikki vika on minussa niin ymmärrän kuinka epäreilu järjestelymme on mutta silti näen vain vian itsessäni. (mies siis sanoo että olen tiukkapipo ja voisin vähän löysätä ja voisin miettii kolme kertaa ennen kun sanon jostain asiasta yms.....) olen kyllä koittanut olla sanomatta turhista asioista mutta jos jokin asia vaan toistuu ja toistuu on siitä pakko sanoa... ei kukaan ajatuksia osaa lukea... tuli sekavasti mutta koittakaa ottaa selvää.... NEUVOJA TARVITAAN!!!
Oon(ko?) ollu ihan hirvee miehelleni.. NEUVOJA!
epätoivoinen äiti
372033
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
tänään siis mieheni sanoi harrastukseensa lähtiessään että "tästä puuttu jotain ja että pitää jutella illalla" erota meinattiin viimeksi 3pvää sitten ja tunnelma ollut kireä sen jälkeen....
Kauan kestää tuo harrastus tunneissa? Jos 1-2 tuntia ja 2 kertaa viikossa niin mielestäni ylireagoit.
Ja vielä sanoit että teille jää vaan 3 päivää viikossa? Entäs viikonloputkin? Olisi 5 päivää sitten.
Miehellä pitää olla henkireikä, muuten ei "jaksa". Sama pätee sinua. Jos sulla ei oo harrastuksia missä käyt niin varmasti on epäoikeudenmukaista ja et halua "päästää ukkoasi" minnekään.
Mitä noihin riitoihin tulee niin pariterapiaan vaan.
kolme päivää viikossa siis jos itse kävisin myös kaksi kertaa viikossa. harrastus kestää 4-6tuntia.... kyllä itsekin mielestäni ylireagoin mutta en osaa muuttua... mitä pitäisi tehdä että pystyisin helpommin hyväksyä tämän... itse siis raskauden takia en oikein voi harrastustani jatkaa enkä halua että koko perhe on niin vähän koossa.... eilen siis kun tuli kotiin sain vain kuulla kuinka negatiivinen olen yms yms kaikki vika mussa...... joo se terapia kuulostaa ainoalta vaihtoehdolta.
Eilen sanoin miehelle että haluan pitää tauon näistä riidoista (ei siiis mitään erotaukoa/muuttamista yms) eli ei tarvitse enää edes minulta kysyä jos jonnekkin menee, ihan sama.... erosta ei ollut puhetta, kumma kyllä. itse en halua erota ja ei kuulemma mieskään. yritän tällä "tauolla" siis opetella lopettamaan tän nipottamisen, mies tehköön mitä haluaa ja missä haluaa (tämän harrastuksen lisäksi on siis kyse muistakin menoista!! ei siis VAIN 2sta harrastus illasta viikossa) ja aivan varmasti myös teen itse mitä haluan, tietenkin siis lasten kanssa. ei ole reilua että jatkuvasti toinen vanhemmista lähtee vaikka molemmat lähtisi vuootellen ja toinen on kotona lasten kanssa. mielestäni pitäisi tehdä perheenä yhtä paljon kuin muiden kanssa. mutta en jaksa alkaa tästä valittamaan vaan alan nauttia RASKAUDESTA ja kahdesta ihanasta lapsesta!!
oon nyt tosi väsynyt, itkin melkein koko yön ja koitin keksiä ratkaisua, mutta ehkä ratkaisu on se itsenäisyys. menen ja teen lasten kanssa sitten yksin. saattaa tulla epämääräistä tekstiä ja kiukkua saattaa öisen riidan takia olla vielä jäljellä... (mies siis tuli 22:30 kotiin harratuksesta jatkoista ja itse olin nukkumassa... herätti minut ja sain kuulla kuinka kaikki on taas mun syytä ja kuinka negatiivinen olen.....) että JES!
omassa harrastuksessa kävin joka toine viikko siis vielä kun voin käydä ja kertoja ehti kertyä JOPA 3tai 4!!! oma harrastus kestää sen 2-3tuntia matkoineen..... tämä harrastus on siis ratsastus, kävin myös raskauden aikana mutta en uskalla enää mennä selkään kun kerran jo putosin ja pelkäsin todella paljon keskenmenoa, ja pelkään edelleen kaikkia jälkiseurauksia..... tästäkin sain kulla kuinka mies arvasi tämän ja kumpa kaikilla olisi hänen aivonsa.... Olin kyllä hölmö kun menin ratsastamaan mutta tarviiko miehen pahentaa oloa.....
Herätti sinut syyttääkseen ja syyllistääkseen sinua????? Ja kehtasi itse olla poissa noin kauan? Minä en sulattaisi tuollaista meininkiä. Tajuaako mies olevansa perheenisä, jonka arjen kuuluu täyttyä ihan muunlaisista asioista? Minusta joku 2h/vko pitäisi riittää itselle kun on perhe. Älä turhaan syyllistä itse itseäsi. Laita ukolle rajat!
teidän kannattais kasvotusten puhua ja päättää, että olette yhdessä ja, että aiotte olla yhdessä vielä pitkään. Riidan tullessa on helpompi 'riidellä oikein' kun tietää,ettei erosta ole kyse. Varmaan luottamus kummallakin hukassa, kun toinen ottaa eron aseeksi vähän väliä.
Eikö miehesi voisi joustaa ja käydä harrastuksessaan kerran viikossa ja sinä voisit myös kerran viikossa saada muutaman tunnin omaa aikaa?
Kerroit,että riitanne ovat 'helvetillisiä'. Toivon todella,ettette riitele kovaäänisesti ja kiroillen lasten edessä tai edes niin,että lapset olisivat viereisessä huoneessa. Piikittely yms ei sovi lasten korville.. Jos lapset kuulevat eropuheenne,niin mahtaa olla aika pelottavaa ajatella,että hajoaako perhe vai ei..
....
Hei! Tuo sinun ensimmäinen kirjoitus kuulosti hyvin tutulta...minulla on myös mies joka on on hyvä isä ja hyvä mies minulle monin tavoin. Mutta meilläkin on ollut todella paljon riitoja, ja varmasti ihan turhista asioista. Sama juttu että silloin kun menee hyvin menee TOSI hyvin ja molemmat ollaan onnemme kukkuloilla ja sitten kun riidellään niin ollaan eroamassa ja kaikki menee niin huonosti kuin vaan mahdollista. Uskomatonta miten mielialat vaihtelee! Meillä on kaksi pientä lasta ja olen heidän kanssaan kotona. Nyt olemme kuitenkin alkaneet saada homman sujumaan hieman paremmin...
Miehellä on oma harrastus johon menee 4 iltaa viikossa, tulee kotiin 19-20 aikaan. Minulle tämä oli aluksi tosi kova pala että mies oli niin paljon tuossa harrastuksessa mutta nyt olen pikkuhiljaa oppinut hyväksymään sen ja riidatkin ovat vähentyneet huomattavasti. Olemme löytäneet suht hyvän kompromissin, mies tulee hieman aikaisemmin kotiin mitä ennemmin (n.18.30 aikaan)ja minäkin pääsen käymään parina iltana omissa jutuissa. Se on tietysti koko perheen ajalta pois mutta kyllä sitäkin jää. Viikonloppuisin pyrimme siihen että ollaan perheen kesken, lukuunottamatta satunnaisia tyttöjen tai poikien iltoja. Yrittäkää löytää kompromissiratkaisu joka miellyttää molempia mahdollisimman hyvin! Mutta kyllä miehenkin täytyy joustaa eikä vain sinun.
Lisäksi teillä on kaksi pientä lasta ja kolmas tulossa. Se on sellainen elämänvaihe että mitään suuria ratkaisuja, kuten eroa, ei kannata toteuttaa vähässä kummassa. Me kävimme muutama vuosi sitten perheterapiassa pahan kriisin takia, kun esikoinen oli vajaa vuosikas. Terapeutti sanoi että hän neuvoo kaikkia olemaan eroamatta kunnes lapsi on vähintään kaksivuotias, tietysti jos ero on päivänselvä ja selvästi paras ratkaisu niin se on eri asia. Kyllä se pikkulapsiaika on vaan melko rankkaa, vaikka ihanaakin aikaa.
Minusta kuulostaa että teillä on tuossa erojutussa sama kuin meillä, että sitä käytetään riidoissa uhkailukeinona ja itsellekin se tuo ikään kuin lohtua, että onhan tässä se vaihtoehto että erotaan, kun ei kestä riitelyä. Meillä oli yhteen aikaan oikein "kisa" että kumpi ehtii sanoa riitatilanteessa ensin sen että erotaan, oli ikään kuin niskan päällä. Terapiassa tuosta puhuttiin ja psykologi sanoi sen olevan melko yleistä. Olemme yrittäneet ja melko hyvin onnistuneetkin pääsemään tuosta tavasta eroon. Esikoinenkin on jo sen ikäinen että säikähtää eropuheita ja hänen kuulleen emme niitä enää varsinkaan puhu. Muutenkin, jos on sellaisia ajatuksia että ajattelee elämän olevan helpompaa kun on erottu, niin kannattaa nopeasti kääntää ne ajatukset siihen, että tuskinpa se elämä sitten tosiaankaan helpompaa on...yksinhuoltajana jne... Siis kun nyt nimenomaan tuo tilanne kuulostaa siltä että teillä on asiat kuitenkin suht hyvin eikä ero ole todellisuudessa ollenkaan tarpeellinen eikä paras ratkaisu. Joissakin tapauksissa toki on, Minä aiemmin aina ajattelin, suorastaan haaveilin siitä että sitten kun on erottu niin teen sitä ja tätä ja menen minne huvittaa jne... tuskinpa se sitä olisi, pääasiassa olisin lasten kanssa keskenään enkä pääsisi sitäkään mitä nyt pääsen. Ja nyt pääsen esim. tyttökavereiden kanssa pikkureissuille, shoppailemaan, baariin jos huvittaa oikeastaan milloin vaan...kun ei sitä kuitenkaan kovin usein halua lähteä niin mies on ihan hyvillä mielin suostunut näihin menoihin. ja sama toisin päin. Yhdessäkin käydään jonkun verran. Meillä ei olekaan nämä viikonloppumenot ja ns. huvitukset ollenkaan ongelma, lomaillaankin pari kertaa vuodessa kauempana ja ne ovat aina huippureissuja mutta tämä arki, se on se kompastuskivi ollut. Yksi neuvo vielä minkä terapeutti meille antoi oli sellainen, että kannattaa miettiä eron jälkeistä aikaa siltäkin kannalta että entäs sitten kun toinen löytää uuden puolison, ihan konkreettisia asioita. Jos se ei tunnu juuri miltään niin tunteita ei varmasti enää ole ja jos se tuntuu kipeältä, vaikealta ajatukselta niin se kertoo jo paljon. Mietin sitä silloin ja jos nytkin mietin, niin sehän tuntuu suorastaan sietämättömältä! Ei todellakaan pelkästään sen takia, että se uusi olis myös lasteni kanssa mutta ehdottomasti myöskin sen takia, että uusi nainen saisi viettää mieheni kanssa aikaa, käpertyä kainaloon ja nukkua vieressä, jakaa ilot ja surut, tehdä ruokaa, rakastella, matkustella.......ihan kaikkea! Ei, sehän on minun paikkani!
Suosittelisin teillekin terapiaa! Perheneuvola on maksuton ja ainakin meille siitä oli suuresti apua. Olen kuullut, että pikkulasten vanhemmat otetaan melko nopeasti asiakkaiksi, vaikka jonoa muuten olisikin. Tsemppiä kovasti!!!
Todella tutun kuuloinen myös sinun kirjoituksesi! Kiitos vastauksestasi!! :)
Voi olla että miehesi neuvo laske kolmeen ennenkuin huomautat jostain ei olekaan oikea. Jos pidättelet sinäänsä mitättömiä asioita sisälläsi ne helposti kasvavat ja kun sitten lopulta saat otettua asian puheeksi olet valmiiksi kiukkuinen ja se mitätön asiakin on kasvanut täysin suhteettomaksi ongelmaksi. Miehesi tietenkin vaistoaa tai huomaa hyökkäävän tyylisi ja vastaa samalla mitalla - ja sota on valmis.
Ainakin meillä asiat sujuvat paremmin jos otan minua vaivaavan tai harmittavan asian samantien keskusteluun ja pyydän kiltisti voisinko saada apua asiassa joka minua vaivaa. Useimmiten saankin ja asia on sillä loppuun käsitelty. Olen myös hiljalleen oppinut miettimään johtuuko se että suutun jostakin juuri siitä (sinäänsä pienestä) asiasta tai olenko pettynyt ihan johonkin muuhun tai jostakin muusta ja puran pahaa oloani kun saan siihen hyvän tekosyyn.
Eli mieti mikä sinua tossissaan ärsyttää ja ota se esille pikkuasioiden sijasta.
Vaikuttaa siltä että yksi tällainen taustalla oleva syy on ettet saa tarpeeksi omaa aikaa. Mitä jos kysyisit meiheltäsi miten voisitte järjestää sinulle mahdollisuuden tehdä jotain vaikka parina iltana viikossa. Olisiko sinun silloin helpompi hyväksyä hänen harrastukseensa käyttämä aika?
Ja keskustelkaa myös (toivottavasti rauhallisesti) miksi riitanne paisuvat ja mistä ne todellisuudessa johtuvat.
Ps!
Olen itse 25 avioliittovuoden jälkeen hiljalleen alkanut ymmärtämään itseäni ja vaimoani. Olen varma että ne fiksuina ihmisinä selviätte siitä paljon nopeammin.
Kaikkea hyvää!
Tämä myös niiiiin totta! Kiitos vastauksesta ja vinkeistä!! :)
Epätoivoinen äiti:
"Tapasimme ihan sattumalta minun ollessa vielä varattu mutta ero vireillä, ihastuimme heti ja aloimme seurustella pian"
Tämä ei kuulu aiheeseen, mutta olisi mukava kuulla, että miten teidän uusi seurustelusuhde lähti käyntiin, kun ero ja vanha suhde oli vielä alla rasittamassa? Yleensähän aina kehotetaan edellisen suhteen surutyö tekemään ilman uutta suhdetta.
surutyötä ei tarvinnut tehdä kun edellinen suhde kuihtui kokoon koska tunteita ei enään ollut. ainakaan minun osaltani, entisen miehen osaltaoli ja taitaa olla siis edelleenkin ja myös tämä toi riitoja USEIN alussa. uusi mieheni ei millään meinannut uskoa ettei tunteita enään ollut toista kohtaan vaan pelkäsi minun tekevän hänelle temput. mutta tästä on siis päästy jo. ero oli jo aika selvä kun uusi tuli kuvioihin.
Sanoisin kaikille riitelijöille nyt, että silloin kun perheessä on pieniä lapsia, niistä harrastuksista pitää tinkiä aikaa perheelle. Kareiden pitää jäädä toiselle sijalle.
On suorastaan hulluutta tehdä niitä lapsia, jos ette itse kasva vastuullisiksi aikuiksiksi.
Menkää sitten kun lapsenne ovat lkasvaneet, niin että voivat olla yksin kotona tai ovat jo muuttaneet, ehditte vielä oikein mainiosti harrastaa.
Kerran viikossa oleva harrastus on varsin riittävä työssäkäyvälle ihmiselle, joka asuua parisuhteessa. Ole sitten sinkku jos jatkuvasti pitää olla menossa, etkä tarvitse silloin kun jonkun pienen nurkan yön ajaksi, jossa asut, sillä mitä varten ihminen kodin laittaa, jos siellä ei viihdy.
Jotenkin jää tuntuma tämän hetken nuorista perheistä, että eletään jonkun ulkopuolisen kilpailun mukana ja siitä ei todellakaan hyvää seuraa. Oma järkenne on todella jäässä kun vouhkaatte harrastusten kanssa , riitelette kaikesta.
tämä nyt meni suoran yleistyksen puolelle, mutta olen kanssasi samaa mieltä siitä että perhe etusijalle! ja ainakin itse olen näin tehnytkin. mutta molemmissa meissä on vikaa ja on suorastaan epäreilua jos toinen haluaa rakentaa perhettä ja nauttia siitä ja kodista kun toinen vouhottaa harratusten ja kavereiden kanssa. Kiitos sinullekkin vastauksestasi :)
No olen kyllä aivan eri mieltä kuin "Pyhä yksinkertaisuus"! Eihän se nyt sitä tarkoita että kun lapset tehdään että oma elämä laitetaan kokonaan syrjään moneksi vuodeksi. Jos näin tehdään ja eletään vain lasten ehdoila niin entäs sitten kun lapset ovat isoja? Et tunne enää itseäsi etkä varsinkaan puolisoasi. Tottakai kohtuus kaikessa mutta tässähän eletään kaikki tätä elämää ja arkea, ei vain lapset. Vaikka käykin omissa harrastuksissa niin tokihan sitä ollaan edelleen suurin osa vapaa-ajasta lasten kanssa, ainakin meidän tapauksessa. Jos minulta kiellettäisiin omat liikuntaharrastukset kokonaan niin ei sitä jaksaisi pyörittää tätä arkea, se on fakta. Myöskin puolisoiden yhteinen aika on tärkeää silloin tällöin.
En nyt ihan ymmärrä ongelmaa. Siis on harrastus 2krt/vko...
siis jäähän viikosta vielä 5 päivää jolloin voitte tehdä yhdessä asioita? Mihin nuo päivät oikein katoavat?
Hankkikaa lastenhoitaja vaikka niiksi päiviksi että saatte tehdä omia juttujanne. Myös vanhemmat tarvitsevat lapsistaan vähän taukoa, ovat ne lapset sitten miten ihania tahansa.
päivät katoavat jos molemmat ottaa itselleen omat päivät, silloin ne eivät riitä PERHEELLE jonka pitäisi olla siis YKKÖNEN varsinkin kun ne lapset on tehty ja perhe rakennettu. Lasten hoitajaa en todellakaan hanki vain jotta pääsisi rilluttelemaan. jos mies menee harrastuksissa ja kavereissa niin menköön, itse haluan nauttia lapsistani ja en koe olevani hyvä äiti jos vien lapseni hoitoon jotta pääsisin menemään harrastuksiini, jos mies ei voi lasten kanssa olla sen aikaa että saan itselleni aikaa niin olen kyllä itse. mutta tästä ei siis ole kyse, mies kyllä on lasten kanssa, mutta haluaisin sitä perheen yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä. miestä harvoin kiinnostaa lähteä koko porukalla minnekkään yms vaan yleensä minä menen lasten kanssa tai toisen lapsen kanssa. perheen yhteinen aika jää kun harratukset ovat ainoa aktiviteetti joka miestä kiinnostaa...
Kävin tuossa juuri eilen ostoksilla tulevaa vauvaa varten ja olimme sopineet menevämme kaksin ja lapset hoitoon siksiaikaa, no kävin siis yksin koska miehellä oli edellisenä päivänä harrastus ja myös siis tänään (seitsemästunti menossa jo siitä kun lähti..) loukkaannuin kun miestä ei kiinnostanu edes katsoa mitä olin vauvalle ostanut. en nostanut meteliä,(alan pikkuhiljaa turtua tähän ja oppinut myös hillitsemään itseni) vaan annoin asian olla. siinähän sitten ihmettelee että onkohan vauvalla tätä ja tätä.tänään yritin siis vielä kerran jos miestä kiinnostaisi mitä ostin vauvalle, mutta vastauksesksi tuli "mua pitäis aina kiinnostaa just sillon kun sulle sopii" joten jätin asian sikseen ENKÄ NOSTANUT METELIÄ hyvä minä! :D no kuitenkin, en jaksa enää yrittää. näytän kyllä jos mies itse tulee kysymään mitä olen ostanut mutta tuskin. tämä ei siis ole ensimmäinen kerta kun näin käy, tapahtui myös aijempien raskauksien aikana ettei koskaan kiinnostanut, ymmärrän tavallaan mutta luulisi isänkin olevan innoissaan.... heh, taas alkoi tuntua turhalta valitukselta mutta en ainakaan suuttunut niin kuin yleensä teen!! :D
Useimmat miehet eivät todellakaan ole yhtä kiinnostuneita vaatteista kuin naiset.
Siksi juuri tämä kauppareissu ei ehkä ole mikään osoitus siitä että miehesi ei olisi kiinnostunut tulevasta lapsestanne. Sensijaan ymmärrän että olet pettynyt siihen että hän ei vaivautunut katsomaan vaatteita sinun mieliksesi.
Lopuksi, sen sijaan että pidät asiat (itseäsi vaivaavat) asiat sisälläsi olisi ehkä kuitenkin parempi keskustella niistä miehesi kanssa. Nyt ne kasvavat korkoa korolle mielessäsi eivätkä ratkea mihinkään suuntaan.
Kaikkea hyvää!
juu VAATEostoksille ei tulisi mieleenkään että hän lähtisi, mutta olin menossa ikeaan hakemaan huonekaluja ja muita sisutusjuttuja ja hän on itse sanonut että haluaisi myös itse päättää sisutuksesta mutta kuitenkaan ei kiinnosta tämä, ei haittaa ettei hän mukaan lähtenyt vaikka lupasikin ja jouduin yksinäni kannella kaikki lipastot sun muut kaupasta autoon ja autosta kotiin sekä kokoomaan ne yksin,(muistutan että olen melkein kuudennella kuulla raskaana ja lääkäristä tullut määräys ottaa rauhalisesti kun alussa tapahtui eräs onnettomuus.) mutta kyllä tämä harmitti, selkä oli todella kipeä illalla ja jouduin vielä laittamaan lapsemme yksin nukkumaan (opettelemme isompaan sänkyyn ja jouduin nostelemaan häntä sinne noin kahden tunnin ajan) miehen ollessa naapurissa naukkailemassa viinapaukkua... (juominen ei ole koskaan ollut ongelma, mies ei vedä kännejä päälle..)
ja tuo on totta että minun pitää puhua asioista miehelleni koska ne kasautuvat päähäni ja kasvavat siellä kun en saa niistä puhua... (en saa edes ystävilleni sanoa hänestä mitään) mutta jos otan YHDENKIN negatiivisen asian esille jonka toivoisin olevan toisin tai mikä harmittaa tai mitä vaan niin hän ottaa puolustus kannan KOSKA kuulemma syyttelen häntä ja yritän muuttaa..
ja taas eilen illalla kävi ilmi että hän oli naapurissa ollessaan sanonut tyyliin "tulee kotona sanomista tästäkin, ja en varmaan saa edes katsoa tätä" kun oli jtn leffaa lainannut. enkä ole koskaan käyttäytynyt niin enkä kieltänyt mitään elokuvaa! (leffa siis sellainen komedia k13 jonka kannessa ei ollut mitään muuta kuin naisten rintoja ja perseitä...) loukkaannuin kun hänellä ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa minusta ja en edes ole tuollainen... itse pyrin siihen että jos sanon yhden negatiivisen asian niin sanon perään yhden positiivisen, mutta kaippa tääkin on jtn mun omaa hermoilua ja oon turhaan ottanut itseeni, en edes jaksa puhua näistä miehelle ettei tarvitse tapella....
ja käyttänyt Ikean kuljetus- ja kokoamispalvelua.
Ai niin ...
Sinunhan pitää tehdä itsestäsi numeroa.
Huomaatko mitä teet. Kirjoitat joka kohdassa että minä, jo se alkaa olla monelle liikaa. Sinunhan pitäisi sanoa, että me teemme.
tuo on totta, olen kyllä huomannut.... se on varmasti yksi isoin ongelmani ettei MINUA ymmärretä... en tiedä johtuuko siitä että kaikki kasautuu aina just mun päälle ja kaikki vika aina mussa... olen alkanut tiedostamatta "puolustautua" koska en nää asiaa niin että vain minä minä minä vaan meissä molemmissa on vikaa ja haluaisin alkaa elää parisuhteessa en sotatantereella...
Tilanteemme on muuttunut jo parissa viikossa parempaan ja huomattavasti hienovaraisempaan riitelyyn, uskon että tämä tästä rauhoittuu, olemme molemmat parantaneet tapojamme :)
Kiitos kaikille vastauksista, kirjoittelen tänne silloin tällöin :)
Tänään sitten peruttiin perheen yhteinen uimahalli reissu harrastuksen takia...... seuraavaks perun mä ja lähen shoppaileen.......
Kylläkun lukee noita sun kirjoituksia niin olet kyllä aika epäoikeuden mukainen miestäsi kohtaan. Ja noi tollaset Eroamis / väsymys tunteet yms johtuvat myös siitä että olet jo aika pitkällä raskaudessa. Toi on aivan normaalia toimintaa, kokemus puhuu!:)
Me olemme sopineet erikseen päivän milloin riitelemme :D eli meillä se on torstai. menemme ihan muualle kahdestaan puhumaan ongelmista jos niitä on ollut. jos ei ole niin käydään vain syömässä. tätä varten meillä on hoitaja sitä varten.
Te tarvitsette myös yhteistä aikaa ja lasten kanssa aikaa mutta myös omaa aikaa.
tuolla ns. tapaamisellanne voisitte sopia että kotona ei riidellä, eikä mitään negatiivista tuoda esille kun tiedätte että vain silloin niistä puhutaan. koti pysyy silloin kotina eikä sellaisena missä kaikilla on paha olla. tuolla voisit kertoa ihan rauhassa miltä tuntuu kun mies ei osallistu vaikka osallistuu jne. ja toisen pitäisi kuunnella ei se muuten toimi.
Löysin todella kivan testin, tein sen ja nyt haluan jakaa tämän riemun myös teidän kanssa!
Kannattaa kokeilla, mutta muista tehdä ohjeiden mukaan.
Tämä on oikeesti hauska ja toimiva...
Kiinalainen juttu: Tämä on aika merkillistä, mutta
kannattaa kokeilla, jos on uhrata 3 minuuttia aikaa.
Lohikäärmeen vuosi, joka toivottaa sinulle menestystä
ja onnea!
NOUDATA TARKASTI SÄÄNTÖJA - JOS FUSKAAT, TÄMÄ EI TOIMI
JA TOIVOT ETTÄ ET OLISI KOSKAAN TEHNYT SITÄ!!!
Vain 3 minuuttia ja tulet
hämmästymään! Henkilö, joka lähetti minulle tämän
kertoi,että hänen
toiveensa toteutui jo 10 minuutin kuluttua. MUTTA ÄLÄ
FUSKAA!!!
Älä lue etukäteen, noudata vain sääntöjä järjestyksessä.
Ota esille kynä ja paperia:
Kun sinua pyydetään valitsemaan nimi,
valitse sellaisten henkilöiden nimiä, jota oikeasti tunnet
ja laita mitä tulee ensimmäisenä mieleen!
1. Kirjoita ensin numerot 1-11 allekkain.
2. Kirjoita numeroiden 1 ja 2 viereen ihan mitkä
tahansa luvut mitä päähän pälkähtää.
3. Kirjoita numeroiden 3 ja 7 viereen kahden
vastakkaisen sukupuolen henkilön nimeä.
4. Kirjoita numeroiden 4, 5 ja 6 viereen kenen tahansa
nimet(esim.ystävät, perhe jne.).
5. Kirjoita neljän musiikkikappaleen nimet numeroiden
8, 9,10 ja 11viereen.
6. Ja nyt, toivo jotain.
Tulokset tulossa!
Tässä avain tähän kaikkeen:
1. Sinun pitää kertoa tästä viestistä niin monelle
henkilölle kuin kohdassa 2 lukee.
2. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 3, on se jota
rakastat.
3. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 7 on joku josta
pidät kovasti mutta et
oikein ota hänestä selvää
4. Se kenestä välität eniten on kohdassa 4.
5. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 5 tuntee sinut
erittäin hyvin.
6. Henkilö, jonka nimi on kohdassa! 6 tuo sinulle
onnea.
7. Kohdan 8 melodia kuuluu yhteen kohdan 3 henkilön
kanssa.
8. Kohdan 9 melodia taas on henkilölle kohdassa 7.
9. Melodia kohdassa 10 kertoo luonteestasi ja
ajatuksistasi.
10. Ja kohdan 11 melodia on se joka kertoo asenteestasi
elämään.
Lähetä tämä viesti eteenpäin 10 henkilölle tunnin
kuluessa siitä, kun
olet sen itse lukenut. Silloin toiveesi toteutuu. Ellet
lähetä käy päinvastoin kuin mitä toivoit.
Erittäin merkillistä,
mutta se tuntuu
toimivan!!!
...ihme, että olet kokenut avoeron.
Heh, emmepä ole eronneet vaan vihdoin molemmat saavat äänensä kuuluviin, laskettuunaikaan on alle viikko ja suhteemme kukoistanut jo pitkään näiden kirjoitusten jälkeen. Vihdoin molemmat koemme olevamme tasavertaisia yms. Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille. Epäasiallisille: Avartakaa vähän paksua kalloanne, kukaan ei ole yksinään syypää parisuhteen kriisiin!
http://www.youtube.com/watch?v=0OhQ5llkBYg&feature=related
Olet (tekstistäsi päätellen) horror-tyyppi.
.....
katohas, Oli kyllä ihan kiva, mutta itse en usko mihinkään taikaan,
Uskon enemminkin totuuteen ja rehellisyyteen. Syvä toisen ajatteleminen, sen voisin joskus jopa saavuutttavan päämääränsä.
Pitkästä aikaa löysin tämän keskustelun, tekstistä päätellen pieniä raskaushormooni heittelyitä ollut vissiinkin ilmassa :D kuulostan tuolla todella itsekkäälle ja omahyväiselle "minäminäminä"-tyypille :D
täällä siis AP :D
Heips! Mites teillä sitten nykyään menee ja mitä kuuluu =)? Minä kirjoittelin tuolla silloin sinulle. Meillä taas tilanne huono, ero tulossa.... =(
mitä noihin harrastuksiin tulee, meillä se ei enää ole pelkkä harrastus, vaan kilpailumatkoja tehdään paljon vuodessa. Harjoittelu on melkein jokapäiväistä.
Olen tätä sietänyt kauan ja toivonut sen loppuvan iän myötä, mutta kun laji on sellainen että ikä ei tule kovin pian vastaan, jatkuu jatkumistaan. No kyllähän tässä monesti on joutunut kaikista omista unelmistaan luopumaan, pitäisi vain repäistä ja lähteä lomamatkoille yksin, tosin ulkomaille ei nainen voi mennä yksin, siitä on jo sen verran näyttöä.
Minä kestin sen aikaa, että lapset kasvoivat, menin jopa kilpailumatkoille mukaan, mutta enää ei kiinnosta ko. paikat. Jotenkin ajattelin että vähenisi tuo vouhotus, mutta ei näytä siltä.
Kyllä lapset varmasti aikanaan näkevät, kuka heistä todellisuudessa huolehti, vaikka isän pokaalit pientä lasta kiehtoivatkin.
Voin näin omin sanoin kertoa, että en hitto vie pidä noista jokapäiväisistä harrastuksista, jotakin pitäisi olla puolisonkin kanssa yhdessä muuta kuin kauppareissu ruokakauppaan, josta sitten keräilee omat herrkunsa.
Olenkin tässä suunnitellut aika pitkää ulkomaan matkaa, sattui eräs sukaulainen muuttamaan hyvin kauas, joten olisi hyvä syy olla vaikka pitempikin aika poissa ja antaa hoitaa kodisn jutut kokonaan sillä aikaa.
Ihan hyvä mies, ei petä, eu i polta, ei juo, mutta on niin mahdottoman ajattelematon meitä perhettään kohtaan, kun tuo kulta ja kunnia on noussut päähän.
Tämä on myös tehnyt sen, en siedä minkäänlaista kilpailua, en katso minkäänlaisia kilpailuja, minua suorastaan inhottaa kaikki kilpaileminen.