Miten selvitä erosta, jota ei ole tilannut.

Miten ihminen selviää niin monista asioista, niin pienellä vaivalla.Kuinka siirtää tai käsitellä tunteita, joita ei ole koskaan edes osannut kuvitella olevan. Tiedän, että ero ei ole mikään kummallisuus nykyaikana ja näillä elämän ehdoilla, mutta se että jos eron saa ilman että sitä on tilannut, niin sitä on vaikea ymmärtää.
Olen nyt kolmatta viikkoa kulkenut kuin haamu pitkin elämääni.Olen katsellut seinää niin pitkään samassa paikassa, että tiedän joka ikisen virheen maalipinnasta .Olen tottunut hiljaisuuteen niin, että ihmisen puhe alkaa ärsyttää ja korvat lukittautuu. Päivät kuluu kassan takana itseään kooten. Kaverit on kaikonneet tai sitten se olin minä joka torjui heidät.En osaa sanoa enää, koska eilinen on yhtä samaa sumua kuin nyt hetki.Järki sammutti sydämeni kokonaan.Se kai toimii nyt vain pitäkseen minut hengissä.
Kukaan ei tunnu uskovan kuinka tosissani olen, kuinka väsynyt olen. Kyllä he näkevät sen aikanaan, kaikkihan tapahtuu aikanaan. Kun viimeksi kuuli ex-miehestäni hän komensi minua pyytämään anteeksi häneltä.En tehnyt sitä, ei ole mitään mitä pitäisi pyytää anteeksi, koska silloin pyytäisin anteeksi olemassa oloani. Ex-mieheni tilasi eromme, omilla sanoillaa ja teoillaan,Olenko katkera, ehkä hieman.Enemmän olen hämmentynyt, koska meitä ei erottanut toinen nainen, ei raha, ei rakkauden loppuminen. Meidät erotti toinen persoona.Kokonainen tuntemattomuus, sekalainen ryöppy epäilyksiä ja tekoja jotka sattuu vieläkin.
Minusta ei ole opettamaan, eikä minusta ole toisen itsetuntoa nostamaan,En osaa ottaa pois tapahtuneita tai ei tapahtuneita. Kun ihmismieli "sekoaa" niin järjellä ei ole enää sijaa.Siksipä suosiolla luovutin ja päästin irti, siitä osasta mikä liikkuu. Miksi en osaa päästää irti myös näistä varjoista. En pysty hahmottamaan edes lepääkö ruumiini vai sieluni, onko mieleni tyyni vai sotkeeko se tunnetta.TIedän vain sen, että tämä sota hävittiin jo ennen taistelua.
Toivon että jossain siellä elämäsi tiellä, saat voimaa koota itsesi uudelleen.Olen ylpeä siitä mitä meillä oli. Rakastan sinua aina, mutta minusta ei ole kantamaan niin raskasta taakkaa, kuin sinun sairautesi.En ollut valmis niin isoon yllätykseen, en siihen mitä se tekee meille, minulle. Kun hetkittäin palaan siihen päivään kun katosit, olisin toivonut että saisin kadota kanssasi. Jos minulla olisi riittänyt ymmärrys, mutta kaiketi se on se ihmisen toinen ääripää, halu säilyä hengissä.