PUOLUEETONTA APUA KAIVATAAN KOVASTI KIITOS!

Et voi syödä kakkua ja säästää sitä samaan aikaan. Näyttää siltä että riitelette juuri tuon asian teemoilta vaan.

Nyt vaan päätöksiä pöytään. Jonkun on luovuttava jostain.

Noh, mun mielestä sä olet sopeutunu paremmin kuin hyvin mieheltä tulleisiin lisäkkeisiin, joten kyllä yksi koira sulle suotakoon. Jos koiran karvat ovat the big issue, voit ehkä varovaisesti viitata että miehen lauma sotkee potenssiin kymmenen...

Yhdyn noihin edellissiin vastauksiin ja jos saatte aikataulut toimimaan erilleen asutessa niin miksikas ei jos asiat toimii paremmin, voithan kokeilla miten kay jos vaikka pariksi viikoksi muutat kaverille tai johkin, niin ei heti tarvi omaa kamppaa hankkia. On kylla aika kohtuutonta pyytaa toista luopumaan koirasta jos itse tuo suhteeseen lapsia ja olettaa sun pitavan niista huolta ja sopeutumaan. Toisaalta jos hankit oman koiran kysymatta mielipidetta puolisoltas ni voi sekin ottaa hanta pattiin, elattehan yhteista elamaa.

Hänellä on koira ja sinulla on koira, mitä ollenkaan mietit? Jollei hän kestä sinun koiraasi, ei sinunkaan ole pakko kestää hänen koiraansa.

Tuossa jo joku ehdottikin, että muuta muihin ympyröihin joksikin ajaksi esim. pari-kolme viikkoa jos voisit asua sukulaisissa, kavereilla motellissa tms.
Käyt vain tapaamassa häntä ja ehkä yövyt yhteisessä petissä ja jälleen poistut "kotiisi", eli sinun ei tarvitse erota hänestä, mutta hänen ei tarvitse raivota koirastasi.
Kunhan hän huomaa, että joutuu koiransa ja lastensa kanssa lujille, kun kukaan ei ole tekemässä kotihommia ja hoivaamassa heitä, niin eiköhän sitä keskusteluyhteyttä ala löytymään.

Ja jollei, niin mitä teet sellaisella miehellä, jonka elämä pyörii niin itsensä kehällä, ettei sinun elämäsi mahdu siihen rinnalle. Ei sellainen parisuhde tule toimimaan, että vain toisen mielipiteellä ja toiveilla on tilaa. Anna hänelle siinä tapauksessa vapaus elää lastensa ja OMAN koiransa kanssa sellaista elämää, joka tuntuu hänestä oikealta.

Miehesi ei vaikuta rakkautesi arvoiselta ihmiseltä, koirasi ja lapset kyllä. Muuta erilleen. Mies kuulostelkoon fiiliksiään muutaman viikon. Kova kovaa vastaan, älä rakkautesi sokaisemana ihan kynnysmatoksi taivu miehen edessä.

Hei, ihan oikeasti...kyseessä on nyt todelliset ihmiset ja parisuhde, mietitkö tosiaan että kumman valitset koiran vai puolison? Jos tuollaista joutuu miettimään niin ehkä on parempi erota.
Ettet vain hakisi syytä erolle? Kuulostaa siltä että kaipaat omaa rauhaa? Jos näin niin eroa, mutta oikeista syistä. Kyllä minäkin lemmikiäni rakastan, mutta ei se kyllä puolison edelle mene. En myöskään halua kissani kanssa pentuja, mennä naimisiin ja harrastaa seksiä..
Sinuna nyt miettisin kunnolla kumpi on tärkeämpää ja haluatko vain erota.

Puoliso joka vaikuttaa kiittämättömältä ja epäempaattiselta. Lapsettomalle naiselle koira voi olla hyvin rakas, kuin oma lapsi. Miehen mustasukkaisuus koiranpennusta on kyllä kiittämättömyyden huippu, kun ottaa huomioon miten paljon nainen ahkeroi miehen lasten viihtyvyyden eteen. Tämä koirajupakka ehkä toimii vain silmienavaajana sille, että mies lopulta ei ole niin ihana kuin alussa esitti. Ei rakasta pyyteettömästi, vaan kontrollointipyrkimykset pistävät esiin.