Tässä satuhäitä katsellessa tulee aina niin kaihoisa olo...
Olisi se ihana vielä joskus olla tuossa tilanteessa. Ei kuitenkaan ole omalla kohdallani kovin realistista.
Yhdet häät olen nuorena kokenut, mutta se oli nuoruuden erehdys, eikä kestänyt kauan.
Onko muilla avioliittoja takana?
Olisi se ihana vielä joskus olla tuossa tilanteessa. Ei kuitenkaan ole omalla kohdallani kovin realistista.
Yhdet häät olen nuorena kokenut, mutta se oli nuoruuden erehdys, eikä kestänyt kauan.
Onko muilla avioliittoja takana?
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ole koskaan naQQ:ssa ollut ja tuskin menenkään :) Enkä haaveille häistäkään, jos ihme tapahtuu ja miehen löydän, on häät joko maistraattissa käynti tai jotkut pienimuotoiset kotihäät. Rippikoulun olen käynyt, ettei se olisi este kirkkohäille, mutta tämänikäisenä en enää halua mitään kirkkovihkimisiä :)
Kyllä haaveilen, tosin menisin naimisiin hyvin pienimuotoisesti maistraatissa, jonka jälkeen vanhemmat ja sisarukset voisi kutsua syömään johonkin ravintolaan tai vaikka ihan kotiin. En ole koskaan ollut naimisissa enkä edes seurustellut.
Haaveissa. Juu eihän sitä koskaan tiedä. Lottovoittokin on sattuman kauppaa. Arpapeliä.. Ajatus tuntuu kuitenkin kaukaisemmalta ja kuulostaa lähes vitsiltä jos niin sattuisi käymään että joku kosisi ja vielä tosissaan.
Olishan ne mukava kokea kirkkohäät nimittäin... en ole sellaisissa ollut edes vieraana kellekkään, joten toivon että pääsis edes vaikka jonkun vieraana oleen semmosissa niin näkis mitä niissä tapahtuu nii vois aatella.
No mut ainakaan omalle kohdalleni ei ole kohtalo tuonut eteen ketään (naista) jonka kanssa vois edes suunnitella semmosia.
Tottakai sitä haaveilee että voisi joksus kokea omat häänsä. Pienimuotoiset mutta kuitenkin kirkossa. Haaveita pitää olla vaikkeivat ne koskaan toteen kävisikään.
Ylioppilasjuhlatkin oli yhtä tuskaa, enkä halua olla silmätikkuna yhtään missään. Suuriluontoiset häät eivät ainakaan tule kysymykseen vaan mieluiten maistraatissa vain tarvittavat todistajat läsnä.
Suuret hääthän kumpuaa jostakin sukujen yhdistymisestä, kun yksilön oikeuksia ei edes ollut. Individualistisella aikakaudella massiiviset häät kuvastavat lähinnä vain rakastavaisten omaa itserakkautta kuin sukujen yhdistymistä tai parin halua sitoutua rakastavaisina yksilöinä.
Kaupanpäälle ihmetyttää kun toisilla pidetään mahtavat häät. Lahjalistat ovat kilometrin mittaiset että niillä kustantaisi omakotitalon, ja sitten erotaan vuoden päästä. Eikö juhlakaluilla olekaan enää velvollisuuksia yhdistyneitä sukuja kohtaan, vaikka vieraita häihinkin olisi kutsuttu 300. Sukujen yhdistymistähän siinä alunperinkin juhlitaan eikä prinsessojen narsismia. Häälahjoissa pitäisi olla perintäoikeus, mikäli pari eroaa alle viidessä vuodessa.
En ole koskaan haaveillut häistä. Kumppanin haluaisin kyllä löytää, mutta häät ovat ihan toissijainen juttu. Jos se olisi toiselle osapuolelle tärkeää, niin sitten.
Ihannetilanne häissäkin olisi pienimuotoinen, pienen lähipiirin tapahtuma, eikä mikään massatapahtuma kirkkoineen ja massiivisine järjestelyineen.
Onhan noita häähulluja, mutta itse en sellainen tosiaankaan ole.