Viestini voi olla tökeröinen, mutta toivon silti teidän vastaavan kommenttiini. (mukaan lukien "Entinen kiusattu"-nimimerkillä)
Joka kerta kun katselen Youtubessa sellaisia kohtauksia, jossa kiusaajat joutuvat kostetuksi, vaikkapa työnnetyksi alas leikkitelineestä loukaten jalkaansa (Ottolapsi-elokuvasta), katsojat antavat sellaisia kommentteja, että heidän mielestään se on oikein tehty kiusaajalle. Mikä heitä oikein vaivaa? Vaikka sinänsä he ovat lähinnä "ei-kiusaajia", he kuitenkin myrkyttävät sydämensä mieltä yhtä paljon kuin ilkeilijätkin. Minulle on opetettu, että muodollisesti se ei ole oikea ratkaisu ja että meidän pitäisisi ajatella ihmissarvoja ja anteeksiantamisesta. Jollei kukaan voi ajatella toisten parastaan, niin täytyy ajatella edes itseämmekin kohdalla!
Joka kerta kun katselen Youtubessa sellaisia kohtauksia, jossa kiusaajat joutuvat kostetuksi, vaikkapa työnnetyksi alas leikkitelineestä loukaten jalkaansa (Ottolapsi-elokuvasta), katsojat antavat sellaisia kommentteja, että heidän mielestään se on oikein tehty kiusaajalle. Mikä heitä oikein vaivaa? Vaikka sinänsä he ovat lähinnä "ei-kiusaajia", he kuitenkin myrkyttävät sydämensä mieltä yhtä paljon kuin ilkeilijätkin. Minulle on opetettu, että muodollisesti se ei ole oikea ratkaisu ja että meidän pitäisisi ajatella ihmissarvoja ja anteeksiantamisesta. Jollei kukaan voi ajatella toisten parastaan, niin täytyy ajatella edes itseämmekin kohdalla!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmisarvo on keskittyä roskaa. Kiusaajalle ON oikein maistaa omaa lääkettään. Siinä ei nynnyily auta. Kyllä sinäkin vielä elämän realiteetit tulet huomaamaan.
Ihmisiä vaivaa juuri se kärsimyksen kiertokulku ja asenne "silmä silmästä", joka saa aikaan molempien osapuolten "silmien sokeutumisen". Viisain ja vahvin on se, joka uskaltaa rohjeta lopettamaan kärsimyksen kiertokulun ja olemaan viimeinen linkki ketjussa, johon pahuuden lisääminen tähän maailmaan päättyy. Jos ei itse kannata kärsimyksen lisäämistä niin ei pidä lukea kypsymättömien kommentteja eikä katsoa ahdistavia youtube-klippejä ruokkien vain pahaa mieltä, vaan sen sijaan keskittyä siihen hyvään minkä haluaisi toteutuvan. "Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä."
Mun elämä muuttui kun opettelin antamaan anteeksi kiusaajilleni ja päästin näin itseni nauttimaan elämästä. Koska se, joka roikkuu menneessä ja hautoo vihaa sisällään on itse oman vihansa uhri ja pitää itseään sen vankina huomaamatta omistavansa myös avaimet tuon vankilan porttien avaamiseen. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteensa voi vaikuttaa. Siksi anteeksianto ei ole niinkään merkityksellinen kiusaajien vuoksi vaan itse kiusatun anteeksiantajan vuoksi toimien anteeksiantajan elämässä parantavasti. Ehkä tämä ei monellekaan merkitse mitään, mutta ompahan yksi koulusurma vähemmän tässä maassa ainakin minun osaltani.
Minä en ole antanut anteeksi, mutta en kyllä vello katkerissa kostonhaluissakaan.
Olen saanut etäisyyttä kokemuksiini eivätkä ne enää rajoita elämääni.
En ymmärrä, miksi minun pitäisi antaa anteeksi. En ole kostonhaluinen, en ole koskaan itse kiusannut ketään eikä ole edes tehnyt mieli. Voin ymmärtää jopa kiusaajiani (varmaan piti keksiä mielenkiintoa tylsiin koulupäiviin tai kotona oli ankara isä..), mutta, että sanoisin "ei sillä väliä, annan anteeksi"..ei sovi minun suuhuni.
Minua on kiusattu päiväkodista lukioon asti.