Ripitin miehen siskon, kakkosena leikkijän! PRRkle!

Sitten vielä: meidän mukulatkin ovat tälle nuorelle tytön hupakolle tosi tärkeitä, ja tietää niiden olevan tärkeitä myös isälleen, totta kai! Mutta ajatus hajoavasta perheestä sai hänet kauhistelemaan... sanoin että mikäs siinä, kyllähän se voi hajota samanlaisista asioista, ja kuten neiti ilmaisi että jos pomon perhe vaikka hajoaisi, niin ei se hänelle kuulu, kun hän ei siihen kuulu, sanoin että hänen tulee sitten muistaa tuo sanomansa jos meille niin kävisi... sehän ei silloin hänelle kuuluisi jos vaikka minä tai veljensä huoraisi ympäri kyliä ja meidän perhe hajoaa, kun ei hän meidän perheeseen KUULU. Että osaisikkona siinä tilanteessa suhtautua asiaan ulkopuolisen silmin? Ei kuulema... sanoin vaan että eikös se sitten olis aika kaksinaismoralismia??? Aika vaikea tuomita ketään jos se kiva pomo harrastaa samaa touhua, ja itteekkin siinä sivussa huseeraa.

On se vaan jännä miten siitä "tuntemattomista" ei välitetä (lue: salarakaan vaimo ja kaksi heidän lastaan), ja ihmiset jotka tunnetaan niin onkin toinen ääni kellossa, silti lopputulos on aivan sama, kauheaa surua ja kärsimystä ympärille.

Sanoin vaan että jos siellä pikkupaikkakunnalla sitten jää tosta hommasta kiinni, niin ei sitten tule tänne itkemään, kun ihan hyvin tietää että siitähän nousisi järkyttävä haloo, kun se pomo on AIKA isossa ja näkyvässä roolissa pikkupaikkakunnalla (useampi sata alaista), ja että nielee sitten ne huora-puheetkin kylillä, koska se on se mitä ihan varmasti tapahtuu. Ihmiset tuomitsevat... mutta koskaan eivät itseään!!!


Ja tosiaan kannattaa myös miettiä sitä omaa osuuttaan, hän ei ole tosissaan, tämä vanhempi pomo kyllä on, ja hänellä on perhettä... kannattaako pelkän huvittelun vuoksi mennä riskeeraamaan noin isoa juttua? Jos tämä mies on niin TYHMÄ, niin se sitten on, mutta kestääkö hänen omatuntonsa yhden perheen surut ja kivut? Siinä on oikeasti miettimistä!

90% meistä naisista tulemme jossain elämän vaiheessa olemaan se lässähtänyt äiti siellä kotona, siis siellä kakkavaippojen keskellä. Se todella kaunis hehkeä, huoleton ja kimmoinen nuoruus kestää vain hetken, jossain vaiheessa alkaa vastuu ja elämä painamaan, eikä kaikki olekkaan niin huoletonta kun sillon 24 vuotiaana. Tälleen vanhempana nautitaan sitten muista asioista kuin siittä ikuisesta nuoruudesta ;D

Sitten oli pakko vielä lopuksi kysyä että mitäs hän tekis jos tulevaisuuden elämän rakkaus pettäis, jonka kanssa se perhe ois sitten perustettuna... Kamalatahan se kuulemma, ja ero tulis varmasti.. kysyin myös että oletko siinä vaiheessa tunteeton kakkosta kohtaan, vai pistelisitkö päreiksi molemmat? Molemmat kuulema... ei siihen voinu enää sanoa että kun eipä tohon voi kommentoida mitään, että mietippäs omalle kohdalles...

Kerroin myös miehen siskolle että meillä on veljensä kanssa sellanen sopimus, että jos muuanne pitää päästä huseeraamaan, niin sitten erotaan. Itse pidän sitä kunnia-asiana, ja TOIVON sydämeni pohjasta että samoin olisi myös miehelläni, hänen veljellään!

Toivon myös että tästä keskustelusta hän saisi vähän mietittävää!!!

Sulla tosiaan on vanne päässä. Relaa vähän :D

hehe, ei pysty!!! Olen tosi tuliluontoinen, suora, periaatteen ihminen. mutta jos on huumorista kyse, niin ronskimpi olen kun tukkijätkä!

Se ikävä puoli minussa kuitenkin on että tärrrrräytän kyllä haisevan mielipiteeni liiankin helposti... ei pidä kysyä, jos vastausta pelkää tai ei halua kuulla, sopii minuun täydellisesti!

Joten taitaapa tuo vanne tuolla päässä pysyä ;)

Yes, kakkosnaisen omaatuntoa ja empatiaa on helppo herätellä, saada paha olo aikaan ja itkukin tulee, mutta toivoisin että petturimies saisi saman herätyksen ja tuntisi saman pahan olon. Syyllisyyden kantavat aina ne kaksi naista; toinen on liian huono vaimo ja toinen liian herkkäuskoinen hyvä pano, mies yksinkertaisesti ottaa uudet naiset kiertoon kun entiset on rikottu. Ripittäkää niitä petturimiehiä!

Tässä nyt tuli sellainen aavistus että kirjoittajan miehestä tulee pettäjä, omalla erinomaisuudellaan ja periaatteillaan ylpeilevät rouvat yleensä omakohtaisesti saavat karvaasti kokea sen, että kyy onkin siinä omalla povella. Mutta en tietenkään tätä aloittajalle toivo, ihan hyvä että puutuit nuoren naisen typeryyteen, olisipa joku puuttunut minunkin, olisi monet itkut jääneet itkemättä.

niin, en missään vaiheessa sanonut että sellasta ei meidän kohdalle koskaan tapahdu, vaan tossahan on moneen otteeseen että KOSKAAN ei voi tietää mitä elämä tullessaan tuo! Jos mies pettää, SE sitten pettää! ja jos kiinni huolimattomuuttaan jää niin pihalle lentää! Ihan tolleen menin ja kirjoitin! Mutta en minä käy kalsareita haistelemaan ja niihin asentamaan jäljityslaitteita. Sitähän monet kakkoset tälläkin palstalla lällättää kuinka TYHMIÄ me vaimot olemme kun emme mitään tajua, samoin teki miehen sisko. Mielummin tyhmä kun turhasta vainoharhainen hullu! tai nurkissa hiiviskelevä kevytkenkä.

Myös sen kirjoitin, että sydänjuuriani myöten toivon mies pitää omasta puolestaan sopimuksesta kiinn,i että jättää, jos haluaa muualla huseerata. Minä ainakin omalta osaltani pidän sopimuksesta kiinni. Sinusta tai muista en tiedä, mutta minä en pystyisi elämään omantuntoni kanssa, se on se suurin syy rakkauden lisäksi joka minua aina tulee estämään.

Sanoin myös tossa tekstissa että ME EI OLLA MITÄÄN SPESIAALEJA!!! Joten ihan turha sinun on yrittää mitään erinomaisuutta korostaa, en ole sellaista edes sanonut! vai kateusko sellasita pisti kirjoittamaan. Älä koita lukea rivien välistä, koska sieltä et mitään löydä. Kysyä voi kyllä jos jokin asia askarruttaa, mutta eipä tässä kavereita olla hakemassa.

Olen tiukan periaattellinen ihminen! Syy on pitkälti siinä että elämä on sillä tavoin helpompaa kun tuuliviirinä poukkoilla ympäriinsä, tänään sitä ja huomenna toista... ihan miten sillä hetkellä sattuu itselleen sopimaan.