Miksi en onnistu saamaan tyttöystävää?

Ehkä yrität liikaa. Ja yrität heti hankkia tyttöystävän sen sijaan että alkaisit tapailla ihmisiä, ei kai kukaan halua sitoutua heti ensitapaamisella. Yritä pitää hauskaa ilman että heti alat puhua seurustelemisesta.

Sama tuli mieleen kuin ekalle vastaajallekin. Jos olisin sinkku ja joku yrittäis mua tyttöystäväkseen "tekemällä kaikkensa" (mitä tuo pitää sisällään?), niin kyllä alkais ahdistaa ja paljon. Ellen sitten itse olisi aivan jalat alta -ihastunut -toisaalta silloin ei tarvitsisikaan yrittää tehdä kaikkeansa että se suhde syntyisi. Eli vaikuttaa siltä, että yrität aivan liikaa ja suorastaan epätoivoisesti, ja se ei ole kovin puoleensavetävää. Yleensä sen tietyn epätoivoisuuden kyllä huomaa hirveän helposti.

Ajattelisin niin, että sun kannattaisi opetella nauttimaan elämästäsi täysillä ILMAN tyttöystävää. Silloin sulla ei olisi niin painostavaa tarvetta saada tyttöystävä. Jos pikemminkin nauttisit vapaudestasi ja ottaisit sen siltä kantilta, että ihanaa kun ei TARVITSE olla sitoutunut kehenkään, kaikki ovet ovat avoimina ja voit pitää hauskaa. Olet sen ikäinenkin, että sinkkunahan tuossa iässä on just parasta olla :)

Sitten tietysti voi analysoida sitäkin, että onko sinulla itselläsi kenties taipumusta ihastua sellaisiin joita et voi saada, ts sellaisiin jotka eivät ole sinusta yhtä innostuneita kuin sinä hänestä. (Toisaalta sen toisen kiinnostukseen vaikuttaa juuri tuo jos on liian pakonomaisesti yrittämässä saada seurustelusuhdetta aikaiseksi.) Siihen lienee paras lääke opetella olemaan tyytyväinen itseensä ja elämäänsä ilman sitä seurustelusuhdetta.

Lisäksi voi miettiä sitäkin, että kaipaako suhteelta sitä että voi pitää toista täydellisenä ja palvoa tätä. Toki tuo kuuluukin ihastumiseen jossain määrin, mutta muistan vaan omalta kohdaltani että yksi syy miksi aiemmat suhteeni eivät onnistuneet oli se kun en osannut olla läheisesti tavallisen, epätäydellisen ihmisen kanssa. Mun täytyi siis olla aivan huumaantunut ja sekaisin toisen ihanuudesta ja täydellisyydestä, että pystyin ajatella mitään suhdetta tämän kansa. Tämä taas johti sellaiseen epätasaisuuteen, jos toinen ei ollutkaan yhtä mustavalkoinen. Lisäksi se tietenkin johti kohtuuttoman suureen tarvitsevuuteen mun puolelta, kun olin tuollaisen "täydellisyyden" löytänyt.

Hyviä vinkkejä edellisillä.

Pohdi mielummin miksi edes haluaisit tyttöystävän? Kavereilta saat paljon ihan samoja asioita paitsi, että kukaan ei vaadi tai oleta sulta kaikenlaista. Ja kun tule eläimellinen olo niin vedät vaan tumppuun ni johan helpottaa. Tällainen on onnellinen sinkkumies. :) Sitten, kun oikeasti joku ihminen sytyttää niin toimit, mutta et seurustelusuhteen toivossa vaan sen takia ettet voi olla kertomatta millasia tunteita tää henkilö sussa herättää.