Naisten pitää voida luottaa toisiinsa!

Vastoinkäymiset tuottivat minulle hyvän tuloksen päätteeksi.Totesin että uskallan esittäytyä naisryhmälle, ja uskallan avata suuni.Leikkiähän se on, että kun laittaa itsensä likoon, ei voi sanoa olevansa ruma tai inhoavansa kroppaansa.
Porukassa joka ompelee ja keskustelee, ei voi olla julma.En sano lihavalle, että onpas sulla jotain sellaista,jota ottaisin itselleni, massaa.En sano anorektikkotytölle tai -naiselle, että maistaisitpas mun klimppipuuroani.

En siedä toiselta naiselta moraalisaarnoja aiheettomasti.Uskon että tiedän, milloin on hetki jolloin saan olla iltaleningissä ja hehkua.Se ei ole varkautta.
Ikisinkkuna joutuu hankkimaan kavereita naisistakin, ei vain homoista.Niiden kautta voi heteromieskin tupsahtaa ompelukerhoon.
Olen oppinut, että aina ei tunnu fyysisesti hyvältä laittaa kaikki seksuaalinen peliin, olen oppinut olemaan myös "maalissa, finaalissa".
En uskalla myöskään mököttää forever omaa ikääni vaan olen päättänyt, että jos en ole nuori enää, en vain sitä ole.Faktahan toi!