Mies paholainen

Itse elin suhteessa, jossa mies oli väkivaltainen ja uhkaili. Sain kuulla yhdessä välissä uhkauksia siitä kuinka hän pätkii minut moottorisahalla ja polttaa roviolla yms. sairasta. Puukkokin on joskus ollut kaulalla ja lyönnit ja muu riehtominen tapahtui oikeastaan aina selvinpäin. Syyksi hän aina sanoi sen, ettei ollut muuta keinoa saada riitaa loppumaan ja suutani kiinni.
Aina hän lupasi lopettaa käytöksensä ja muuttua paremmaksi kun seuraavana päivänä puhuttiin väkivaltaisesta käytöksestä. No ikinä se ei loppunut. Ja kuulemma nykyinenkin nainen on sitä joutunut kestämään.

Kuitenkin olin tämän miehen kanssa niin samalla aaltopituudella normaaliolosuhteissa, että en halunnut suhteesta lähteä. Vaikka usein järkyttyneenä niin uhkasinkin. Kun mies aina lepytteli ja aneli anteeksi antoa niin jäin aina uudestaan. Hän käytti myös aseena menneisyyteni traumoja ja väänsi ne minun syykseni. Siinä meni kyky puhua avoimesti vaikeista asioista kun seuraavassa riidassa ne olivat aseena minua vastaan.

Mies myös petti useasti ja jäi kerran kiinni kaverini kanssa vehtailusta. Tämä salattiin minulta pari vuotta ja sain sattumalta kuulla siitä. Mieheni mielestä tapahtuneesta oli niin kauan aikaa, ettei sitä tarvinnut enää käsitellä. Itse olin poissa tolaltani, mutta taas hän aneli minut takaisin. Jäin mutta en enää uskaltanut olla läheinen. Mies itse lähti tässä vaiheessa liusumaan pois. Hän pelasi itselleen kaveriporukastaan uuden naisen ja etsi vasta sitten asunnon itselleen ja muutti tämän kaverinsa kanssa yhteen. Tätä naista hän on myös pettänyt ja lyönyt. (Tekisi mieli varoittaa, mutta minkäs teet kun kerran tuntevat jo entuudestaan.)

Tuollaset ihmiset eivät muutu, koska he eivät useimmiten halua muuttua. Muutos on mahdollinen vain jos väkivaltainen ihminen itse ymmärtää tekevänsä todella väärin ja haluaa muuttaa käytöstään ja ajattelumaailmaa.

Erosta selviäminen on ollut vaikeaa. Kaipaan edelleen siihen suhteeseen ja tunnen itseni huonoksi, koska minut vain korvattiin uudella ja minua petettiin. Toisaalta taas ihmettelen miten jaksoin sitä jatkuvaa pahaa oloa. Vieläkään en osaa käsitellä väkivaltaisia muistoja. Olen kuin ne olisivat normaali osa elämää. Tiedän, että niin kävi, mutta ne paniikinomaiset tunteet ja pelko kuolemisesta oli aina läsnä niissä tilanteissa, mutta olen haudannut ne niin syvälle alitajuntaani, etten osaa niitä mieltää vääryydeksi itseäni kohtaan. Ne olivat yhtä normaaliosa suhdetta kuin ruokailu ja nukkuminen.
Kerron tämän siksi, että tietäisit sen että eroaminen on vaikeaa, mutta se kannattaa. Nykyään jo tunnen ajoittain suurta helpotusta ja olen jopa hetkellisesti kiitollinen, että kuvioihin tuli uusi nainen. Muuten olisin edelleen miehessä kiinni. Hän kyllä minussa on edelleen roikkunut, koska olen kuulemma tärkeä. Oikeasti olen vain ollut ihminen jonka luokse tulla jos uusi suhde menee puihin. Ja sen tajuaa vasta vähän etäämmältä.

Yksinoloon tottuu. Alussa se ahdistaa ja mitään ei osaa tehdä, mutta kun alkaa panostaa itseensä niin alkaa vähän valoa jo näkymään. Käy urheilemassa ja koittaa tavoittaa vanhoja tuttuja. Uusiakin saa kun on aktiivinen ja hakeutuu uusiin harrastusryhmiin tai yhdistystoimintaan.

Ammattiapua kannattaa hakea. He osaavat auttaa ja tarvittaessa saat lääkkeitä lievittämään ahdistusta ja pelkotiloja. Et ole ansainnut tuollaista elämää. Älä oikeasti anna kenenkään kohdella itseäsi noin!! Jos et nyt sitä vielä käsitä(itse en ainakaan käsittänyt ennekuin nytten) niin tulet käsittämään sen kunhan erosta on hetki aikaa. Sanot ettet ole tarpeeksi vahva ottamaan apua vastaan. Kannattaa tutkistella tuon fiiliksen takaa löytyvät tunteet. Ne ovat ehkäpä pelko päästää irti nykyisestä elämästäsi ja pelko aloittaa uusi elämä yksin. Toivon, että uskallat tämän askeleen kuitenkin tehdä. Ja taistelisit tätä ajatusta vastaa: "no jos nyt kuitenkin haluan jäädä tähän suhteeseen". Ammattiauttajat eivät pakota sinua mihinkään ja he ovat auttaneet monia raakoja kohtaloita kokeneita. Jos muutat mielesi kesken terapian ja haluatkin yrittää vielä suhteessasi se on omissa käsissäsi. He kuitenkin yrittävät auttaa sinua viemään prosessin eteenpäin ja auttamaan sinut irti menneestä. Toivottavasti löydät lisää voimaa hakeutua autettavaksi.

Itsensä riuhtaiseminen irti on vaikeaa ja varsinkin kun miehesi on ottanut sinut kontrolliinsa ja vienyt kykysi elää omaa elämääsi ja tehdä päätöksiä. Menee hetki ennenkuin opit uudet tavat ja sen ettei sinulla ole ketään "läheistä" ja sitä kuka päättää elämästäsi. Ja laastarisuhteisiin ei kannata ryhtyä vaan keskittyä siihen, että saat itsesi ehjäksi ja opit ettei yksinolossa ole pelättävää. Tätä pelkoa voit työstää ammattiauttajan kanssa.

Usko siihen, että löydät uuden ja terveemmän suhteen aikanaan. Nyt on kuitenkin tärkeintä, että saat itsesi takaisin ehjäksi ja oppisit kunnioittamaan itseäsi niin ettet antaisi kenenkään tehdä sinulle tuolla tavalla. Kaikki miehet eivät ole väkivaltaisia.

eroat välittömästi kisaaminen ei lopu vaan pahenee ajanmyötä,minä en ole ikinä ,lyönyt naista enkä lyö,olen kylläkin yksin nyt koska avopuolisoni vei sairaus,mutta sinä kyllä löydät paremman eivät läheskään kaikki miehet lyö vaimojaan eivätkä kiusaa heitä,raiskausasiassa olisi hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen koska se on mieltä painava asia,kyllä se iloksi muuttuu kunhan otat etäisyyttä miehestäsi kunnolla ja alat elämään omaa elämääsi hän voi itkeä sinun perään mutta älä sorru niihin kyyneliin ne aiheutuvat vaan omaisuuden menetyksestä jona hän on sinua pitänyt ja muista silloin omat itkusi.

Miten joku kehtaa katsoa ja kuunnella tuommosta miestä päivääkään. Meillä on vain tämä yksi elämä, turha sitä on tuommoseen suhteeseen tuhlata. Ei muuta kuin jätä se ja nopeasti.

Olen ollut tai asunut miehen kanssa nyt aika monta vuotta ja heti alusta tuli selväksi että hänen äitinsä on aika kontrolloiva ja uskonnolllinen ja hän pelkäsi viedä minua häntä tutustumaan, siihen meni melkein 8 kuukautta ennen kuin sain puhuttua hänet ympäri ja sitten se käynti oli aika jäätävä. Hänen iso veljensä kysyi minulta ensin kun tavattiin että miten hänen äitinsä käyttäytyi. Veljen vaimolla ollut hankaluuksia heidän äidin kanssa ja vaimon vanhemmilla on jäätävät suhteet tämän äitin ja isän kanssa.

No kumminkin yritin aina heitä kutsua kylään ja vaikka oli stressaavaa kun oli kuin piti palvella kuninkaallisia niin tein sitä kun halusin heidät tietenkin mieheni vanhempina mukaan.

No tarina todellakin lyhyemmäksi....en oikein edes osaa sanoa mitä haluan kun on pää ihan sekaisin ja yritän tästä kaikesta helvetistä saada jotenkin selvitystä.

Mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä, ei ikinä pyytänyt ei sanonut että on tarve ei mitään. Minun pitänyt aina tehdä se aloitus ja sillonkin se tuntu ihan kun olisin tehnyt jotain väärin. No ei meillä ole mitään meininkiä ollut vuosiin. Mua oksennuttaa koko ajatus ja hän on niin outo että haluaisin elää yksin lasteni kanssa. Valitettavasti en voi muuttaa ja jos pystyisin kertomaan miksi varmaan ymmärtäisitte mutta en ettei ketään loukata koska kyse on lapsesta. Olen rukoillut ja pyytänyt miestä lähtemään vuosia mutta hän ei kykene aloittamaan omaa elämää eikä lähtemään, häneen ei ole ikinä saanut minkäänlaista otetta, hän ei puhu mistään, en tiedä mitä hänen päässää liikkuu ollenkaan. Katson ja kuuntelen häntä ja olen alkanut vihata häntä, puhuu työstään ja säästä ja itsestään ei mikään muu kiinnosta, jos alotan puheen mistään muusta siihen tulee stoppi hyvin pian. Erittäin itseensäpäin menevä tyyppi. Hän ei pidä vanhempiinsa oikein mitään yhteyttä enään eikä ole veljeään nähny vuosiin.
Luulen että tulen pikku hiljaa hulluksi kun en voi puhua mistään mitä on päässäni hänen kanssaan. Hänellä ei ole aikuisiässä tehtyjä ystäviä ollenkaan. .
Luulen että hänellä on Madonna/***** komplexi, freudian psycologiaa ja erittäin narsisti siihen päälle.
Onko kellään kokemusta tästä?

Montakohan kertaa olen kuullut naisten sanovan että kaikki miehet ovat mulkkuja ja että missä ne hyvät miehet on? ... PERKELE ne on siellä mihin te heidät jätittekin eli siellä saatanan ystäväpiirissä... Mies joka on kiinnostunut jostain naisesta ja on kohtelias ja niin edespäin, joutuu lähes poikkeuksetta ystäväpiiriin.... Mikään ei ole selvempi merkki miehelle luovuttaa naisen suhteen kuin hyvä ystävyys... Itsekin olen ollut monesti platonisessa suhteessa ja sitten saanut kuulla että kaikki miehet ovat esim. niitä mulkkuja, kun naiset tykkää pahoista pojista... sitä saa mitä tilaa.

Moi ! lapin kauniit neidot .

Muuttakaa eteläsuomeen niin loppuu juotava nalkutus ja teitä arvostetaan/rakastetaan ihan oikeasti.

Odotellen