Guido Knopp on kirjoittajana erikoistunut natsi-Saksaan - pikainen internethaku tuottaa tulokseksi useita eri kielillä julkaistuja teoksia, joiden aihepiiri liikkuu Kolmannessa valtakunnassa. Itse olen lukenut vain käsillä olevan teoksen Hitlerin lapset, joten arvioin Knoppin tuosta Saksan historian aikakaudesta antamaa kuvaa ainoastaan sen kautta.
Hitlerin lapset ei tosin ole Guido Knoppin yksin kirjoittama teos, vaan eri luvuissa hän on tehnyt yhteistyötä Stefan Brauburgerin, Christian Deickin, Jörg Müllnerin, Ricarda Schlosshahnin ja Stephan Wiehlerin kanssa. Kanssakirjoittajien alaa ovat mm. dokumenttielokuvat, joiden aiheet liikkuvat nekin natsiajassa ja toisessa maailmansodassa. Asiantuntemusta on siis teoksen taustalla, eivätkä sen näkemykset ole vain Knoppin omia oivalluksia. Kyse on kuitenkin edelleen kipeistä muistoista, joten työryhmä lienee ollut hyvä ratkaisu tällaiselle teokselle, paitsi työekonomian kannalta, myös asioiden esittämistavan ja tulkintojen osalta.
Teos perustuu erilaisille aineistoille, joista keskeisin ja myös sisällöllisesti antoisin ovat entisten ”Hitlerin lapsien” eli tuona aikakautena lapsuutensa ja nuoruutensa eläneiden muistitietokatkelmat. Niiden rinnalla esitetään natsijohtajien joskus sangen herkullisia lausuntoja kustakin aiheesta. Toisaalta jatkuva, usein kuvatekstien omainen muistitiedon vyöryttäminen lukijan eteen katkaisee varsinaisen tekstin lukemisen. Tämän antaa helposti anteeksi, koska muistelijoiden sanat analysoivat vuosikymmenien takaisia asioita joskus jopa itse kirjoittajia terävämmin. Harmittava kauneusvirhe teoksessa on, että joitakin katkelmia käytetään useaan kertaan, vaikka Knoppin mukaan teosta varten on haastateltu yli tuhatta ihmistä. Kriittiselle lukijalle voi syntyä vaikutelma, että aineistoa ei ehkä sittenkään ole ollut niin paljon, tai että vain nämä muutamat haastattelut ovat tukeneet kirjoittajien käsityksiä.
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1037
Hitlerin lapset ei tosin ole Guido Knoppin yksin kirjoittama teos, vaan eri luvuissa hän on tehnyt yhteistyötä Stefan Brauburgerin, Christian Deickin, Jörg Müllnerin, Ricarda Schlosshahnin ja Stephan Wiehlerin kanssa. Kanssakirjoittajien alaa ovat mm. dokumenttielokuvat, joiden aiheet liikkuvat nekin natsiajassa ja toisessa maailmansodassa. Asiantuntemusta on siis teoksen taustalla, eivätkä sen näkemykset ole vain Knoppin omia oivalluksia. Kyse on kuitenkin edelleen kipeistä muistoista, joten työryhmä lienee ollut hyvä ratkaisu tällaiselle teokselle, paitsi työekonomian kannalta, myös asioiden esittämistavan ja tulkintojen osalta.
Teos perustuu erilaisille aineistoille, joista keskeisin ja myös sisällöllisesti antoisin ovat entisten ”Hitlerin lapsien” eli tuona aikakautena lapsuutensa ja nuoruutensa eläneiden muistitietokatkelmat. Niiden rinnalla esitetään natsijohtajien joskus sangen herkullisia lausuntoja kustakin aiheesta. Toisaalta jatkuva, usein kuvatekstien omainen muistitiedon vyöryttäminen lukijan eteen katkaisee varsinaisen tekstin lukemisen. Tämän antaa helposti anteeksi, koska muistelijoiden sanat analysoivat vuosikymmenien takaisia asioita joskus jopa itse kirjoittajia terävämmin. Harmittava kauneusvirhe teoksessa on, että joitakin katkelmia käytetään useaan kertaan, vaikka Knoppin mukaan teosta varten on haastateltu yli tuhatta ihmistä. Kriittiselle lukijalle voi syntyä vaikutelma, että aineistoa ei ehkä sittenkään ole ollut niin paljon, tai että vain nämä muutamat haastattelut ovat tukeneet kirjoittajien käsityksiä.
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1037
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eikös tämä Natsi-aate ollut kovin suosittu euroopan kuningaallisten parissa. Nyt sen paikan on ottanut WWF, kun natsi-aate sai vähän huonoa julkisuutta sodanjälkeen ja uusi hevonen piti saada alle jota kautta oli myös kätevää pestä natsi-omaisuutta ja juutalaisten hampaista kaivettua kultaa.
Tämä oli koepallo, Ilona Kemppainen kieltää lasten manipuloinnin olemassaolon.
Tämä juontaa tieteen hylkäämiseen, eli väärentämiseen siinä uskossa, että itse näkee olevansa oikeassa. Eli tarkoitus pyhittää keinot, inkvisitio.
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/sokalin_tapaus.html