kun ikää alkaa olla kohta viisikymmentä ja olen jo työkyvyttömyyseläkkeellä eli minusta ei ole mitään hyötyä enää yhteiskunnalle. Lapsi alkaa olla kohta täysikäinen.
Olen sairastunut joskus masennukseen ja muutama vuosi sitten heittivät eläkkeelle. Taustalla on kaikenlaista, perheenjäsenten alkoholismia, psyykkisiä sairauksia, seksuaalista hyväksikäyttöä, perheenjäsenen itsemurhaa. Oma ero, yksinhuoltajuus, perheesta 'erottaminen' sairastumisen myötä. Yhteisöstä ja kaveripiireistä hylkääminen sairastumisen ja erityisesti eläkkeellejäännin myötä. Yksinäisyyttä ja eristäytymistä. Toistuvia turhia hoidonsaantiyrityksiä jossain terv.keskus poleilla joista ei ole mitään apua eikä mitään hyötyä: reseptin uusintaa ja vaihtuvia naamoja. Pari kymmentä vuotta sitten sain eron aikoihin kelan rahoituksen terapiaan pariksi vuodeksi. Oli 'lottovoitto' mutta vaikeudet olikin vasta tulossa ;)
Olen vasta hiljattain alkanut ymmärtää että lapsuuden ajan hyljintä, hyväksikäyttö, narsisti psykoäiti, alkoholisti isä, isän ja siskon skitsofrenia... ovat taustalla kaikkeen omaan pahaan oloon ja vaikeuksiin aikuisiällä.. En edes muistanut mm hyväksikäyttöjä aiemmin.
Soisin saavani oman elämäni vielä 'kuntoon' ennen kuin lapsikin alkaa toistaa samoja kuvioita, voidakseni vielä olla tukena lapselle aikuistumisen kynnyksellä ja siitä eteenpäin. Nyt vain tuntuu etten jaksa.
Olen niin loppu, ollut vuosikaudet, tähän yksinäisyyteen ja eristämiseen.
En jaksaisi taas jälleen kerran turhautua julkisen puolen avuttomuuteen, rahattomuuteen, byrokratiaan jne. Tuen puutteeseen. Toisaalta tiedän etten 'vain' vertaistuen avulla selviä, tarvitsisin ammattiapua...
Mutta mistä. Ja miten. Huom, työkyvyttömyyseläkkeellä...
Realistisia vastauksia kiitos?
Olen sairastunut joskus masennukseen ja muutama vuosi sitten heittivät eläkkeelle. Taustalla on kaikenlaista, perheenjäsenten alkoholismia, psyykkisiä sairauksia, seksuaalista hyväksikäyttöä, perheenjäsenen itsemurhaa. Oma ero, yksinhuoltajuus, perheesta 'erottaminen' sairastumisen myötä. Yhteisöstä ja kaveripiireistä hylkääminen sairastumisen ja erityisesti eläkkeellejäännin myötä. Yksinäisyyttä ja eristäytymistä. Toistuvia turhia hoidonsaantiyrityksiä jossain terv.keskus poleilla joista ei ole mitään apua eikä mitään hyötyä: reseptin uusintaa ja vaihtuvia naamoja. Pari kymmentä vuotta sitten sain eron aikoihin kelan rahoituksen terapiaan pariksi vuodeksi. Oli 'lottovoitto' mutta vaikeudet olikin vasta tulossa ;)
Olen vasta hiljattain alkanut ymmärtää että lapsuuden ajan hyljintä, hyväksikäyttö, narsisti psykoäiti, alkoholisti isä, isän ja siskon skitsofrenia... ovat taustalla kaikkeen omaan pahaan oloon ja vaikeuksiin aikuisiällä.. En edes muistanut mm hyväksikäyttöjä aiemmin.
Soisin saavani oman elämäni vielä 'kuntoon' ennen kuin lapsikin alkaa toistaa samoja kuvioita, voidakseni vielä olla tukena lapselle aikuistumisen kynnyksellä ja siitä eteenpäin. Nyt vain tuntuu etten jaksa.
Olen niin loppu, ollut vuosikaudet, tähän yksinäisyyteen ja eristämiseen.
En jaksaisi taas jälleen kerran turhautua julkisen puolen avuttomuuteen, rahattomuuteen, byrokratiaan jne. Tuen puutteeseen. Toisaalta tiedän etten 'vain' vertaistuen avulla selviä, tarvitsisin ammattiapua...
Mutta mistä. Ja miten. Huom, työkyvyttömyyseläkkeellä...
Realistisia vastauksia kiitos?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.