Terve, olen aloitellut tässä pientä juoksuharrastusta, lähinnä tukemaan kuntoani. En pyri maratoniin, eikä muutenkaan minulla ole kunnianhimoista tavoitetta tai tavoitetta juoksemisen suhteen -kunhan se tuntuu toimivat yhtenä palikkana kuntoani ylläpitämisessä ja kroppani kehittämisessä/kiinteyttämisessä.
Huomaan, että juoksulenkkini (huom. olen aloittelija...) menevät intervallipainoitteiseen suuntaan -esim. kilometri hidasta juoksua, kävelytauko, puoli kilsaa hidasta juoksua, kävelytauko. Voin tehdä juoksun myös kaavalla "puoli minsaa pikajuoksua, kävelytauko, pari minsaa nopeaa juoksua, kävelytauko". tms. Lenkkini pituus on tällä hetkellä 5km.
Polvet minulla helposti rupaa vaivaamaan- sen tiedän kokemuksesta. Ennen tapasin juosta 5-7km yhtenäisiä hitaita lenkkejä.
Kysymykseni kuuluu: Onko sillä "väliä", juoksenko hitaasti mutta pysähtymättä, hitaasta ja pysähtyen, nopeasti ja pysähtyen useasti vai hypersupernopeesti puolen minuutin ajan jaksottain? Typerä kysymys ehkä, mutta mitä eroa näillä on, mikä on kannattavinta -myös noin pitemmällä tähtäimellä?
Huomaan, että juoksulenkkini (huom. olen aloittelija...) menevät intervallipainoitteiseen suuntaan -esim. kilometri hidasta juoksua, kävelytauko, puoli kilsaa hidasta juoksua, kävelytauko. Voin tehdä juoksun myös kaavalla "puoli minsaa pikajuoksua, kävelytauko, pari minsaa nopeaa juoksua, kävelytauko". tms. Lenkkini pituus on tällä hetkellä 5km.
Polvet minulla helposti rupaa vaivaamaan- sen tiedän kokemuksesta. Ennen tapasin juosta 5-7km yhtenäisiä hitaita lenkkejä.
Kysymykseni kuuluu: Onko sillä "väliä", juoksenko hitaasti mutta pysähtymättä, hitaasta ja pysähtyen, nopeasti ja pysähtyen useasti vai hypersupernopeesti puolen minuutin ajan jaksottain? Typerä kysymys ehkä, mutta mitä eroa näillä on, mikä on kannattavinta -myös noin pitemmällä tähtäimellä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos olet aloittelija, kannattaa ensimmäiset kuukaudet keskittyä peruskestävyyden hankkimiseen. Tämä siksikin, että pk (peruskestävyys)- lenkit ovat niitä mukavampia lenkkejä ja juoksuharrastus pysyy kun lenkkeily tuntuu kivalta ja helpolta.
Eli alkuun sellaisia lenkkejä jotka tuntuvat erittäin kevyiltä, jos rupeaa hengästyttämään niin paljon, ettei pystyisi puhumaan, on hyvä kävellä välillä. Jos käytössäsi on sykemittari, lenkkeile niin, ettei sykkeesi nouse yli 80% maksimisykkeestäsi, jos et tiedä maksimisykettäsi, nyrkkisääntönä voi pitää 220-ikäsi.
Kun peruskestävyytesi kuukauden kahden jälkeen on näillä opeilla parantunut, on hyvä ottaa mukaan vauhtikestävyyttä (vk), eli normi lenkkivauhtiin lisäät asteittain muutamia jaksoja joissa pyrit juoksemaan hiukan nopeammin kuin tavallisesti. Jos tavoitteesi on pysyä kunnossa ja parantaa aerobista kuntoasi voit unohtaa kokonaan täysvauhtiset spurtit, ne ei tavallisella lenkkeilijällä kehitä mitään ja harvasta tuntuvat mukavalta.
Suurimmalta osalta hölkkääjistä puuttuvat nimenomaan spurtit tekemisestään. Löysästi hölkkäämällä sinusta tulee löysä hölkkääjä. Kovaa vetämällä tulee ihan erilainen ryhti juoksuun ja lihaskuntokin paranee. Liikaa ei silti kannata hapottaa. Kovaa saa juosta puristamatta viimeistä pisaraa. Sisukkuus on näissä hommissa yliarvostettua. Sitä ei tarvita harjoittelussa.
väärin väärin väärin!
peruskestävyyden kehittyy parhaiten alussa vetämällä aina kovaa.
Noh, itse aloitin lenkkeilyn vasta 30 ja sain todella monelta taholta neuvoja aloitella nimenomaan rauhallisesti, että nivelet ehtivät tottua ja voimistua. Tuskin aikuisen ihmisen kannattaa mitään lajia täysillä aloittaa 8vaikka olisikin liikkunut paljon) sillä kaikissa niissä on omat liikeratansa ja kuormituksensa.
Toi hitaanjuoksemisen mantra pitäis ampua lopullisesti alas. Sopivasti säännösteltynä erilaisia vauhteja heti alusta asti mukaan. Tottakai pääpaino tulee olla peruskestävyyslenkeissä mutta miksi ihmeessä niin mukavaa asiaa kuin vauhtileikittely ja juoksuilottelu pitäisi jättää pois.Sehän se hienoa on, kun välillä pistää ritolaa sekaan. 50m, 200m, 400m jne.
Tiedän tämän kokemuksesta, koska olen urheillut koko ikäni.
Täällä olikin jo ainakin yksi hyvä vastaus. Ei joko/tai toimi vaan paras on molemmat, eli monipuolisia vauhteja, mutta etenkin aloittelijalla alkuun pääasia että muistaa käydä usein lenkillä.
Olen juossut vuosia ja perus sääntöni on et lyhyt nopee ja pitkä hidas. Ei jurmuteta samoilla vauhdeilla vaan pyritään vaihtelemaan ettei kroppa jämähdä. Lepoa kunnolla väliin
Juuri noin! Vaihtelua vauhteihin niin hyvä tulee. Kovempivauhtisten lenkkien matkaa voi sitten pidentää kunnon kasvaessa. Harjoittelussa tarvitaan sisukkuutta, että jaksaa vetää ne kovat lenkit.
Kokonainen ehjä juoksusuoritus on paras. Sitten kun halutaan voimaa jalkoihin ja vauhtia suosittelen intervallia.
Suosittelen kevyttä hölkkää. Jos hengästyttää, kävele välillä. Kerran pari viikossa voi juosta kovia intervalleja.
Suosittelen sinulle kävelyä.
Suosittelen kähöä. Hitaan hölkän ja kävelyn vuorottelua. Pitkiä lenkkejä silleen. Kunto paranee.
Kerta viikossa intervallia riittää. Varsinkin jos tavoitteet ovat maratonilla. Liiannlyhytkestoiset revittelyt eivät palvele maratonia.
Pk-intervalli rentoa. 40x400m vauhtisammakon opein.
Miula tasavauhtinen vk rentoa. Vk:lla kunto kohoaa.
Hitaasti se on aloitettava ja käveltävä välissä.