Kun haluaisi kakkosesta ykköseksi...

Niin ja se tietenkin lisättävä, että tottakai tahtoisin että jos mahdollisuus olisi niin juttu kehittyisi pitemmälle. Mutta toisaalta tuntuis todella pahalta jos tämä pari minun takiani eroaisi. Oli se sitten kumman tahansa heidän aloitteestaan.

ap

Haluta voi aina mitä tahansa, mutta totuus on, että erittäin harvoin mies eroaa vaimostaan salasuhteen takia. Todennäköisesti rakastaa vaimoaan, vaikka hakeekin uutuuden viehätystä sinusta. Jos jatkat tuota, tulet saamaan pahasti takkiisi ja pikkuhiljaa katkeroidut, kun huomaat, ettei mies tule eroamaan ja sinun vuotesi vain vierii ja vierii....

Taidat valitettavasti olla oikeassa ja jotain tuon suuntaista voisin itsekin ennustaa. :( Silti en vain tämänhetkisiltä tunteiltani pysty pistämään pistettä hommalle. Ehkä pitäis vain yrittää miehen mustamaalausta mielessään ja ajatella juuri tuollaisia että tunteet pääsis laimenemaan. Huoh..

ap

Täysin sekaisin olet loppu elämäsi jos et ymmärrä mitä teet.
Olette surkeata sakkia.

Ole kärsivällinen, vaimon hermot pettävät ennemmin tai myöhemmin.

Kerro miehelle tunteesi ja ajatuksesi. Sano, että jos hän ei eroa tiettyyn määräaikaan mennessä, suhteenne on ohi. Mikä on tämä määräaika, sen päätät sinä. Sitten on vain pysyttävä lujana, jos tarinanne loppuu siihen. Ruusuista ei ole elämä sittenkään, jos mies eroaa ja alatte myrskyn silmässä rakentaa omaa suhdettanne. Helppoa ratkaisua ei ole, mutta kaikkien osapuolten takia sinun on se tehtävä, kun mies ei siihen kerran itse pysty. Mitä tämä muuten kertoo miehestä?

Olen samassa tilanteessa, erona vain että olen täysin rakastunut ja koukussa tuohon mieheen, ollut jo 2,5 vuotta. Viimeisen vuoden on näyttänyt jo vahvasti siltä, että ei halua erota. Syynä lapset ja koko perhekuvio. VArmasti rahakin.

Olen myös varma, ettei rakasta vaimoaan, eikä heillä mene hyvin. Lisäksi olen melko varma että rakastaa minua. Muttei kai sitten tarpeeksi, kun ei ole valmis eroamaan. Olen yrittänyt lopettaa muutaman kerran, mutten ole kestänyt olla erossa. Ja niin olemme jatkaneet. Tapaamiset jne miehen aikataulujen mukaan. Lomat ja vkonloput mies viettää perheensä kanssa.

Ansaitsen enemmän ja mies lupasi minulle enemmän. Mies ei tule tekemään mitään, se on joko minä tai vaimo. Vaimo ei tiedä meistä, saattaa epäillä.

Luulen tietäväni miten pääsen miehestä eroon. Kuka arvaa?

Edelliselle...no, ajattelitko kertoa vaimolle ja ottaa miehen vihat niskaan? Se on ainakin varma tapa päästä miehestä eroon, siinä vaiheessa mies nimittäin kääntyy sinua vastaan ja alkaakin yllättäen puolustaa perhettään leijonan tavoin. SINÄ olet uhka perheelle, joka täytyy kadottaa ja hävittää. Ei siis suinkaan se teidän suhde ja miehen pettäminen....

En suosittele yllämainuttua. Kokemusta on, ja lopulta sain aika pahasti itse siipeeni. Minusta maalattiin jutun pahis, jota vastaan aviopuolisot kävivät. En tiedä tai tajua itsekään, miten siinä kävi niin kuin kävi. Olin uskonut, että miehellä oli minua kohtaan (syviäkin) tunteita, mutta kun uhmasin häntä, ja hänen surkeaa perhettään(itse valitteli sitä surkeaksi ja ilottomaksi), niin kovin alkoi kotiolot maistua. Jäi tosi petetty maku itsellenikin (ilkkukaa nyt ihan rauhassa, ei enää osu).

opin sen, että pettämishalukkaisiin ukkomiehiin sotkeutumalla saa vain itselleen pahan mielen. Ensin suree suhteen aikana, ja toivoo ja toivoo parasta. Sitten siitä odotuksesta ja toivosta jää käteen vain maalitauluna olo ja pas..ka mieli kaikesta. Nyt olen tyytyväinen, ja vierellä on ihan oikea mies, eikä sellainen munaton haahuilija.Nykyisen kanssa olen tajunnut, että niitä oikeitakin miehiä on olemassa, jotka eivät kulje turuilla ja toreilla etsimässä helpotusta surkeaan elämäänsä. Oikea mies osaa toimia ja tehdä päätöksiä kun niiden aika on, vaikka se ei aina niin kivaa olisikaan.

Tunteilleen ei voi mitään ap. Teoilleen voi. Jos lähdet nyt, voit itkeä itkusi ja surra menetystä ilman sitä kaikkea muuta, mitä niskaan voi lentä. Ja tosiasiassa ukkomiehen kanssa ei ainakaan minulla ollut mikään oikea suhde, tavattiin ja tekstailtiin kuin hullut. Arkea ei eletty eikä toiseen päässyt edes tutustumaan kunnolla. Oli vain ne hienot sanat, joilla hän kuvaili itseään. Totuus olikin toinen.

no ei kukaan viisas. .......eihän kakkoset viisaita olekaan

Ja yksi lisää samassa tilanteessa.

2 vuotta pientä säpinää ja ihastumista. Tunteet on kasvanu päivä päivältä. Vasta 2 vuoden jälkeen ensimmäisen kerran seksiä. Toivoin,että seksi olisi surkeaa, mutta se oli parasta ikinä. Tapaamiset on tiivistynyt lähes päivittäiseksi. Ja nyt tunteet on niin suuria,että jos emme ole yhdessä en voi lakata ajattelemasta häntä.

Molemmat naimisissa ja alunperin sovittiin,että kumpikaan ei eroa ja tunteet eivät saa kasvaa. Nyt ne tunteet kuitenki on molemmin puolin vahvat.

En halua erota,en halua että hän eroaa,mutta tämäkään ei ole helppoa. Ja ei,en arvosta tälläistä toimintaa, on helppo tuomita ennenkuin itselle tapahtuu näin.

Ihanaa (ja valitettavaa) kuulla että muitakin on samassa tilanteessa.. Kiitos paljon kaikista kommenteista, oli kommentoijien oma tilanne mikä tahansa. Nyt kun kuitenkin lukee näitä niin tuntu myös todella karmaisevalta ajatella, että seilaisin tässä tilanteessa vielä vaikka vuoden kuluttua, huh!

Luulen, että pitää noudattaa nimimerkin Tabsi neuvoa ja kertoa kaikista näistä ajatuksista tälle miehelle. Eiköhän mikä tahansa vastaus, tai erityisesti vastauksen karttelu, kerro tarpeeksi päätöksen tekemiseen. Sitten pitäs luultavasti vaan hankkia se pokka suhteen lopettamiseen tunteista huolimatta..... Tai vaatia mieheltä myös tarpeeksi "munaa" tähän. Ja tietty tahdon lujuutta päätöksessä pysymiseen. :(

ap