Jos lähden huimaa ylivalonnopeutta kulkemaan riittävän pitkäksi ajaksi yhteen suuntaan niin mihin päädyn? Muuttuuko maisema autioksi? Päädynkö samoille nurkille mistä lähdin? Vai onko ympäristö ikuisesti samantapaista galaksien värjäämää maisemaa? Epäilen että kukaan sitä tietäisi, mutta kysymyksen voisi muotoilla myös niin, että jos kysytään asiaa bigbang teoriaan luottavilta sadalta huipputiedemieheltä niin kuinkahan moni vastaisi(arvaisi) minkäkin vaihtoehdon, jos 'en osaa sanoa' vaihtoehtoa ei olisi käytettävissä.
Ylivalonnopeusmatkalla universumissa
kaikkeutta punnitsemassa
1797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ainoastaan milelenmaisemasi muuttuu. Huomaat herääväsi siinä samassa tutussa hoitolaitiksessa missä olet viime vuodet viettänyt. Huomaat ne huoneen kulmat joita ei ole. Kaikki ovat pyöreitä ja kaarevia.
En ymmärtänyt
Tulet maailmankaikkeuden reunalle ja putoat alas. Näin käy myös täällä maaplaneetalla, jos ylittää reunojen rajat. Ota myös huomioon, että matka on yhtä pitkä lähdit mihin suuntaan vaan, koska maaplaneetta on maailmankaikkeuden keskus.
Ja vaikka maa ei olisikaan maailmankaikkeuden keskus, niin on olemassa universaali laki, jonka perimäistä syytä parhaatkaan tiedemiehet eivät ole kyenneet selvittämään.
....
....
Rummun päristystä
....
....
Jänitys kihoaa hippuunsa
....
....
Ja sitten vastaus:
Miksi mistä tahansa on joka suuntaan yhtä pitkä matka?
Mieti sitä.
Suosittelen iltalukemiseksi:
Pratschett, Stewart, Cohen: " The Science on Disccworld."
Sori, piti olla : "The Science of Disccworld"
Ei tiukkapipoisille.
Löytyykö opusta suomen kielisenä?
Ei taida olla suomennettuna. Käsittelee muuten ihan oikeaa tiedettä, mutta pratschettmaiseen tapaan.
Onko muita kirja suosituksia...? Jos pistetään hiukan absurdit raamit ja hakusessa olisi populaari kirja kosmologiasta ja vielä suomenkielellä.
Kari Enqvist: Kosmoksen hahmo
Brian Greene: "Kosmoksen rakenne"
Enqvistin opus on vähän tiivistetympi ja esitystavaltaan ehkä helpompi omaksuttavaksi. Molemmat kertovat perusasiat melko pätevästi.
Myös Alan (?) Sandage "Kosmoksen yksinäiset" on valaiseva kertomus kosmologian kehityksen alkuajoista.Tosin tiedolliselta sisällöltään vanhentunut, mutta tieteen historiasta kiinnostuneelle mielenkiintoista luettavaa.
Pitäisi ensin määrittää "yhteen suuntaan". Koska suora on vain teoreettinen kuvaus osasta äärettömän ympyrän reunaviivaa, eikä esiinny luonnossa, niin hyvin suurella todennäköisyydellä päätyisit sinne, mistä lähditkin.
Sitten pitäisi määritellä lähtö/paluupiste. Minkä suhteen? Saapuisit lopulta lähtöpisteeseesi, mutta sinulla ei tietenkään olisi mitään keinoa tietää sitä. Aurinkokuntaa ei tietenkään enää olisi mailla halmeilla.
Todennäköisesti saapuisit lähtöpisteeseesi. Pallon pintaa voi pitää jonkinlaisena kaksiulotteisena kuvana kolmiulotteisesta avaruudestamme. Kyse on siis vain yksinkertaistetusta kuvasta. Pallon pintaa mentäessä yhteen suuntaan tullaan aina samaan paikkaan takaisin.
Todellisessa maailmankaikkeudessa on ulottuvuuksia neljä, tutut kolme ja aika. Tuossa pallokuvauksessa on tutuista kolmesta poistettu yksi. Aika-ulottuvuus on siinä syvyysulottuvuutena. Pallon pinta on nykyhetki ja pallon keskipiste on maailmankaikkeuden syntyhetki. Pallon pinta laajenee ajan ja valon nopeudella. Me siis etäännymme ajassa jatkuvasti maailmankaikkeuden synnystä pois päin.
Kolmiulotteinen maailmankaikkeutemme on tässä hetkessä oleva (todellisuudessa neliulotteinen) pallon pinta. Koska tämä pallon pintamme etääntyy valon ja ajan nopeudella pallon keskipisteestä, emme valonnopeudellakaan liikkumalla pallon pinnalla voi koskaan kiertää koko palloa. Pallon ympärysmitta kasvaa nopeammin kuin mitä kuljemme sitä myöten.
Kysymyksessä kuljettiin moininkertaisesti valonnopeudella. Jos nopeus voisi olla valonnopeutta suurempi, lopulta nopeutemme olisi suurempi kuin pallon pinnan laajenemisnopeus. Tässä tilanteessa voisimme kiertää koko maailmankaikkeuden ja palata silloin lähtökohtaamme. Tällainen ei tietenkään ole mahdollista, koska koko maailmankaikkeutemme rakenne perustuu sille, että aika ja valonnopeus ovat sidoksissa toisiinsa ja muodostavat näin yhden maailmankaikkeutemme ulottuvuuden. Tämän yhteyden rikkoutuessa valonnopeutta nopeammalla matkustamisella rikkoutuisi koko maailmankaikkeuden perusta. Toisin sanoen, maailmankaikkeus ei olisi edellä kuvatun kaltainen, jos valonnopeutta suurempi matkustaminen olisi mahdollista. Silloin se maalmankakkeus ei muodostaisi palloa, jonka ympäri voisi kiertää.
Mitä tuolla matkalla sitten kohtaisi? Tämä riippuisi siitä miten nopeaksi kuvittelemme nopeuden. Matkaa tehtäisiin kuitenkin tuon pallon pinnalla, joka laajenee koko ajan. Toisin sanoen aika maailmankaikkeuden synnnystä olisi koko ajan suurempi - Maailmankaikkeus olisi siis koko ajan paljon vanhempi. Jos nopeus olisi niin valtava, että matka estäisi vain sen verran, että maailmankakkeus olisi vanhentunut yhden vuoden, kaikki olisi suurinpiirtein samanlaista koko matkan ajan. Jos taas matka kestäisi vaikka 10 miljardia vuotta, muuttuisi maailmankaikkeus jo hyvin paljoin retken kuluessa.
Kiitoksen arvoinen selonteko vertauksineen. Vaikkakin silti niin ärsyttävän vaikea hahmottaa.
Aika-avaruutta on tosiaan hieman vaikea hahmottaa. Perusideana tuossa kuvauksessa on se tosiasia, että olemme aika-ulottuvuudessa sidottuna nykyhetkeen. Kuvitellun pallon pinta on nykyhetki, pallon sisäpuoli on menneisyys ja ulkopuoli on tulevaisuus. Laajenevan pallon pinta kulkee siis koko ajan ttulevaisuuteen. Vaikka matkustaisimme miten suurta nopeutta tahansa olemme siis koko ajan pallon pinnalla.
Se taas mitä näemme on aina pallon pinnan sisäpuolella. Mitä kauemmas katsomme sitä syvemmälle pallon pinnan sisään katsomme. Näin, koska valon nopeus on rajattu. Kauimpana "näemme" maailmankaikkeuden alusta lähtenyttä taustasäteilyä, jota havaitsemme kaikista kolmiulotteisen havaintomaailmamme suunnista.
Maailmankaikkeuden synty tapahtui runsas 13 miljardia vuotta sitten. Se on matka joka on tästä nykyhetkestämme, eli pallon pinnalta tuon aika-avaruus-pallon keskipisteeseen. Pallon säde on siis valovuosissa sama hieman yli 13 miljardia valovuotta kuin on aika joka on kulunut maailmankaikkeuden synnystä. Aika liikkuu valonnopeudella poispäin alkuhetkestään kaikkiin suuntiin.
Pallovertausta käytän koska neliulotteista avaruutta ei voi muuten käsittää kunnolla. Idea on siis yksinkertaisesti se, että olen poistanut todellisesta maailmasta yhden ulottuvuuden hieman samoin kuin valokuvassa on poistettu yksi ulottuvuus ja maailma näkyy siinä litistettynä kuvana. Maailmamme on siis tuo pallon pinta, mutta nyt voidaan lisätä ja vielä ymmärtää kuvio siihen mukaan aika-ulottuvuus, joka siis näyttää ajan liikkeen ja meidät siinä sekä ajan ja kaiken muunkin alun, eli maailmankaikkeuden synnyn (laajenevan pallon keskipisteen).
On muistettava kokoajan, että pallon pinta on yhtä vajaavainen kuva todellisesta avaruudestamme kuin paperille piirretty ympyrä on vajaavainen kuva oikeasta pallosta. Kummassakin on poistettu yksi ulottuvuus. Esimerkissäni neliulotteinen avaruus on muutettu käsitettäväksi kolmiulotteiseksi avaruudeksi, jossa ika on yksi ulottuvuus, ja paperille piirretyssä ympyrässä on kolmiulotteinen pallo muutettu kaksiulotteiseksi ympyräksi.
Terve tuloo Mansikkahiloon!..
Punasiirtymä varjaa avaruuden suurilla nopeuksilla.
Valon nopeus on suuhteellista,, mihin kohteeseen se mitataan.
vavaruudessa kun kitää roinaa eri suuntiin valtavilla nopeuksilla.
heliosfäärissä epäillään olevan kaasutihentymä jonka ionisoi ulkoavaruuden gammasäteily, sen oletetaan hehkuvan violettin valon aalloilla.
helöoshäärin ottaa vastaan suurimman osan ulkoavaruuden säteilystä ja suojaa aurinkokuntamme siäosia.
Vaihka supernovia räjähtelee,, niiden säteily ei pääse tänne suoraan täysillä..
Mutta aina hyvä munkki :)
Muuten hyvä, mutta valon nopeus on absoluutti, eikä riipu kohteiden nopeudesta mitenkään.
Vierin..
Johonkinhan kohteeseen se on mitattava.. jos sitä itseensä mittaa.. pysyy paikallaan koko ajan.
Teoriakeskustelut ovat mielenkiintoisia aiheesta. Käytännössä tarvitsisimme energianlähteen ja materiaalit ja tekniikan joista emme voi edes uneksia vielä.
Säteily tuhoaa elektroniikan, aluksen ja sen matkustajat hetkessä jo reilusti alle puolella valon nopeudella.
Tähtienväliseen matkailuun tarvitsemme suojakentät ja madonreiät ja ties mitä... Epäselvää on selviäisikö ihminen tai tekniikka sittenkään moisista nopeuksista joilla sinänsä siltikään emme pääse nopeasti mihinkään ilman esim madonreikien olemassaoloa ja hyödyntämismahdollisuutta.
Kauas on pitkä matka. Paljon paljon helpompaa olisi rakentaa liiterin takana miehitetty mars- raketti tynnyristä ja Ladan raadosta.