Miesystäväni oli allerginen kissalle, en löytänyt sille uutta kotia..pakko oli kissan mennä.
Soitin löytöeläintaloon ja kerroin että olen löytänyt kissan. He pyysivät tuomaan sen löytöeläintalolle, valehtelin kaikki mitä kissasta tiesin.
Terve hyvinhoidettu se oli, nuorikin vasta 2-vuotias. Joskus mä mietin mitä sille kissalle kuuluu?
Harmi, vuoden päästä se mies petti minua ja lähtö tuli sillekkin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10531453
Soitin löytöeläintaloon ja kerroin että olen löytänyt kissan. He pyysivät tuomaan sen löytöeläintalolle, valehtelin kaikki mitä kissasta tiesin.
Terve hyvinhoidettu se oli, nuorikin vasta 2-vuotias. Joskus mä mietin mitä sille kissalle kuuluu?
Harmi, vuoden päästä se mies petti minua ja lähtö tuli sillekkin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10531453
Vastaukset 11
Vanhimmat
Paha sanoa sata varmaksi, todennäköisesti en hylkäisi. En ole ollut koskaan valmis vaihtamaan lemmikkiä uuteen mieheen. Enkä vanhaankaan. :-)
Joskus on kyllä pitänyt muista syistä, lemmikkiä ajatellen antaa/tarjota sille uusi koti joka palvelee paremmin lemmikin, kun minun tarpeita.
Tollaiseen tilanteeseen voisi joutua, jos olisi lapsia jotka olisi allergisia lemmikeille. Mies tuskin kesken kaiken allergisoituu kodissa oleville lemmikeille?
ehkäpä opit nyt sen, että ei kannata valehdella.
En kyllä veisi löytöeläinkotiin. Tuskin ehkä hylkäisin muutenkaan. Olen kyllä nähnyt, miten allergisen henkilön iho nousee välittömästi paukamille ja punoittuu, joten onhan se suuri ongelma. Ehkä voisin yrittää jollekin ystävälle.. En ole varma.
paljon parempi sinulta tietysti löytöelänkotiin, kuin hylätä metsään.
Mulla ei ole kissaa joten vertaa tätä mun koiraani ja en usko luojani mulle antavan miestä joka olisi allerginen mun koiralle.
lähtökohta on se että tykkään mun katista enemmän ku monista ihmisistä enkä vaan jaksa uskoa että joku ihminen ylittäis sitä rajaa niin paljo että menisin sen takia luopumaan.. siinä ois sitte tehtävä jotain muuta kompromissia mutta jos mies ei siihenkään suostuisi niin sietää sitte lähteäkki.
Joo.
Mulla oli joskus 2 kissaa. Ne oli homo-veljekset. Se dominoivampi niistä vissiin masentui mun seurassa koska mä yllätin sen vessasta yrittämässä hukuttautua vessanpönttöön. Mä istuin sen viereen ja koitin vähän jutella rohkasevasti sille niin kyllä se siitä sitten tokeni. Mä sanoin sitä Hitleriks koska se teki aina natsitervehdyksen kun joku kulki sen ohi ja räppäs johonkin mihin sattui osuu.
Vähän vaikea sanoa, koska itse olen allerginen kissalle. Mutta allergisena tiedän, että allergialääkkeet auttaa aika pitkälti eli niiden kanssa voi olla samassa tilassa kissan kanssa melko hyvin, jos allergia ei ole paha.Tiedän, että johonkin perheeseen on hankittu kissa tai kaksi, vaikka perheen isä' on allerginen. Hän "asustaa" eri kerroksessa kuin kissat ja käyttää allergialääkkeitä koko ajan. Ei kuulemma paljon oireile.En oikein usko, että luopuisin kissasta. En lopettaisi seurustelua, mutta yhteen muuttamiselle ei olisi ehkä niin kiirettä.Sitten yrittäisin pitää jonkun huoneen kokonaan kissavapaana ja karvattomana. Jos yhteenmuutto kuitenkin tulisi eteen, niin sitten harkitsisin sukulaisille kissan antamista, jos kumppanin oireet olisi pahat kaikista toimenpiteistä huolimatta. Esim. vanhemmille. Niin ,että voisin saada kissan vielä takaisin ja että voisin mahdollisimman paljon käydä tervehtimässä.
kissa ja siis allerginen itsellesi
Meow! :D
Pidän kyllä kissoista paljon ja ne pitää minusta. Sellaisetkin villikissat, jotka pelkää muita ihmisiä. Elämä on epäreilu ;( En ollut lapsena allerginen.. Ehkä jostain 25v. lähtien, kun asuin kaupungin keskustassa ja saasteiden keskellä. Silloin alkoi myös heinäallergia. Jospa ne nyt häipyy, kun asun maalla taas :)
ei lähe elukat mihinkään, kun sellainen hankitaan niin se kans pidetään. Varsinkin koirille omistajanmuutos on raskas.
Jos perhe asuisi lähellä ja voisi hoitaa eläintä niin että sitä pääsisi usein katsomaan ja yhteishuoltamaan, niin voisin kissan kohdalla harkita. Mutta yhtä hyvin se mies voi asua jossain lähellä toisessa asunnossa.