Naisen saanti lihavana vs. hoikkana

Kun muuttaa useita eri tekijöitä yhtä aikaa, on vaikeaa sanoa mitkä niistä ovat ratkaisevia. Mutta toissavuonna sain laihdutettua kuutisen kiloa ja samalla jouduin sinkuksi ja pakotin itteni alkaa taas tutustumaan naisiin. Itsevarmuuteni nousi hyvälle tasolle. Aloin saada nuorempia ja kauniimpia naisia kuin olisin vielä vuotta aiemmin kehdannut toivoakaan. Näytän kuvissa selvästi paremmalta ja olen kuullut naisen suusta että vanhoissa kuvissa olen kauhea läski, vaikka silloin en mielestäni itse ollut mitenkään erityisen ylipainoinen... (nykyään olen toista mieltä) Nyt en ole tuosta juuri lihonut, mutta haluan olla vielä vähän kiinteämmässä kunnossa. Taitaa se olla niin, että itsensä kehittämisessä ei juuri kannata tyytyä muuhun kuin parhaaseen mahdolliseen.

Laihdutin n. 20 kiloa ja vaikutus naisensaantiini / itseluottamukseeni oli negatiivinen. Ennen pystyin naisten kanssa edes juttelemaan, ja muutamia kertoja oli yhdenyön suhteita tarjolla. Niihin en kyllä tarttunut kun en niitä harrasta. Nyt kun olen laihtunut, niin en pääse ennaltatuntemattomien naisten kanssa edes juttelemaan. Pelkkä tervehtiminen aiheuttaa lähes aina vittuilua.

Onnistuminen painonpudottamisessa hetkellisesti paransi itseluottamustani, mutta kokemukset sen nopeasti nollasivat. Nykyään itseluottamukseni on huonompi kuin lihavempana, enää en edes kehtaa lähestyä naisia, koska se tulkitaan häirinnäksi.

Hoikkana ollessa naiset oli juttelemassa baarissa.
Lihoneena kukaan ei juttele ja ei toivoakaan että saisi.

Kannattaa se nainen iskeä hoikkana ja lihoa sitten takaisin. Ei se nainen jätä vaikka lihoisit.
Tarvitsee olla munkki lakossa vain 1v siinä ajassa saa naisen koukkuun ja sitten voi naisen kanssa mutustaa sipsejä ymm leffojen parissa.

Njaa-a. Koko iän ollu jotain lihaksikkaan/hoikan välimaastoa, mutta ei noita naisia kyllä ongelmaksi asti ole ympärillä pyöriny... Miehellä taita ratkasta enempi kasvonpiirteet ja jonkunlainen karisma kuin kroppa.

Jos olisin nainen about vastaavilla ominaisuuksilla, niin vientiä riittäis varmasti...

Kirjoittelenpa tämän hetken fiiliksiä. Kuntoprojekti on hyvällä mallilla. Ei sentään sixpack-kunnossa vielä, mutta se vanha kaljapömppis on poissa ja muualtakin on lähtenyt ihan hyvin rasvaa. Muutama tuttu jota harvemmin olen nähnyt viime aikoina, on kommentoinut että olen nuorentunut.

Mutta asiaan: saantia ei ole ollut enempää kuin ennenkään. Toki en ole pyörinytkään niin aktiivisesti missään yökerhoissa osin tämän kuntoprojektin takia.

Sentään toivoa on, hyvinkin. Tuntuu että naiset entistä useammin katsovat pitkään, hymyilevät, jotkut supisevat kaverilleen ohi mentyäni jotain minusta positiiviseen sävyyn (luulevat etten muka kuule :) ). Ehkä itselläkin on itsetunto parantunut, eikä tule kuljettua laput silmillä kuten joskus aiemmin. Siinä vähän motivaatiota jatkaa hyvää projektia.

jooo,kyllä se on vaan niin että ulkonäkö painoitteisessa yhteiskunnassa sillä on ihmiselle itselleen todella suuri merkitys.Tämän sain todeta ekan kerran liki 10 vuotta sitten kun laihduin 20kg kesäloman aikana.Ennen tuota olin hiljainen,vähän omilleen vetäytyvä nuori mutta tuon jälkeen tunsin mitenkä itsevarmuuteni kasvoi roimasti.Sitä koki saaneensa ihan uuden elämän.

Noh,niinhän siinä kävi sitten että vuosien saatossa läskit tuli takaisin,roimalla kädellä.Nyt itselläni on myös kaltaisesi projekti,tosin,kyse ei ole 10 eikä 20 kilosta vaan enemmästä....

Olen noudattanut http://pleieri.blogspot.com/2013/04/ulkonako.html ohjeita ja menestykseni on noussut huomattavasti.