Oon ammatiltani kokki, teen ruokaa kaiken päivää, niin ala cartee, kuin tilaus ruokiakin, kokouksiin ja häihin. Ja kotona en sitten laitakaan, muuta kuin lapselleni joka siis on luonani viikon ja seuraavan exälläni. Teen koton ihan perusruokaa, kyselen tyttäreltä että mistä hän pitää ja meillä on aamupalat, lämmin ruoka ja jne kaikki mitä kuuluukin. Mutta sitten kun oon yksin, ruoka ei maistu, en osaa edes sanoa lempiruokaani, kaikki tuntuu että on kokeiltu, ja semmoset makuelämykset puuttuu. Asiakkaat kehuu, olipa hyvää, mulle se on ihan sitä samaa huttua joka päivä. Ja samoin kun ihmiset sanoo että nauttii hyvästä ruoasta ja viinistä, mitä se on? En edes tiedä enää. En pysty sanoon mitään huippuhyvää saati huonoo. Mä voisin elää pillerillä, aamulla yksi ja illalla toinen, ilman nälkää tai himoa johonkin. En oikeesti välitä ruoasta ja voisin olla ilmankin. Onko muilla samoja kokemuksia, ruoka ällöttää tai ei vaan tee mieli, vain oonko sairas?
ilman ruokaa on ihan hyvä
nofood
12216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuossa jo toisella palstalla käytiin samanlaista keskustelua.
Syyt tähän on psyykkisiä, mitä todennäkösemmin.
Mullakin on ihan sama tilanne siinä mielessä että pystyn kyllä laittamaan muille vaikka mitkä gurmeet mutta itselle ei ruoka maistu. Ne on harvat ja tarkat ruoka-aineet mitä pystyn syömään.
Ja mullahan tämä johtui traumaattisista kokemuksista, sen jälkeen ei ole vain intoa laittaa itselle oikein mitään. Vieraille kylläkin.
Jotenkin maku on tässä viiden vuoden aikana myös valikoitunut, se mitä saan syötyä pitää olla puhtaista raaka-aineksista tehty. Lähinnä kasviksia. Monetkohan kerrat oon laittanut puolet jääkaapin siällöstä koiralle kun kaupassa joku paisti vielä tuntuu hyvältä idealta mutta kotona se alkaa ällöttää. Teen tilaustöitä ammattikokin apuna ja kyllä sitä maistelemaan pystyy (ja pitääkin) mutta oma syöminen on sitten melko onnetonta.
Eilenki tein työtölle riisipyöröjä, päällystin ne kunnolla vielä kinkku-juusto- tomaatti-maustekurkku ja pakkasin kaikki loput mukaan, pakastin on täynnä kaikkea mitä oon tehnyt mutta sitten tulee se ökköstys... ei mee alas...
Niin et ihan samalle pillerilinjalle voisin alkaa !
Kannattaisi mennä päätohtorille, se määräisi teille sopivat pillerit vaivaanne.
Kyllä ja samoin sulle.
Ihan mielellään ottasin semmosta lääkettä jolla saa unohduksiin isoja traumaattisia kokemuksia kuten läheisten kuolemat ja liikenneonnettomuus.
Tällä hetkellä vain kelaan asioita läpi ilman lääkkeitä, koska ne turruttaa.
Ei ole tarkotus syödä itseään pullukaksi, turvottaa lääkkeillä, olla zombie.
Jotkut reagoi näihin ylensyönnillä, jotkut syömättömyydellä.
Minä lähden metsään potkimaan käpyjä.
Traumaattiset kokemukset ovat toki asia erikseen, niissäkin pätee tietty "lainalaisuus"
Esim. läheisen kuolema, ensimmäinen vuosi menee sumussa ja sitten pitäisi pikkuhiljaa päästä takaisin maailmaan. Jos ei niin sitten kannattaa kyllä jo hakea apua. Surutyö on asia joka pitää tehdä, ihminen on luotu niin, että asiasta selvitään aikanaan, jos ei silloin ulkopuolinen apu auttaa.
Jälkitraumaattinen shokkiraeaktio on myös oireyhtymä jota hoidetaan terapialla ja mieliala lääkkeillä.
Sama täällä. Ravintola-alalla oltu parivuotta.
Ymmärrän, että vaikeat kokemukset voivat saada ruokahalun tilapäisesti katoamaan. Toivon totisesti asiakkaittenne vuoksi, että tilanne on vain tilapäinen. Kokki, joka ei välitä ruuasta on kauhistus, en haluaisi joutua syömään sellaisen tekemiä ruokia.
Pitäisiköhän siirtyä jollekin toiselle alalle ainakin vähäksi aikaa tai jopa kokonaan? Hyvä kokki on kiinnostunut siitä, mitä tekee, ja myös siitä, mitä itse suuhunsa laittaa. Jos työssä on leipääntynyt, voisi kokeilla jotain muuta, jos vain siihen on mahdollisuus.
No vikahan on juuri siinä, että nautin työstäni, kiitoksista ja kehuista. Mutta kun se ruoka ei kotona enää kiinnosta. Siis en saa ruoasta nautintoa, kaikki on maistettu, kokeiltu jne. Tykkään työstäni ja olla siellä keittiössä. En edes pysty kuvittelemaan itseäni muussa työssä. Ja oon hyvä työssäni. Tiedän sen. Ja tässä ketjussa tuli ilmi että vaikeat elämänkokemukset voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta jne, mutta mulla ei ole näin. Ruoka ei vaan maistu, mikään tai se että lähtisin ravintolaan syömään. Nään jo heti siitä miten se on tehty, maistan kastikkeissa käytetyt mausteet jne. Ja toi pilleri juttu tarkotti lähinnä sitä, että kukaan ei pärjää syömättä, joten voisin elää niin että syön pillerin lounaalla, päivällisellä ja illallisella.
Ihan okei, mietis nyt muitakin ammatteja. Eihän betoninraudottaja kotiin tullessaan ala piikkaamaan pihaansa. Rekkakuski ei lähe bilistelemään kylille. Hammaslääkäri ei ala tutkimaan naapureiden hampaita. Kassaneiti ei kikuttele leikkikassaa pitkin iltaa. Perhepäivähoitaja ei lähde lekarille etsimään lapsia. Pizzakuski tuskin lähtee pizzalle. Gynegologi... no öhöm....
Sen mitä tekee päivän töissä ei tarkota että illat pitää tehä sitä samaa.
Vaikka osaa työnsä hyvin niin se ei tarkoita että 24/7 .
Mene kalaan , se rentouttaa
Täällä myös yksi. Ei löydy maanpäältä sellaista ruokaa jota ihan huvin vuokseni söisin oikeastaan voisin olla vaan syömättä. Ihmiset aina sanoo että mennäänkö syömään ja kehuu kauheasti ruokia, mutta itse en välitä mistään. Voin kyllä syödä, mutta ei ne mun suussa mitenkään erikoiselta maistu. Hyvä siinä sitten kehua ruokaa kun ei välitä oikein ruoasta kuin ruoasta. Oonkin ehkä kaikista vaikeinta ruoka seuraa ja sen on kaikki kaverit huomanneet. Jos syömään mennään niin vedän aina jotain perusruokaa kun muut ostaa kaikenmoisia pihvejä ym. Sanotaanko näin että syön jotta pyyn hengissä. Ruokavalioni on hyvin niukka. Tulee syötyä mustikkakeittoo ja puuroa sen kanssa. Nyt oon sitten pyrkinyt, että syön salaattia, kurkkua, fetaa, tonnikalaa, raejuustoa ja sensellaista. Ruokavalioni koostuu kaiketi semosesta 10 eri aineesta jos lisätään juomatkin. Aamupala on tyyliin puolikas kurkku tai sitten puuroa mustikkakeitolla. Ruoka samaa kun edellinen tai sitten puolikas (100g) raejuustoa ihan pelkälteen tai sit salaattia, kurkkua, tonnikalaa kaikkee niit sekasin. Joskus tulee vedettyy mustikkakeittoo kera banaanin ja silleen. Aika hehkeeltä kuulostaa varmasti mutta miksi syödä jos se on pakkopullaa noita voin sentäs syödä. Mulla on vähän niinkuin perusruoka aineet ja niitä yhistelemällä saan aamupalan, päivällisen, välipalan ja illallisen. Joskus tulee ostettua jauhelihapaketti tai nakkeja jotta lihaakin tulis syötyä kun ihan kasvissyöjäks kera kalan en oo aatellut.
Olis joo tosi kiva käydä ravintolassa ja nauttia siiä pihvistä, mutta sitten taas ne ajatukset karkaa siihen mistä se on tullut se pihvi jne. Oon niin monessa paikassa ollut töissä ja tiedän ehkä liikaa.
Nimenomaan, syömme pysyäksemme hengissä, mutta mulle riittäisi se pilleri. Ja kaikki okei sen jälkeen. Oon ajatellut että jos sitä kuitenkin vaihtaisi ammattia, johonkin ihan muuhun vaan saadakseen sen terveen katsomuksen ruokaan. Tällä hetkellä kun se tuntuu olevan vaan sitä eri aineksien kokoomista, tiedän mitkä sopii ja mitkä ei. Vähän kuin legoja kokoisi. Tunnen palikat ja mitkä sopii ja miten tehdään kestävää, kaunista ja riittävää.
Ja oon käynyt kalassa ja sillonkin ajattelen sen kalan kypsentämistä ja mausteita. Ja yäk, ei tee mieli vaikka voissa paistaisi.
Taidan olla sekoamassa..
No etkä ole. Mun äijänkutale on myös ammattikokki, ja sitä ei suin surminkaan saa kotiolissa syömään muuta kun muroja ja jogurttia. Tehhään tilaustöitä ja hyviä semmosia, mutta ruuastakin pitää saada tauko.. niin siis tavallaan. Ei voi olla kokopäiväpätevä, ei missään ammatissa. Yleensä menee niin et mie sit laitan jotain, hän maistaa vaan ei syö. Emme käy vapaa-ajalla ravintolassa syömässä, ei todellakaan. Sanosinko että ammattitauti !
Minä työn puolesta JOUDUN syömään ravintolassa , vaikka välillä tuntusi että ihan kotitekonen makaroonilaatikko menis, mielummin kun filepihvi parilla herneenversolla. Ei ketään kohtaan pahalla, hyvin on kaikki tehty.
Kun on se harvinainen parin päivän vapaa... ei kaipaa ravintolaa ja taistellaan kumpi joutuu tekeen sen safkan. Yleensä häviän ja se on sitte omeletti tai punertavaksi haudutettu makrulaatikko paljolla ketsupilla. Lisukkeeks jotain säilöttyä...kurpitsaa, punajuurta, pikkuvahveroita.
No ei voi kovin monipuoliseksi sanoa ruoka-alan tuntemusta, jos hyvä ruoka kulminoituu lähinnä pihviin. Pihvi nyt ei kummosta gourmeeta vielä ole, sehän on toki lähes kaikkien ravintoloiden listoilla, juurikin niitä tietämättömiä asiakkaita varten.
Ne jotka ei hyvästä ruoasta vielä paljoa tiedä, ne tilaavat pihviä.