Otsikolla viittaan kaikkiin kiistelyihin älykkyyden määritttelyssä. En aijo nyt ottaa kantaa siihen miten älykkyys pitäisi määritellä, mutta koitan selventää hiukan muutomaa asiaa.
Jos älykkyys määritellään aivojen kykynä toimia jollakin osa alueleella huomattavan tehokkaasti, ja tuottaa verokkiryhmän keskivertoa parempia tuloksia, silloin myös vaikkapa liikunnallisesti lahjakkaat, hyvät tennispeljaat ovat älykkäitä.
Jos älykkyys taas määritellään mensantesteissä mitattavin kyvyin, niin silloin määritelmän rajat on vain vedettävä tiettyihin kyvykkyyden osa-alueisiin, jolloin jaottelussa ei ole varsinaisesti mitään logikkaa, vaan on vain päätetty, että juuri nämä tietyt kyvykkyyden osa-alueet laitetaan sanan "älykkyys" alle. Tässä tapauksessa ei siis ole selviä perusteita sille, miksi juuri tälle tietylle ryhmälle annetaan erillinen yläotsikko.
Ja tilanne on edelleen sama, jos älykkyys otsikon alle listään "mensaälykkyyden" lisäksi vielä vaikkapa "sosiaalinen älykkyys", mitä sinne nykyään hirveesti halutaan tunkea. Esim. kieli- ja matikkanerolla ja sosiaalisen kognition taitavalla ei ole enemmän yhteistä keskenään, kuin näillä kaikilla kolmella musikaalisella monilahjakkuudella.
Mielestäni ehkä teoriassa loogisin älykkyyden määritelmä olisi ensiksi mainittemani aivojen kyky toimia jollakin osa alueleella huomattavan tehokkaasti, ja tuottaa verokkiryhmän keskivertoa parempia tuloksia. Tämä siis sillä rajauksella, että kyseisestä kyvykkyydestä älykkyydeksi luettaisiin vain tiedostettu ja esisijaisesti ajatuksia tuottava aivojen prosessointi. Käytännössä tämän määritteleminen olisi kumminkin paljon hankalampaa.
No määriteltäkööt miten määritellään. Se on vain sana, kuten jo totesin, ja mielestäni koko termi on yhtä tarpeeton, ja sen määrittely on aivan yhtä turhaa, kuin tyhmyyden osa-alueiden määrittely.
Helpompi olisi vain puhua niistä kyvykkyyden osa-alueista.
Jos älykkyys määritellään aivojen kykynä toimia jollakin osa alueleella huomattavan tehokkaasti, ja tuottaa verokkiryhmän keskivertoa parempia tuloksia, silloin myös vaikkapa liikunnallisesti lahjakkaat, hyvät tennispeljaat ovat älykkäitä.
Jos älykkyys taas määritellään mensantesteissä mitattavin kyvyin, niin silloin määritelmän rajat on vain vedettävä tiettyihin kyvykkyyden osa-alueisiin, jolloin jaottelussa ei ole varsinaisesti mitään logikkaa, vaan on vain päätetty, että juuri nämä tietyt kyvykkyyden osa-alueet laitetaan sanan "älykkyys" alle. Tässä tapauksessa ei siis ole selviä perusteita sille, miksi juuri tälle tietylle ryhmälle annetaan erillinen yläotsikko.
Ja tilanne on edelleen sama, jos älykkyys otsikon alle listään "mensaälykkyyden" lisäksi vielä vaikkapa "sosiaalinen älykkyys", mitä sinne nykyään hirveesti halutaan tunkea. Esim. kieli- ja matikkanerolla ja sosiaalisen kognition taitavalla ei ole enemmän yhteistä keskenään, kuin näillä kaikilla kolmella musikaalisella monilahjakkuudella.
Mielestäni ehkä teoriassa loogisin älykkyyden määritelmä olisi ensiksi mainittemani aivojen kyky toimia jollakin osa alueleella huomattavan tehokkaasti, ja tuottaa verokkiryhmän keskivertoa parempia tuloksia. Tämä siis sillä rajauksella, että kyseisestä kyvykkyydestä älykkyydeksi luettaisiin vain tiedostettu ja esisijaisesti ajatuksia tuottava aivojen prosessointi. Käytännössä tämän määritteleminen olisi kumminkin paljon hankalampaa.
No määriteltäkööt miten määritellään. Se on vain sana, kuten jo totesin, ja mielestäni koko termi on yhtä tarpeeton, ja sen määrittely on aivan yhtä turhaa, kuin tyhmyyden osa-alueiden määrittely.
Helpompi olisi vain puhua niistä kyvykkyyden osa-alueista.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvää pohdintaa, vaikka saanen olla eri mieltä.
Ensimmäisen määritelmäsi käyttäminen olisi ongelmallista mittaamisen takia. Jos älykkyys määritellään aivojen kykynä toimia liikuntasuorituksissa, kuinka poistat lihaksiston vaikutuksen mittaustuloksista? Liikunnallisesti lahjakas käyttää hyväkseen massiivisia lihaksia, joten tulos ei kerro totuutta henkilön "liikunnallisesta älykkyydestä".
Toiseksi millä tavoin koet helpompana puhua kyvykkyyden osa-alueista, jos kykyalueita yhdistävää termiä 'älykkyys' ei saa käyttää? Vastaava tilanne olisi, jos biologian osa-alueita käsiteltäessä ei saisi käyttää sanaa 'biologia'. 'Biologia' on "vain" sana. Vai pitäisikö jokainen kykyalue käsitellä keskusteluissa aina erillisenä asiana?
Herättävätkö nämä uusia ajatuksia?
"Ensimmäisen määritelmäsi käyttäminen olisi ongelmallista mittaamisen takia. Jos älykkyys määritellään aivojen kykynä toimia liikuntasuorituksissa, kuinka poistat lihaksiston vaikutuksen mittaustuloksista? Liikunnallisesti lahjakas käyttää hyväkseen massiivisia lihaksia, joten tulos ei kerro totuutta henkilön "liikunnallisesta älykkyydestä"."
Niimpä. Tarkoittaa sitä, että vertaaminen mittaaminen onnistuisi vain ihmisillä jotka ovat fyysisiltä ominaisuuksiltaan hyvin samallaisia, ja harjoittaneet mitattavaa ominaisuutta aikaisemmin suunnilleen yhtä paljon. Siksi hankala tapa.
"Toiseksi millä tavoin koet helpompana puhua kyvykkyyden osa-alueista, jos kykyalueita yhdistävää termiä 'älykkyys' ei saa käyttää? Vastaava tilanne olisi, jos biologian osa-alueita käsiteltäessä ei saisi käyttää sanaa 'biologia'. 'Biologia' on "vain" sana. Vai pitäisikö jokainen kykyalue käsitellä keskusteluissa aina erillisenä asiana?"
Otetaan esimerkiksi vaikka Einstein, jolla oli ainakin spatiaalisen-, abstraktin ajattelun, matemaattisloogisen päättelyn taitoa. Jos kaikkea ei jaksa erikseen luetella, ja jos lahjakas/kyvykäs on liian laaja-alainen termi, voitaisiin hyvin sanoa vaikka "tieteissä/tiede aineissa lahjakas" tms. Sellainen olisi yhtä helppo ilmaisu, kuin "älykäs", mutta tarkemmin määrittelevä, koska siitä mitä tieteet ovat ollaan yhtä mieltä (ainakin siihen on selvä fakta), toisin kuin siitä mitä älykkyys on.
Jos yrität määritellä jonkun satunnaisesti valitun termin, tavallisesti törmäät ennen pitkää hankaluuksiin. Tämä pätee erityisesti älykkyyteen. Älykkyyttä voidaan kuvata eräänlaisena kattoterminä asioille, joiden kesken vallitsee "perheyhtäläisyys". Mikä yhdistää luovuutta, lahjakkuutta, kyvykkyyttä, järkevyyttä, loogisuutta tai taitavuutta toisiinsa? Jos sanojen merkitysalaa kuvataan ympyröinä, kaikki ympyrät leikkaavat jotakin toista ympyrää, mutta kaikki ympyrät eivät leikkaa kaikkia muita ympyröitä.
Kaikki luovuus ei kuulu älykkyyteen, kuten ei kaikki lahjakkuuskaan. Mutta älykkään täytyy pakostakin omata mainittuja kognitiivisia kykyjä. Looginen päättelykyky sinänsä ei voi kattaa sitä, mitä normaalisti pidämme älykkyytenä. Älykäs ihminen havaitsee asioita, hän tekee päätelmiä, suunnitelmia, hän kykenee myös ymmärtämään ja ajattelemaan asioita. Älykkyyden määrittelyä sotkee vielä sekin, että motivaatio vaikuttaa suuresti siihen, milloin ihminen toimii älykkäästi. Jos jokin asia ei kiinnosta, silloin ihmisen älyllinen toimintakin on sillä alueella varsin keskinkertaista.
Oppiminen on myös kimurantti asia älykkyyden määrittelyssä. Tiedämme, että oppiminen vaatii älykkyyttä. Toisaalta on jopa niin, että nk. huippuälykäs henkilö ei menesty oman osaamisalueensa ulkopuolella mitenkään erityisesti. Osaaminen vaatii tietoa ja tiedon hankkiminen liittyy oppimiseen. Vaikka henkilö olisi hyvin motivoitunut, ilman riittävää tietoa kukaan ei voi toimia älykkäästi tietyllä tiedon alueella.
Varmaan tällaisten pohdintojen kautta voisi nähdä vain kaksi vaihtoehtoa: 1) joka määritellä älykkyys testin kautta tai 2) tyytyä puhumaan ihmisen kognitiivisista kyvyistä yleensä. Ykkösvaihtoehto johtaa suuriin ongelmiin varsinkin silloin kun testit oletetaan kulttuurivapaiksi. Toisaalta, toinen vaihtoehto taas jättää huomiotta sen, että ihmiset kuitenkin puhuvat kaiken aikaa älykkyydestä. Jotakin älykkyys siis on, vaikka emme vielä oikein tiedäkään, mitä se on.
"Jotakin älykkyys siis on, vaikka emme vielä oikein tiedäkään, mitä se on."
Kasvien kognition kanssa olen muutoin saamaa mieltä, mutta sanoisin, että me nimenomaan tiedämme mistä on kyse, mutta olemme keksineet sille kaikelle termin, jonka määrittelystä on tullut ongelma. Älykkyys termiin keskitytään mielestäni aivan liikaa.
Vaikka alakaisimme kutsua useita eri eläimiä hevosiksi, ja sitä mitä nämä "hevoset" ovat tulisi ongelma määrittelyn kannalta, tietäisimme yhtä edelleen, mitä ovat eläimet sen hevos-sanan takana.
Älykkyystermiin keskittyminen on tietynlainen optinen harha, sillä tietääkseni suurin osa ihmisen kognitiivisuuden tutkimuksesta keskittyy muihin asioihin, kuten muistiin tai motivaatioon. On myös olemassa psykometriaa harrastava tutkijajoukko, joka pyrkii saamaan aikaan tutkimustuloksia nimenomaan ÄO:n ja erilaisten yhteiskuntaan liittyvien tekijöiden välillä, kuten koulumenestykseen tai ammattivalintaan. Ja on olemassa amatöörejä, joille oma menestys älykkyystesteissä on muodostunut niin tärkeäksi kokemukseksi, että sen myötä sopii ummistaa silmät kaikelta muulta kognitiotieteeltä. Eli ÄO sanelee kaiken, on synnynnäistä, ei ole riippuvaista kulttuurisista tekijöistä, on tärkein asia elämässä menestymisessä jne. Ja onpa vielä niitäkin huru-ukkoja, joiden mielestä rotujen väliset ÄO-erot selittävät jotakin. Rauha heille.
Älykkyys sanana on sekä selkeä että epäselvä. Riippuu täysin mistä näkökulmasta ja kuinka laajalti asiaa katsotaan. Selvänä termin merkitys näyttäytyy silloin kun sitä ei ajatella tarkemmin. "Jussi on älykäs, hän sai kuusi laudaturia" tai "Maija on sitten kekseliäs" tai "Pentti on nero väsäämään asioita". Arkipäivän kielessä älykkyys liittyy siihen, että joku hoitaa asiansa hyvin, osaa ja menestyy. Epäselvemmäksi asia käy, kun yritämme määritellä älykkyyttä tarkemmin. Mitä asioita liittyy älykkäänä olemiseen tai toimimiseen?
En toisaalta oikein näe syytä termistä luopumiseenkaan. On ihmisiä, jotka toimivat muita älykkäämmin, näin on ollut aina. Termin korvaaminen jollakin muulla termillä ei oikein onnistu. "Nokkeluus" tarkoittaa hieman eri asiaa kuin älykkyys jne. Itse ajattelen niin, että tärkeämpää on tutkia älykkään toiminnan ja ongelmanratkaisun perustekijöitä kuin keskittyä yksilön älykkyyteen. "Älykkyys" on siten tietynlainen sateenvarjo, jonka alla monet kognitiotieteen haarat voivat tehdä hieman eri näkökulmista tutkimusta. Lahjakkuus on toki erittäin hyvä termi kuvaamaan monia ilmiöitä, mutta se on hyvin yksilökeskeinen termi. Yhteisöä tai toimintaa tuskin voidaan sanoa "lahjakkaaksi".
Olen jälleen samaa mieltä, muutoin mutta yhäedelleen kannatan termistä lupumista sen epäselvyyden takia. Tai sitten ainakin se pitäisi määritellä selkeästi.
On toki helpompi puhua asioista, kun niillä on jokin "älykkyys" sanan kaltainen ylääsite, mutta ilmeisesti älykkyys-sana on luonut harhakuvan siitä, että älykkyys on itsessään jokin olemassa oleva piirre. Ja sitten kiistellään siitä mikä sitä älykkyyttä on, mitä asiat = älykkyys.
Asia on myös niin, että aivot harjaantuvat aina paremmiksi sillä osa-alueella mitä harjoittelee. Aivan kuten lihakset kasvavat treenatessa. Sanoisin että aika moni "normaaliälyinen" henkilö voi tulla todella "älykkääksi" treenaamalla. Motivaatioon vaikuttaa kuitenkin oma kiinnostus.
Toinen ryhmä on luonnonlahjakkuudet, joiden ei tarvitse juurikaan treenata, että osaa. Heitä on harvassa ja usein se ilmenee taiteen tai liikunnan osalla. Tiede on tietoa joka ei mene itsestään muistiin, vaan se pitää lukea. Matematiikassa toiset ovat luonnostaan nopeampia ja parempia laskemaan/ soveltamaan kuin toiset.
Sitten on vielä henkinen "kypsyys" jolla näkee suoraan, onko ihminen "ihminen" vai jäänyt lapsen/ teinin tasolle. Siihen vaikuttaa osaltaan perheen kasvatus mutta myös oma ajatusmaailma, arviointikyky, empatia, arvot, muiden ymmärtäminen jne. Osaltaan se on sosiaalista älykkyyttä mutta myös muuta älykkyyttä... Henkinen kypsyys puuttuu toooodella monilta ja se aiheuttaa pahoinvointia yhteiskuntaan.
Esim. shakinpeluuta voi paljon parantaa ahkerasti treenaamalla. Paraneminen tapahtuu paljolti oppimisen kautta, ei siinä pelaajan "älykkyys" varsinaisesti kasva. Mensatyyppisissä älykkyystesteissä harjoittelu auttaa tiettyyn rajaan asti, oppii tyypillisimmät loogiset säännöt, joita testeissä sovelletaan. Varmaan ainakin nopeuttaa helpomman pään ongelmien ratkaisemista. Sen sijaan en usko, että lähtökohtaisesti keskitason henkilö voi saavuttaa mensatason teenaamalla.
Miksi et?
En mene veikkailemaan kuinka paljon ihmisen älyllinen kyvykkyys voi harjoittelemalla kasvaa, mutta niin ei yleensä käy, koska harvoilla on kiinnostusta ruveta sellaiseen harjoitteluun. Johtunee kai siitä, että yleensä sellainen äly, joka ensimmäisenä tulee sanasta "älykkyys" mieleen ei ole niin arvostettua, että ihmiset kokisivat tarvetta olla sosiaalisia taitoja painottavassa yhteiskunnassa jotenkin erityisen "älykkäitä". Ja onhan sitä tutkittukin, että suurin osa ihmisistä pitää itseään muutenkin hieman keskivertoa älykkäämpinä.
Niin, eihän ole olemassakaan mitään "tieteellistä lajukkuutta", mutta hyvän tiedon omaksumis kyvyn lisäksi eri tieteen osa-alueiden ymmärtämiseksi tarvitaan tietynlaisia kykyjä. Kuten matikassa matemaattisloogista päättelykykyä.
Toi henkinen kypsyys on muuten hankalasti määriteltävissä oleva asia. Henkisesti kypsällä lapsella ja teinillä voi olla aivot olla ikäisekseen joltain osin keskivertoa kehittyneemmät, mutta mitä henkinen kypsyys voi aikuisen ihmisen kohdalla tarkoittaa? En ole koskaan kuullut, että asiaa olisi selitetty neurobiologiselta kannalta, vaikka se on selkäesti havaittavissa oleva (tosin hieman epämääräinen) asia. Mutta luulen, että abstraktin ajattelun kyky ainakin vaikuttaa siihen ns. henkiseen kypsyyteen.
Esim, joku käyttäytyy vielä kolmekymppisenäkin, kuten teini, ja joku on taas erittäin kiinnostunut syvällisestä pohtimisesta jo paljon nuorempana. Eikä tämä ainakaan omien kokemusteni mukaan näytä korreloivan muiden "älykkyyden" osa-alueiden kanssa.
Esim. itse en olisi mensan mittareilla taatusti keskivertoa "älykkäämpi" jos testeissä kävisin, ja matikassa olen jopa surkea. Enkä ole sosiaalisestikikkaan lahjakas. Mutta olen 16 ja henkisesti sanoisin tämän ikäiseksi ainakin olevani kypsä, ja samalla tavalla tulen todennäköisesti erottumaan ikäisistäni vielä 10 vuodenkin päästäkin, vaiken enää sillon ole teini-iässä.
Kiinnostaisi tietää neurologian kannalta, mikä, tai mitä rakenteelliset erot aivoissa tekevät ihmisistä tässä suhteessa erillaisia.
"En mene veikkailemaan kuinka paljon ihmisen älyllinen kyvykkyys voi harjoittelemalla kasvaa, mutta niin ei yleensä käy, koska harvoilla on kiinnostusta ruveta sellaiseen harjoitteluun. Johtunee kai siitä, että yleensä sellainen äly, joka ensimmäisenä tulee sanasta "älykkyys" mieleen ei ole niin arvostettua, että ihmiset kokisivat tarvetta olla sosiaalisia taitoja painottavassa yhteiskunnassa jotenkin erityisen "älykkäitä". Ja onhan sitä tutkittukin, että suurin osa ihmisistä pitää itseään muutenkin hieman keskivertoa älykkäämpinä."
Juuri noin se menee. Älykkyyden "synnynnäisyyttä" ei voida objektiivisesti todistaa, sillä suurin osa populaatiosta ei ikinä rupea kehittämään mielensä kykyjä, koska he joko uskovat kykejen olevan synnynnäisiä tai pitävät itseään jo valmiiksi lahjakkaina. Lisäksi on luultavaa, että suurin osa pitäisi henkisten kykyjen harjoittelua puuduttavana puuhana. Näin harjoitteluun ei ole tarvetta, eikä motivaatiota. Tämä näkyy asiaa käsittelevässä tutkimustiedossa, koska tuo tieto perustuu suuresta ihmisryhmästä kerättyihin otoksiin ja kaikki poikkeukset hioutuvat pois suuria linjoja tarkastellessa. Tilastot siis näyttävät ikäänkuin älykkyys olisi synnynnäistä.
On toki tehty kaksostutkimuksia yms., jotka eivät edelleenkään todista mitään sillä samat lainalaisuudet ohjaavat myös niitä. Jotta kaksostutkimuksia voitaisiin pitää luotettavina, niiden olisi perustuttava suuresta kaksosjoukosta tehtyyn otokseen. "Lahjakkuusharha" kuitenkin vaikuttaa myös kaksospareihin ja suurin osa heistä ei edes yritä mielensä harjaannuttamista.
Toisaalta on olemassa pieni joukko ihmisiä, jotka ovat lähteneet henkisen harjoituksen tielle. Kun lukee näiden ihmisten saavutuksista, ei voi kuin ihmetellä sitä, kuinka suuri potentiaali itse kunkin mielessä asustaa. Lähes jokainen muistin maailmanmestari sanoo käyttävänsä jotain muististrategiaa, jonka käytössä he ovat kehittyneet harjoittelemalla. Sama pätee shakkiin, josta räikein esimerkki taitaa olla Polgarin shakkiperheeseen kuin tyhjästä ilmestynyt kyvykkyys shakin peluussa. Kannattaa etsiä artikkeleja esimerkiksi hakusanoilla
"working memory training" ja "improving speed of processing" ja käväistä alla olevassa linkissä jos haluaa varmistua asiasta:
http://www.worldmemorychampionships.com/
Jos taksikuskien avaruudelliseen hahmottamiseen liittyvät aivoalueet ovat tavallista kehittyneempiä, miksi myös muut aivoalueet eivät voisi kehittyä harjoittelemalla? Tietenkin on olemassa geenien määräämä yläraja sille, kuinka korkealle omia kykyjään voi kehittää. Tuo raja taitaa olla aika korkealla kun ottaa huomioon sen, mihin ihmiset ovat kyenneet historian aikana. Kuinka moni täällä esimerkiksi tietää, että ihminen voi elää kohtalaisen normaalia elämää toisen aivopuoliskon puuttuessa täysin?
"Toi henkinen kypsyys on muuten hankalasti määriteltävissä oleva asia."
Olen samaa mieltä myös tästä. Henkinen kypsyys on osittain kulttuurimme määrittelemä asia, koska kulttuuri määrittelee ne normit, joiden mukaan sosiaalisesti hyväksyttävän ihmisen on toimittava. Henkilö, joka toimii kaikkien normien vastaisesti toimii kuin lapsi, sillä pienet lapset eivät ole kerenneet opettelemaan yhteiskuntamme pelisääntöjä. Näinpä normien vastaisesti toimivaa henkilöä pidetään helposti lapsekkaana - henkisesti kypsymättömänä.
Kognitiiviseen kyvykkyyteen tämä kytkeytyy siten, että normien mukaan toimiminen edellyttää oppimiskykyä, sosiaalista kyvykkyyttä ja kykyä hallita itseään. Kaikki nämä ovat kytköksissä aivojen etuotsalohkon toimintaan, jota yleisesti pidetään älykkyyden kannalta merkityksellisenä. Juuri abstraktinen ajattelu tapahtuu suurelta osin aivojen etuotsalohkon avulla.
"Esim. itse en olisi mensan mittareilla taatusti keskivertoa "älykkäämpi" jos testeissä kävisin, ja matikassa olen jopa surkea. Enkä ole sosiaalisestikikkaan lahjakas. Mutta olen 16 ja henkisesti sanoisin tämän ikäiseksi ainakin olevani kypsä, ja samalla tavalla tulen todennäköisesti erottumaan ikäisistäni vielä 10 vuodenkin päästäkin, vaiken enää sillon ole teini-iässä."
Ainakin olet henkisesti kypsempi kuin monet tällä palstalla vierailleet henkilöt, joiden ainoa motiivi kirjoitteluun on ollut oman egon suunnaton paisuttelu ja esitetyt väitteet 170 pisteen älykkyysosamäärästä. Mikäköhän mahtaa olla todennäköisyys sille, että kukaan tuon pistemäärän omaava henkilö ikinä eksyy tälle palstalle?
PS. "Älykkyys" on yhteiskunnassamme yliarvostettua. Älykkyys puolestaan on usein aliarvostettua.
Henkinen kypsyys on vahvasti kytköksissä epäitsekkyyteen, muiden huomioimiseen, rakentavaan yhteis"hyvään", tunnetilojen ymmärtämiseen ja niiden seurauksiin. Todella moni on jäänyt itsekkääksi "minäminä" tasolle. Itsekäs pitää olla oikealla tavalla siten, ettei anna muiden kävellä ylitseenkään.
Tuosta älyn yliarvostuksesta. Olen vuosikymmenien ajan työelämässä liikkunut henkilöiden parissa, joiden joukossa on epäilemättä paljon hyvin älykkyystesteissä menestyviä. Tuskin koskaan olen kullut kenenkään rehvastelevan älykkyystestituloksellaan, mensajäsenyydellään tms seikalla. Luonnollisesti monet pyrkivät tuomaan etevyyttään esiin epäsuoremmin esim. kaikkitietävyydellään. Sen sijaan monella muulla alueella mainostetaan suoremmin erinomaisuutta: urheilusaavutuksia, taiteenharrastusta kielitaitoja... Älykkyys on ennemminkin tabu eikä sillä välttämättä menesty työelämässä. Tutkimusten mukaan paras esimies on vain jonkin verran keskimääräistä älykkäämpi, ja usein sellaiset karsastavat "liian älykkäitä".
Joo, tuohon apina-aivon kirjoittamaan älyn kehittämis juttuun ei ole paljon lisättävää.
Ja kun puhutaan henkisestä kypsyydestä, pitäisi ensin määritellä mitä ketäkin pitään henkisenä kypsyytenä. Aivan sama ongelma, kuin älykkyys termin kanssa.
Kun nyt mietein asiaan, niin tulin siihen tulokseen, että itse kuvailisin tuolla sanalla sitä, että ymmärtää asioita syvällisemmin ja muiltakin kannoilta, kuin omaltaan. Kyseenalaistaa itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita, eikä kopioi ajattelutapojaa suoraan ympäristöstä. Ja siihen tarvitaan sitä abstraktin ajattelun, ja myös ns. out of the box ajattelun kykyä. Ja kun nyt tossa aikasemmin itestäni puhuin, niin sanon vielä, että juuri nämä asiat mainitsisin vahvuuksikseni.
"Olen samaa mieltä myös tästä. Henkinen kypsyys on osittain kulttuurimme määrittelemä asia, koska kulttuuri määrittelee ne normit, joiden mukaan sosiaalisesti hyväksyttävän ihmisen on toimittava. Henkilö, joka toimii kaikkien normien vastaisesti toimii kuin lapsi, sillä pienet lapset eivät ole kerenneet opettelemaan yhteiskuntamme pelisääntöjä. Näinpä normien vastaisesti toimivaa henkilöä pidetään helposti lapsekkaana - henkisesti kypsymättömänä."
Mitä se henkinen kypsyys mielestäsi on? En viitsi ottaa kantaa asiaan, ennen kuin tiedän.
Ehkä pitäisi jälleen puhua mielummin, niistä kyvykkyyden osa-aluista "henkisen kypsyyden sijaa", niin ei tarvitsisi erikseen määritellä mitä kyseisellä termillä tarkoittaa.
"PS. "Älykkyys" on yhteiskunnassamme yliarvostettua. Älykkyys puolestaan on usein aliarvostettua." Hyvin sanottu :D.