Olen 45-vuotias nainen. Olen eronnut kaksi kertaa ja olut noin viitisen vuotta nyt ns. sinkkuna. Tänä aikana en oikeasti ole yksin ollut kuin muutamia lyhyitä jaksoja. Aina kun suhde katkeaa, niin mulla on kauhea kiire etsiä seuraava. Osan suhteista olen itse katkaissut ja osassa olen tullut jätetyksi. Jätetyksi tuleminen riipaisee aina, koska tunteet on vahvasti pelissä yleensä. Syitä jättämiseen on monia,mutta tänä aikana olen tavannut liian monta peluria ja kaikki ovat onnistuneet satuttamaan. Itse en ole koskaan tapaillut kuin yhtä kerrallaan. Olen itsekin varmasti satuttanut monia.
Nyt kuitenkin alan olemaan todella väsynyt jatkuvaan uuden ihmisen tutustumiseen, pelkoon siitä, että toinen jättää tekstarilla. En vaan jaksa enää. Mutta yksin jääminen pelottaa, koska en osaa olla yksin.
Kertokaa mulle, miten olette selviytyneet samanlaisesta tilanteesta ja miten voisin alkaa nauttimaan yksin olemisesta.
Miten oppia olemaan yksin?
20
2680
Vastaukset
- ZZZZZZZZZZxxxxx
Itse olen lapsesta asti pitänyt yksin olosta enemmän kuin seurassa olemisesta, joten olen ehkä väärä ihminen neuvomaan. Veikkaan että tämä on osalle jokin geeneissä tuleva, eli itsenäisyys on joillekin se kaikkein tärkein juttu. Suvussa on muitakin lähestulkoon erakkoja.
Olen vasta nyt vanhemmalla iällä alkanut tajuta, että ehkä pitäisi kuitenkin opetella olemaan seurallisempi, eli nyt on edessä tiukka koulutus. Ongelma on siis juuri päinvastainen kuin ap kirjoittajalla.
Mutta jos miettii syitä siihen miksi ei tarvitse muita ihmisiä, ensimmäisenä tulee mieleen läheisriippuvuuden puute. Olen nähnyt lähipiirissä mihin läheisriippuvuus johtaa, eli jos hakee elämäänsä onnea pelkästään parisuhteesta, siitä ei seuraa hyvää. Onnellisuus pitäsi löytää pienistä jokapäiväisistä asioista. Vaikka onnellinen parisuhde on taivas, se harvemmin jatkuu sellaisena. Pitäisi löytää kompromissi.
Ap:n kannattaisi ehkä etsiä kirjastosta elämäntaito-oppaita ja tutustua itseenä. Jotkin kirjat ovat tosi fiksuja ja antavat vähän uutta perspektiiviä. - jhfgshfsh
Mä opettelen itse tällä hetkellä samaa juttua, vaikka olen aina nauttinut yksinolosta, olen vain ollut vilkas ihastumaan. Mutta nyt se tuntuu että tämä yksinolo on lähtenyt taas mukavasti käyntiin ja odotan innolla millaiseksi elämäni saan rakennettua näiden yksinolovuosien aikana. Minusta kannattaa ainakin pohtia elämää sillä tavalla, että jos sinun olisi pakko elää ilman miestä loppuun asti, miten tekisit elämästä mahdollisimman täyttä ja onnellista? Asioita ja itseään kannattaa muuttaa rohkeasti ja ottaa riskejäkin, jos viisaasti suunnittelee. Eikä kannata pelätä yksinoloa, ihan oikeasti. Sitä synnytään yksin, sitä myös kuollaan yksin ja vain itsensä kanssa tässä loppupeleissä pitää tulla toimeen.
Ainakin ihmisten seuraa kaipaa kuka tahansa, joten harrastukset ja hyvät välit kavereihin/uusiin ihmisiin tutustuminen harrastusten kautta esim. on hyvä laittaa kuntoon. Kannattaa luoda itselleen sellainen turvaverkko, ettei miestä tavallaan kaipaa peruselämän osaksi lainkaan.
Lisäksi, tutustu itseesi. Kirjoita ja kuuntele musiikkia, lue paljon ja pohdi elämääsi ja itseäsi uudella tavalla. Näe itsesi omin silmin, ei sinun itseäsi tarvitse pelätä. Muistele lapsuuttasi, nuoruuttasi ja koeta muodostaa itsestäsi selkeä kuva, jos se on päässyt unohtumaan seurustelussa. Muista, että sinä olet kokonainen ihminen ihan omin päin, se mies ei täydennä sinua vaikka niin siirappisissa ja tyhmissä elokuvissa puhutaankin. Sinä olet täydellinen ihminen ihan itse, voit luottaa itseesi ja siihen, että pärjäät yksin. Ainoa ongelma on totuttelun vaikeus, mutta sinä totut kyllä ja olet riittävän vahva selviämään kaikesta itse. Ole itse itsesi paras ystävä ja oman elämäsi pomo, et tarvitse ketään auttamaan tai neuvomaan. Eikä muiden mielipiteitä pidä kuunnella niin paljon.
Kyllä se siitä, sinulla on itselläsi kaikki vastaukset, kunhan vain hiljennyt kuuntelemaan niitä. Näin kliseisesti päätän tämän viisasteluni, mutta tätä mieltä itse olen kun omaa tilannettani tässä olen pohtinut.- Vastapallo
On toki hyvä asia opetella, että osaa olla onnellinen yksinäänkin, mutta täysin paska neuvo käskeä jotakuta asennoitumaan elämään ikuisesti yksin ja kehottaa ketään koettamaan jaksamaan olla niin vahva ja itseriittoinen ettei koskaan tarvitse kenenkään apua tai tukea. Myös se on täyttä tuubaa, että mies ei mitenkään täydentäisi naista. Kyllä täydentää, kunhan osaa olla myös yksinkin ja seistä omilla jaloillaankin. Koko teksti oli selvästi narsistin käsialaa. Hehän eivät ymmärrä rakkaudenkaipuuta, koska eivät itse kykene tuntemaan sitä kuin itseä kohtaan ja itserakkautta heillä tosiaan piisaakin. Mies ja muiden ihmisten rakkaus täydentävät ja tekevät ihmisestä onnellisen, siis normaalin ihmisen, ei tietenkään narsistia. Pitää vain oppia ensin olemaan yksinkin ja eheyttää itsensä ensin ja sitten vasta hakea sitä miestä elämäänsä. Ja todellakin jostrain muualta kuin siitä narsistista.
Ainoa asia mistä voi olla tekstissäsi täysin samaa mieltä:
"Eikä muiden mielipiteitä pidä kuunnella niin paljon. "
Aloitan tästä ja jätän mielipiteesi omaan arvoonsa. - Nainen ja kriisi
Minusta neuvot taas olivat todella hyviä. Kun asennoituu ja toimii noin niin se "oikea"kin saattaa sitten joskus tulla elämään, mutta osaa olla onnellinen yksinkin.
Olen kipuillut samojen asioiden vuoksi ja mitä otan näistä neuvoista ainakin ohjenuoraa. Ystävät ovat hieno asia toki ja niitä ei soisi menettävänsä, mutta muutoin katsetta elämässä itseen ja eteenpäin menemiseen. Nainen ja kriisi kirjoitti:
Minusta neuvot taas olivat todella hyviä. Kun asennoituu ja toimii noin niin se "oikea"kin saattaa sitten joskus tulla elämään, mutta osaa olla onnellinen yksinkin.
Olen kipuillut samojen asioiden vuoksi ja mitä otan näistä neuvoista ainakin ohjenuoraa. Ystävät ovat hieno asia toki ja niitä ei soisi menettävänsä, mutta muutoin katsetta elämässä itseen ja eteenpäin menemiseen.Minusta myös siinä oli hyviä pohdintoja. Tietyllä tavalla, kun oppii olemaan yksin ei putoa niin korkealta, jos kaikki muut sinut jättävät. Kuulostaa kyyniseltä? Mutta se on totta.
Siinä mielessä yksin olemisen kyky ja taito on hyvä olla olemassa. Vaikkei tietenkään tarvitse itseään muulta maailmalta sulkea pois. Menee muun maailman mukaan omien kykyjensä ja halujensa mukaan.
Onni on kuitenkin tunnetta ja henkistä kykyä nauttia erilaisista asioista. Ja se kaikki lähtee itsestä, jos itseltä puuttuu kyky kokea onnea, nähdä asioissa hyviä puolia. Ei sitä kukaan voi toiselle tarjottimella eteen kantaa. Se kyky pitää löytyä itsestä.
Toiset nauttii enemmän yksinäisyydestä, toiset seurasta ja yhdet vielä on vuorotellen seuraa kaipaavia ja taas yksinäisyyttä kaipaavia.- Olen nähnyt valon
teevadit kirjoitti:
Minusta myös siinä oli hyviä pohdintoja. Tietyllä tavalla, kun oppii olemaan yksin ei putoa niin korkealta, jos kaikki muut sinut jättävät. Kuulostaa kyyniseltä? Mutta se on totta.
Siinä mielessä yksin olemisen kyky ja taito on hyvä olla olemassa. Vaikkei tietenkään tarvitse itseään muulta maailmalta sulkea pois. Menee muun maailman mukaan omien kykyjensä ja halujensa mukaan.
Onni on kuitenkin tunnetta ja henkistä kykyä nauttia erilaisista asioista. Ja se kaikki lähtee itsestä, jos itseltä puuttuu kyky kokea onnea, nähdä asioissa hyviä puolia. Ei sitä kukaan voi toiselle tarjottimella eteen kantaa. Se kyky pitää löytyä itsestä.
Toiset nauttii enemmän yksinäisyydestä, toiset seurasta ja yhdet vielä on vuorotellen seuraa kaipaavia ja taas yksinäisyyttä kaipaavia.Heh, arvasinkin, että tämäkin oli yksi nimimerkeistäsi.
Olen nähnyt valon kirjoitti:
Heh, arvasinkin, että tämäkin oli yksi nimimerkeistäsi.
Anteeksi nyt en ihan tainnut ymmärtää? Mitä tarkoitat? :-)
teevadit kirjoitti:
Anteeksi nyt en ihan tainnut ymmärtää? Mitä tarkoitat? :-)
Mahdatkohan tarkoittaa aikaisempia nimimerkkejä, joilla olen mm. täällä kirjoitellut? :-)
Onhan niitä muutama ehtinyt olla.. ;-)- mustispeppers
teevadit kirjoitti:
Minusta myös siinä oli hyviä pohdintoja. Tietyllä tavalla, kun oppii olemaan yksin ei putoa niin korkealta, jos kaikki muut sinut jättävät. Kuulostaa kyyniseltä? Mutta se on totta.
Siinä mielessä yksin olemisen kyky ja taito on hyvä olla olemassa. Vaikkei tietenkään tarvitse itseään muulta maailmalta sulkea pois. Menee muun maailman mukaan omien kykyjensä ja halujensa mukaan.
Onni on kuitenkin tunnetta ja henkistä kykyä nauttia erilaisista asioista. Ja se kaikki lähtee itsestä, jos itseltä puuttuu kyky kokea onnea, nähdä asioissa hyviä puolia. Ei sitä kukaan voi toiselle tarjottimella eteen kantaa. Se kyky pitää löytyä itsestä.
Toiset nauttii enemmän yksinäisyydestä, toiset seurasta ja yhdet vielä on vuorotellen seuraa kaipaavia ja taas yksinäisyyttä kaipaavia.Teevadilta tulee niin asiaa :))
mustispeppers kirjoitti:
Teevadilta tulee niin asiaa :))
Asiasta en nyt aina tiedä, mutta jotain pääkopan tuotoksia. Mitä sitten ääneen muille pulputtaa. :-)
- mustispeppers
teevadit kirjoitti:
Asiasta en nyt aina tiedä, mutta jotain pääkopan tuotoksia. Mitä sitten ääneen muille pulputtaa. :-)
Oon huomannut, ettei kaikki osaa olla yksin. Mä en panis kyllä pahakseni tässä yksinelossani, jos olisi joku kumppani, mutta sitten toisaalta, mitä sitä mitään suremaan ja märehtimään kotona, kun asiat ei aina mene niinkuin tahtoisi. Pitää etsiä elämästä niitä ilonpilkahduksia ja tekemistä, enkä mä voi opetella siihen, että turvautuisin aina johonkin, on ollut pakko opetella hoitelemaan kaikki asiat. Kyllä mä seuraan töissä näitä vastaeronneita ja ne on ihan pihalla tästä menosta. Kun mies on ollut kotona se päättävä elin, niin mitään ei osata itse tehdä. Hirveä haku päällä, jotta löytää sen miehen taas kotiinsa "duuniin" :P
- iiiitu.
teevadit kirjoitti:
Mahdatkohan tarkoittaa aikaisempia nimimerkkejä, joilla olen mm. täällä kirjoitellut? :-)
Onhan niitä muutama ehtinyt olla.. ;-)On tosiaan. Mutta minä tunnistan sinut kyllä nykyään aina 14 viestistä olipa nimimerkkisi sitten mikä vain.
iiiitu. kirjoitti:
On tosiaan. Mutta minä tunnistan sinut kyllä nykyään aina 14 viestistä olipa nimimerkkisi sitten mikä vain.
Heh, mä olen sitten todella huono naamioitumaan. Tulee ne ajatukset esiin ja kavaltaa mut heti. :-D
mustispeppers kirjoitti:
Oon huomannut, ettei kaikki osaa olla yksin. Mä en panis kyllä pahakseni tässä yksinelossani, jos olisi joku kumppani, mutta sitten toisaalta, mitä sitä mitään suremaan ja märehtimään kotona, kun asiat ei aina mene niinkuin tahtoisi. Pitää etsiä elämästä niitä ilonpilkahduksia ja tekemistä, enkä mä voi opetella siihen, että turvautuisin aina johonkin, on ollut pakko opetella hoitelemaan kaikki asiat. Kyllä mä seuraan töissä näitä vastaeronneita ja ne on ihan pihalla tästä menosta. Kun mies on ollut kotona se päättävä elin, niin mitään ei osata itse tehdä. Hirveä haku päällä, jotta löytää sen miehen taas kotiinsa "duuniin" :P
Ei osaakkaan. On opeteltu siihin, että aina on joku jonka kanssa jakaa ns. vastuu tietyistä asioista. Tämän huomaa varsinkin vanhemmista pariskunnista, joilla on tullut asioihin jokin tietty rutiini. Vaimo pesee pyykit ja isäntä keittää aamukahvit. Toinen maksaa laskut ja toinen harjaa koiran tms. :-)
Mun mielestä on hyvä oppia pärjäämään itsekseenkin. Vaikka yhdessä oliskin mukavempaa jakaa kaikki. Useimmat ihmiset kaipaa jotain toista ihmistä, jonka kanssa elämä olis täyteläisemmän tuntuista ja ei yksin tarvitsisi murehtia kaikesta.
Jaksaa kaikkea yksin myös heikkoinakin hetkinä.
Muistan kans muutaman entisen työkaverin, joilla oli aina haku päällä. Hyvä kun ehtisi vanhasta eroon niin uusi oli jo oven takana. Nimenomaan käyttivät ihan sanaa isännäksi taloon ja nikkaroimaan kotia.
Tuli samalla julki se mitä ko. mieheltä odotetaan suhteen toisena osapuolena.
Rakastaja ja duunari samassa paketissa. ;-)- mustispeppers
teevadit kirjoitti:
Ei osaakkaan. On opeteltu siihin, että aina on joku jonka kanssa jakaa ns. vastuu tietyistä asioista. Tämän huomaa varsinkin vanhemmista pariskunnista, joilla on tullut asioihin jokin tietty rutiini. Vaimo pesee pyykit ja isäntä keittää aamukahvit. Toinen maksaa laskut ja toinen harjaa koiran tms. :-)
Mun mielestä on hyvä oppia pärjäämään itsekseenkin. Vaikka yhdessä oliskin mukavempaa jakaa kaikki. Useimmat ihmiset kaipaa jotain toista ihmistä, jonka kanssa elämä olis täyteläisemmän tuntuista ja ei yksin tarvitsisi murehtia kaikesta.
Jaksaa kaikkea yksin myös heikkoinakin hetkinä.
Muistan kans muutaman entisen työkaverin, joilla oli aina haku päällä. Hyvä kun ehtisi vanhasta eroon niin uusi oli jo oven takana. Nimenomaan käyttivät ihan sanaa isännäksi taloon ja nikkaroimaan kotia.
Tuli samalla julki se mitä ko. mieheltä odotetaan suhteen toisena osapuolena.
Rakastaja ja duunari samassa paketissa. ;-)Niih, tommonen yhdistelmä olis kyllä kiva, mun kämppä tarvii nimittäin remppaa :DD Toki, teen sitä itsekseni, enkä siltä osin kaipaa mitään morkkaamista, että miks toi on tehty noin, yms. Mitä mä en osaa tehdä, ei sitä mun kodissa tarvi tehdä :)
mustispeppers kirjoitti:
Niih, tommonen yhdistelmä olis kyllä kiva, mun kämppä tarvii nimittäin remppaa :DD Toki, teen sitä itsekseni, enkä siltä osin kaipaa mitään morkkaamista, että miks toi on tehty noin, yms. Mitä mä en osaa tehdä, ei sitä mun kodissa tarvi tehdä :)
Heh, sulla on ainakin ihan hyvä asenne. :-)
- Näin ollaan yksin
Olen 43-vuotias mies enkä ole koskaan edes nussinut saati sitten ollut missään suhteessa. Myöskään mitään kavereita minulla ei ole koskaan ollut, ei edes lapsena. Sinun keinotekoiset itseaiheutetut ongelmasi ovat pelkkä vitsi, naura niille ämmä.
Mä olen aina ollut aikuisena varsinkin enemmän yksin, kun seurassa. En koe olevani millään tavoin seurapiiri ihminen, joka käy ahkerasti erilaisissa sosiaalissa paikoissa seurustelemassa ihmisten kanssa. Eli en ehkä kans ole paras mahdollinen kertomaan miten opetellaan olemaan yksin.
Kun se on itselle tietyllä tavalla luontaista, mutta miten ollaan olematta parisuhteessa sitäkään en pysty neuvomaan. Olen ollut aikuisiälläni hyvin vähän sinkkuna.
On mulla silti ehdotus, jota voit harkita onko siitä sulle mitään apua ja kiinnostaako sen kokeileminen.
Harrastukset on yksi hyvä tapa kuluttaa aikaa yksin ollessa. Mulla on uponnut aina sinkkuna ollessa tuhottomasti tunteja harrastuksiin. Vaikka yksinkin harrastaisi ( ns. soololajeja), mutta sulla on siinä kaiken aikaa jotain mielekästä, etkä ehdi jämähtää surkuttelemaan kotiin, kun ei ole ketään. Ystävät on myös yksi hyvä yksinäisyyden tappaja.
Omien voimavarojen mukaan pitää omaa virkeyttä yllä vaikka noilla konsteilla.
Yksinäisyyden ei tarvitse olla häkki.
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=QXwPUYU8rTI- turha elämä
Olen kohta 37v mies. Mua ei ole kukaan koskaan rakastanut. Omat vanhempanikin hylkäsi kun olin lapsi. Kaikkeen tottuu ja en usko et kukaan nainen koskaan alkaa tykkäämään minusta. Aina kaikki sanoo et kyllä sä löydät vielä jonkun mut on mennyt jo 12 vuotta ja ketään ei ole löytynyt. En kyllä enään etsikkään. Olen siis luopunut toivosta.
En ole sellainen mies et naiset ihastuu. En ole komea tai rikas. En ole alkoholisti tai rikollinen ollut koskaan. Siltin tuntuu et niillä juopoilla ja rikollisilla on naisia riittämiin. No, sain huonot kortit joten niillä eletään ja muuta ei voi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad871400- 52997
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että374834- 153804
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän124717- 55709
- 51658
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38635- 76622
- 57611