Näen perhettäni (äiti, isäpuoli, sisko ja siskon perhe, veli) noin kerran kuussa, aina jonkun perheenjäsenen synttäreillä/ jonkun muun juhlan merkeissä. Muulloin tekemisissä ei juuri olla.
Ongelma on oikeastaan se, että mitään ongelmia ei ikinä ole! Tämä johtuu siitä, että aikaa vietetään yhdessä vain jäykissä kahvipöytätilaisuuksissa. Perheessämme ei puhuta mistään oikeista asioista ja tiedän, että muutkaan perheenjäseneni eivät juuri keskustele -syvällisin keskustelu on varmaan sitä kun madalletaan ääntä ja ollaan et: 'tiiätkö, taas se Ville vaihto autoo'.
Ongelmia olisikin sitte enemmänkin ratkottavaksi, kuten että äitin on katkaissut kaikki välit muihin sukulaisiin kuin näihin edellä mainittuihin -siis kaikkiin, myös ex-miehiinsä, minkä ansiosta isosisko -ja velipuoleni eivät tunne isäänsä, eivät ole nähneet tätä kuin vauvana (asuu toisella puolella Suomea).
Välit hän katkaisi myös minun isääni, mutta minä olen myöhemmin itse ottanut isääni yhteyttä.
Tämä asioista puhumattomuus ilmenee käytännössä niin, että näillä kahvipöytäkutsuilla minä istun yleensä hiljaa, kommentoin ehkä säätä jne. muuta kevyttä.
Olen nuorin lapsi, en näe että noista suurista tabuista puhuminen tai niiden ratkaisu kuuluisi minulle.
Perheenjäseneni ovat äärimmäisen pinnallisia ja se johtuu varmaan juurikin näistä liian suurista taakse jätetyistä asioista. Eli kaikki ei ole kunnossa ja sitä täytyy sitte paeta.
Tapaamiset perheeni kanssa ahdistaa, koska itse olen oma-alotteisesti ottanut yhteyttä sukuun jonka muu perheeni on rajannut elämästään pois. Sitten kun kahvitellaan niin yleisin puheen aihe on näiden sukulaisten järjetön haukkuminen ('se on ihan TÄYSSEKOPÄÄ' jne.), ja siis viimeksihän heitä on tavattu tyyliin 15 -vuotta sitten.
Miten toimia? En haluaisi itse olla yhtä tyhmä ja hylätä perhettäni, mutta en myöskään kestä heidän uskomatonta käytöstään.
Mikä avuksi? Kommentteja? Kiitos että jaksoit lukea!
Ongelma on oikeastaan se, että mitään ongelmia ei ikinä ole! Tämä johtuu siitä, että aikaa vietetään yhdessä vain jäykissä kahvipöytätilaisuuksissa. Perheessämme ei puhuta mistään oikeista asioista ja tiedän, että muutkaan perheenjäseneni eivät juuri keskustele -syvällisin keskustelu on varmaan sitä kun madalletaan ääntä ja ollaan et: 'tiiätkö, taas se Ville vaihto autoo'.
Ongelmia olisikin sitte enemmänkin ratkottavaksi, kuten että äitin on katkaissut kaikki välit muihin sukulaisiin kuin näihin edellä mainittuihin -siis kaikkiin, myös ex-miehiinsä, minkä ansiosta isosisko -ja velipuoleni eivät tunne isäänsä, eivät ole nähneet tätä kuin vauvana (asuu toisella puolella Suomea).
Välit hän katkaisi myös minun isääni, mutta minä olen myöhemmin itse ottanut isääni yhteyttä.
Tämä asioista puhumattomuus ilmenee käytännössä niin, että näillä kahvipöytäkutsuilla minä istun yleensä hiljaa, kommentoin ehkä säätä jne. muuta kevyttä.
Olen nuorin lapsi, en näe että noista suurista tabuista puhuminen tai niiden ratkaisu kuuluisi minulle.
Perheenjäseneni ovat äärimmäisen pinnallisia ja se johtuu varmaan juurikin näistä liian suurista taakse jätetyistä asioista. Eli kaikki ei ole kunnossa ja sitä täytyy sitte paeta.
Tapaamiset perheeni kanssa ahdistaa, koska itse olen oma-alotteisesti ottanut yhteyttä sukuun jonka muu perheeni on rajannut elämästään pois. Sitten kun kahvitellaan niin yleisin puheen aihe on näiden sukulaisten järjetön haukkuminen ('se on ihan TÄYSSEKOPÄÄ' jne.), ja siis viimeksihän heitä on tavattu tyyliin 15 -vuotta sitten.
Miten toimia? En haluaisi itse olla yhtä tyhmä ja hylätä perhettäni, mutta en myöskään kestä heidän uskomatonta käytöstään.
Mikä avuksi? Kommentteja? Kiitos että jaksoit lukea!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tarkennus vielä aloittajalta, että olen siis 23 -vuotias nainen. Sisaruspuoleni lähellä 4-kymmentä.
Tietääkö muu suku että tapaat biologista isääsi ja hänen sukuaan ?
Äitisi ja sisaruksesi ovat itse valinneet että eivät ole yhteydessä lasten isään. Isälläkin on ollut mahdollisuus ottaa yhteyttä aikuisiin lapsiinsa. Ihmettelen ex-miehien haukkumista. Voisin kuvitella ex-miehiä ei sivuta millään lailla keskusteluissa.
Entä jos heittäisit pieniä viattomia kysymyksiä tilanteissa joissa haukkumista esiintyy. Kuten milloin tuo tapahtui ? Milloin olet viimeksi tavannut 'Kallea' ? Miksi 'Kalle' ei ole ollut yhteydessä lapsiinsa ?
Kyllä, he tietävät että olen tavannut sukulaisiani uudestaan nyt aikuisena, viimeksi olen nähnyt heitä lapsena.
Sisaruksieni isä on sen verran suuri tabu, että siitä ei perheessäni hiiskuta sanaakaan. Mutta muita sukulaisia jaksetaan haukkua useasti (tosiaan näitä keitä ei ole tavattu yli kymmenee vuoteen).
Tuntuu että minun perheessäni on jotain hyvin epäsosiaalista ja kieroutunutta :(
Nuo viattomat kysymykset on hyvä idea...saisi heitä ehkä vähän ajattelemaan jollainlailla.
No tuossa sinun sopassasi on niin monta aikuista ihmistä että kaikilla on mahdollisuus olla yhteydessä biologisiin isiinsä ja ex-miehiinsä jos todella olisi tarvetta. Ja taas toisinpäin, kai nämä poissaolevat isät voisivat olla yhteydessä aikuisiin lapsiinsa niin halutessaan.
Jos sisaruksesi todella ovat olleet tekemisissä isiensä kanssa vain vauvaikäisenä, ei välttämättä ole suurta tarvetta tapailla vieraaksi jäänyttä isää.
Jaksavatko he todella haukkua näitä poissaolevia sukulaisia? Onko tämä oikeasti oikeasta elämästä?
Tuo on kyllä totta, että jos he haluaisivat olla yhteydessä isäänsä, he varmaan niin tekisivät.
Kyllä tämä on oikeasta elämästä! Uskomatonta kyllä..... Välit on poikki sukulaisiin koska he ovat kaikki 'ihan hulluja ja vajaita'. Ja kaikki tämä todella tosissaan sanottuna.
Olen vasta aikuisena ymmärtänyt, että minulla onkin ihan normaali suku. Kun olen oikeasti luullut että heissä on jotain vikaa kun noita juttuja olen kuunnellut lapsesta asti.
Kuulostaa osin tutulta, paitsi että minä olen se äiti joka katkoo yhteyksiä ihmisiin. En tosin tiedä, mitä katkomista on suhteessa esim. veljeeni, jonka olen nähnyt viimeksi kai neljä vuotta sitten. Syksyllä tuli tekstiviesti. Minun viesteihini ja puheluihini ei ole aikaa vastata.
Ex-mieheeni olen kyllä väleissä. Samoin nykyisen mieheni sukulaiset ovat suht normaaleja omiini verrattuna, kaikenlaista supinaa ja kaunaa sielläkin tietysti on. Me kyllä tulemme uusperheenä toimeen ihan mukavasti, lasten ei tarvitse katsoa riitelyä tai kuunnella jupinaa selän takana. Jos tämä ei toimisi, pitäisin kai omia sukulaisiani normaaleina, mutta eivät ole.
Tarkoitukseni on muuttaa kokonaan toiselle paikkakunnalle, etten edes vahingossa törmäisi äitiini. Hän on vuosien mittaan kerännyt sellaisen saldon ilkeydessä ja typeryydessä, eikä edes käsitä mitä on sanonut ja tehnyt, että en vain jaksa. Kun nyt olen nähnyt millaisia ihmiset voivat olla.
Jätä sinä aloittajanimimerkki, nuori ihminen sukusi rauhaan ja elä omaa elämääsi. Heidän otteensa sinusta voi olla luja kaikesta huolimatta, mutta jos et halua olla samanlainen, etsit varmaankin parempaa seuraa.
Ystävät valitaan, perhettä ei.
Kuvailemasi ihmiset todella ovat outoja. Tarvitseeko sinun viettää aikaa heidän kanssaan vain sen takia että he ovat perhettä? Varsinkaan kun sinä et edes saa mitään irti noista vierailuista, sen enempää kuin hekään sinun siellä olostasi.
Eihän sinulla tietenkään tarvitse olla mitään syytä alkaa vihaamaan heitä! Vain vähennä vierailukertojasi.
Kenties (halutessasi) voisit kutsua yhden sukulaisen kerrallaan luoksesi kahville tai tapaatte lähionne kahvilassa pitääksesi sukulaisuhdetta yllä. Ehkä sieltä pulpahtaa esiin erinomainen ja kiinnostava yksilo!
Valitettavasti " ryhmässä tyhmyys tiivistyy" pitää näkojään paikkansa teidän sukukokouksissa.