Henkisyyden puute yhteiskunnassa.

Hieno näkökulma kieltämättä. Mietin vaan, että voisiko elintasokin määrittää henkisyyden tasoa. Esimerkiksi köyhissä maissa uskonnollisuus on paljon lähempänä arkea kuin meillä. Kokevathan kuitenkin luonnonvoimien alaisena elävät heimo-veikot ehkä enemmän tarvetta rukoilla ukkos- sekä akkas jumalilta hyviä satoja yms..
Kehittyneemmissä yhteisöissä (okei, kehittynyt on ehkä väärä termi) kuitenkin ruoansaanti on itsestäänselvyys ja ainoa jolta jotain koetaan tärkeäksi rukoilla, on sossun täti.
Toinen (kolmas) ja minun mielestäni aika uskottava selitys olisi se, että henkisyys on vain muuttanut muotoaan ikäänkuin "tieteelliseen" suuntaan, otan nyt tästä esimerkkeinä vaikka nämä nibirut, ufouskovaiset yms. Eli uskotaan johonkin "tieteelliseen yliluonnolliseen mahdollisuuteen"
En siis halua torpata näkemystäsi, haluan vain esittää vaihtoehtoisia selityksiä siihen, miksi emme näe henkisyyttä pahemmin ympärillä.

Määrittele meille ensin mitä henkisyys on. Ituhippeilyä? Taivaanrantamaalailua? Uskonnollista huuhailua? Viherpipertämistä? Mitä?
Ei henkisyyteen kannata pyrkiä, jos ei ensin tiedä mitä se on. Ja älä vain sano että rakkautta, koska silloin joudut määärittelemään rakkauden.

No olihan taas kyökkifilosofiaa. Ihan pieninä kysymyksinä. Miksi ihmeessä lapselle EI pitäisi tulla uhmaikää? Jos sitä ei lainkaan tule, on itsenäistymisprosessissa jotain pielessä.
Mistä löydät vauvalle parempaa ja ravitsevampaa ruokaa kuin lasten purkkiruoat?

Mä sanoisin, että toisaalta kaikki toi mitä kerroit meidän kontrollista yms. niin sehän juuri valmistaa meitä henkiseen heräämiseen ja etsimään jotain parempaa, totuutta, onnellisuutta, vastauksia. Mun tapauksessa juuri kärsimys tuossa kontrollikoneistossa toi henkisten kysymysten äärelle ympäristöstä huolimatta. Eli vaikka ympäristö piti/pitää huuhaana niin kun tarpeeksi on kontrolloitu ja alistettu ja kokenut paljon surua ja itsemurha-aatoksia yms. niin juuri silloin onkin valmis hylkäämään entisen, kohtaamaan suuremman ymmärryksen ja siirtymään kehityksessään eteenpäin. Sitten taas toisaalta: ymmärrän kyllä tuon salaliittoteoria-ajattelun, että on olemassa pahikset, jotka tietää kaiken ja jotka kontrolloi meitä viattomia ja tietämättömiä tavallisia kansalaisia. Olin itsekin tuossa vuosi pari taaksepäin kiinnostunut etsimään tietoa kyseisestä aiheesta. Mutta olen sittemmin huomannut, että tuollainen ajattelutapa on vain se vaihe kun huomaa ettei ympäristö/yhteiskunta/maailma/todellisuus olekaan ihan sitä mitä on aina luullut ja mitä kaikki (perhe, kaverit, media, jne.) uskoo sen olevan ja alkaa itse kyseenalaistamaan ja näkemään asioita toisin. Mutta tämä on vasta alkuvaihe, jossa projisoidaan sisäinen tapahtuma ulkoiseksi eli ollaan näkevinään ulkoisessa maailmassa se mitä oikeesti on juuri tapahtumassa ihmisen sisällä mielessä, jossa siis on tavallaan vallanvaihto käynnissä. Silloin aletaan avautumaan enemmän yliluonnollisille asioille ja harkitsemaan niiden mahdollisuuksia, koska tässä vaiheessa mieltä hienosäädetään vastaanottamaan enemmän ymmärrystä ja avautumaan aiemman vastustamisen sijaan. Eli toisin sanoen ihan hyviä havaintoja, mutta ei kannata jäädä junnaamaan niissä ja valistamaan muita vaan enemmän keskittyä omaan kehitykseen vielä siitäkin syvemmille vesille.

Plaah.. Jaksanut tuota juttua edes täysin lukea..

Luulen että henkisyyttä varjostaa se että tarjotut henkisyysmallit ovat kaikki vääristyneitä ja henkisyydelle on kehittynyt jotenkin heikko maine noin yleensä.
Uskonnot ja new age jutut ovat ihan pöhköjä ja järkevät ihmiset jäävät helposti ikäänkuin "tyhjän päälle". Toisaalta mitä henkisyys edes on muutenkaan?

Olen täysi skeptikko, ateisti ja rationalisti, mutta omaan hyvin abstraktin henkisyyden käsitteen jolle ei varsinaisesti ole selkeää määritelmää, ja joka osin sivuaa useampia henkisyysjuttuja mutta ei kuitenkaan. Ehkä vielä joskus löydän sen kohdalleen. Ehkä uskon johonkin luontaiseen universumin rakenteeseen ja henkisyyteen mikä on todellista ilman tarvetta sepitteisiin.

Mitä tarkoittaa "hengellisyys"?

Mitä enemmän olen tuota käsitettä olen yrittänyt ajatella niin sitä kauemmaksi mistään konkreettisesta todellisuudesta se on siirtynyt, ja mitä enemmän olen yrittänyt etsiä tietoa asiasta niin sitä enemmän vastaan tulee vaikka minkälaista huuhaata lapsien kummitusnäyistä kristallihoitoihin.

Myös ajattoman luojan (allah) sielunlaissa hengellisyys on osa viisaan ihmisen
maailmankatsomusta, ideologiaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hengellisyys

Jos äärettömän ajan keston asemasta ymmärrämmekin ikuisuudella ajattomuutta,silloin se,joka elää nykyhetkessä,elää ikuisesti.

Onko tämä henkisyyttä vai sanoilla kikkailua?