Liian laimeaa rakkaudeksi?

Se että hän on sinusta fyysisesti kaukana, voi saada toisen tuntumaan etäiseltä. En kyllä tiedä paljonko teillä on välimatkaa? Jos joskus muutatte lähemmäs toisianne tutustuu toiseen paremmin, voi viettää enemmän livenä aikaa, ja voi kokea lämpimämmin ja vahvemmin. Ehkä niin, tai sitten ei välttämättä. Jos on hirmuinen välimatka, on mahdollista että sitä jotenkin kylmettää itteään liialta rakkauden tuntemiselta,ettei se välimatka kävisi niin kipeää, osin tiedostamattakin. Voisit puhua naisystäväsi kanssa, kysy vaikka hänen kokemuksiaan suhteestanne ja välimatkastanne. Ehkä hän tuntee samoin? Ei varmaan kannata ainakaan vielä luovuttaa suhteesta koska viihdyt hänen kanssaan, pidät hänestä ja koet kiintymystä häntä kohtaan.

Itelläni oli oman suhteeni alussa sama juttu - en osannut nimetä mitä tunnen miestä kohtaan, vaikka hän olikin kaikinpuolin kiinnostava, mukava ja hyvännäköinen. Kyllä ne tunteet siitä pikkuhiljaa voimistui erittäin voimakkaiksi ja nyt jo osaan sanoa, että rakastan häntä erittäin paljon. Vei vain aikaa ymmärtää se, kun toinen ei ollut lähietäisyydellä ja tavattiin vasta muutaman kuukauden kuluttua.

Mielestäni teidän kahden on hyvä jutella toisillenne. Tietenkin voit asiaa varovasti kysyä, että mitä hän ajattelee suhteestanne. Ei ei ole hyvä töksäyttää ettet tunne olevasi rakastunut häneen, sillä ainahan ne tunteet voivat voimistua. Ja tilanne on sulle ilmeisesti kovinkin epävarma, kun ensimmäinen parisuhde. Normaalia se minusta on, mutta hyvä noista asioista on silti jutella kumppanin kanssa.

Olen itse ollut kaukosuhteessa jonkin aikaa. Tunteet mieskaveria kohtaan ovat ajan myötä vahvistuneet ja samoin luottamus toiseen kasvanut tutustumisen myötä. Näemme välimatkan vuoksi tällä hetkellä n. 1-2 kertaa kuukaudessa. Välimatka tuntuu ajoittain raskaalta ja surettaa. Erityisesti se ettemme näy tai vaikuta toistemme arjessa fyysisesti. Läheisyyden tunnetta vähentää väkisinkin tuo välimatka. Kannattaa jutella tunteista ja epävarmuuksistakin toisen kanssa niinkuin edellä todettu.

Meillä on vähän sama tilanne tällä hetkellä poikaystäväni kanssa. Hän puhui minulle juuri tuosta asiasta ja on kokenut ihan samoja fiiliksiä, rakastanko mua tarpeeksi, ym. Tuntuuhan se pahalta kuulla sellaista, koska itsellä herää ensimmäisenä ajatus siitä, että tuskin voisin olla se "oikea", jos hän joutuu miettimään tuollaisia ajatuksia reilu vuoden seurustelun jälkeen. Lisäksi kummastakin meistä yhteen muuttaminen tuntuisi oudolta ja vieraalta. Ollaan juteltu todella paljon ja kerrottu toisillemme melkein kaikki itsestämme, silti toinen tuntuu vieraalta. On outo olo nähdä aina pitkän ajan jälkeen ja tekisi joskus mieli kysyä, että kuka sä olet. Kuitenkin aika nopeasti tuo olo menee pois ja sit tuntuu hyvältä olla yhdessä. Ei me eroamaan pystyttäisi, koska tunnetaan kumminkin niin paljon kiintymystä toisiimme ja tunteita löytyy molemmin puolin.
Meillä on siis kaukosuhde, jonka uskon vaikuttavan myös tähän suuresti. Nähdään max. Kerran viikossa parina iltana ja joskus voi olla jopa kuukauden tauko näkemisestä. Koskaan ei olla oltu 5 päivää enempää samassa paikassa yhdessä. Aina kun nähdään kuitenkin molemmilla syttyy ne hyvät ja ihanat fiilikset. Vois kuitenkin sanoa, että sitä kunnon alkuhuumaa ei kuitenkaan ole edes vielä alkanut. Johtuuko se sit välimatkasta??
Äh, ite oon niiiin kyllästynyt miettimään näitä ja ahdistaa välillä aika paljonkin. Kuinka vaikealta tuntuu odottaa toista, että sen tunteet varmistuisi ja ehkä joskus päästäisiin sitoutumaan? Eniten mua ahdistaa se, et mitä jos toisen tunteet ei koskaan sytykkään sen toivomalla tavalla ja sit onkin pari vuotta mennyt ihan hukkaan. Ja tavallaan joudun myös pelkäämään sitä, et mihinkä tulokseen poikaystäväni päätyy. Mitä jos hän tajuaakin, että en oo sille se sopivin?
Ymmärrän kyllä poikaystävääni hyvin ja hänellä on vaikea tilanne ja joutuu miettimään paljon meitä. Epävarmuus on raastavaa ja varsinkin silloin kun ei tiedä kauanko sitä kestää ja missä määrin se on normaalia. Joskus miettii, että olisko vaan helpompaa erota ja lopettaa näiden asioiden miettiminen.. Sitä päätöstä en itse vaan pystyisi tekemään. Rakastan toista vaan niin paljon, enkä voisi kuvitella elämää ilman häntä.
Kaukosuhde tulee jatkumaan vielä ainakin reilu vuoden, ennen kuin olisi mahdollista muuttaa yhteen. Välimatka tulee ensi vuonna pitenemään vielä enemmän, kun lähden ulkomaille puoleksi vuodeksi. Siellä oloaikana en kestäisi yhtään epävarmuutta suhteemme puolesta, koska silloin on niin monta muuta stressaavaa asiaa samaan aikaan päällä.

vain itse voit tietää, kannattako suhteessa pysyä, vai uskotko että löytäisit vapaana jotain parempaa. näin se vain menee, turha sitä täällä on kysellä!