Jos perheessä kaksi juoksunharrastajaa???

Tukiverkko on tärkeä. Ja tällaisessa perheessä lapset oppii äkkiä itsenäisiksi. Liikunta on tärkeä harrastus ja kylähölkät menee aina lapsien ohitse. Lapsista ei jää mitään käteen, mutta kylähölkistä ja varsinkin ultrista jaa kuolematon maine ja ihailu.
Kyllä keinot keksitään. Lapset oppii äkkiä vaihtamaan dvd.n telkkariin ja muutenkin viihtymään tietokoneen pornosaiteilla kun vanhemmat satsaavat urheilu-uraansa. Piirinmestaruus on kyllä niin iso juttu, ettei siinä kannata tyhjää hyvää lenkkiaikaa iltasatuihin tuhrata. Gameboy lapsille käteen niin riittää omaa aikaa.

Larenin Kussen kommentti on ilkikurisuudessaan hauska mutta on siinä perääkin. Mulla meni perheen ja lasten jutut etusijalle niinä vuosina kun olivat pieniä. Enkä ole myöhemmin asiaa katunut.
Omat menot olivat toissijaisia, eikä siinä haikailtu menemättömien menojen perään.
Juosta on ehtinyt myöhemminkin. Kilpaurheilijat varmaankin suunnittelevat lastenhankinnan aktiiviuran jälkeen. Mullakin loppui aktiivisempi urheilu ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.
Ei meillä kyllä tullut ongelmia tässä. Nykyään tuo elämänrytmi tuntuu aika kiireiseltä. Alkuperäinen kysyjäkin juoksee kilpailumielessä ja sen lisäksi vielä muut liikuntaharrastukset päälle. Eikö vähempi riittäisi.

Sinänsä varmaan yhteinen harrastaminen yhdistää. Minä en kyllä jaksaisi kumppanin kanssa jauhaa päivästä toiseen juoksemisesta. Pyörittää pesukoneessa lenkkivaatteita. Mielestäni on mukavaa, että puolisolla on ihan omiakin intressejä. Jotenkin elämä on silloin sävykkäämpää.

Ei kokemusta, mutta jotensakin tuntuis siltä, että tällaiset juoksijat, jotka molemmat kilpailee säännöllisesti, ovat sen verran narsistisia ja itsekkäitä, että ehkä kuitenkin on parempi, että toinen toimii vaan "huoltajana" ja kannustajana?!