Onko sillä loppujen lopuksi merkitystä että vaikka koko kuvittelemasi maailmankaikkeus olisi vain "unta" jossa elät, etkä olisi oikeasti olemassa lainkaan?
Tähän pointtiin että tärkeää olisi se että olisi ainakin mukavaa siinä unessa missä kuvittelet eläväsi, joka ei ole todellista elämää (onko sellaista, vain kuvittelet)..
Tähän pointtiin että tärkeää olisi se että olisi ainakin mukavaa siinä unessa missä kuvittelet eläväsi, joka ei ole todellista elämää (onko sellaista, vain kuvittelet)..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Solipsimi on filosofian osa-alue, jossa on väite: "Olet ainoa olio maailmassa, ja kaikki ympärilläsi on illuusiota".
Itse melkein kannatan platonilaista sikiämisperiaatetta: "Maailma on olemassa, koska siitä on a priori looginen kuvaus; siis 1 2=3 ilman että sitä tarvitisi kenenkään konstruoida. Siispä kaikki fysiikan laitkin ovat olemassa, koska niistä on olemassa idea."
Mutta nyt menen sänkyyn ajattelemaan Henna Virkkusta ja vetämään käteen.
Miksei unessa voisi olla oikeasti olemassa? Kyllä illuusiokin on olemassa, muutenhan emme voisi puhua siitä.
Toivottavasti veronmaksaja ei joudu rahoittamaan tuollaisia lehmänläjänvärisiä ajatuksia.
Ihan ilmaiseksi näitä täällä jaetaan.
"Ihan ilmaiseksi näitä täällä jaetaan."
Niimpä.
Miten aina jostain löytyykin joku joka suorastaan suivaantuu syvällisestä ajattelusta, ja tunkee veronmaksajineen keskusteluun mukaan, ihan vain päteäkseen paremmuudellaan, vaikka taatusti tietää, ettei saa arvostusta tuollaisella provokaatioksi kutsutulla, tylsyyden tunteesta kumpuavalla järjen köyhyydellä, joka vihana suunnataan tunnetilaan mukaan valiutuvaan kohteeseen, joka usein on ihmisryhmä harrastuksineen.
Jänniä nämä ihmisen kierot motiivit. Täytyy kyllä myöntää, että on se provokaatio hauskaa, mutta omasta mielestäni säälittävää, ja luulisi olevan teidän veronmaksajakortteja vetelevien putkiaivojen mielestäkin, kun ette koskaan nää asioita, kuin pinnalliselta kannalta.
Oho provosoiduimpas nyt. Taidan mennä nukkumaan nyt, jotta pääsen aamulla ylös ja kouluun, jossa minut koulutetaan tekemään työtä, josta saamallani palkalla sitten makselen veroja, aivan kuten te putkiaivotkin. Erona meillä tässä on vain se, että me filosofiasta kiinnostuneet emme koe tarvetta sosiaalisen itsetuntomme pönkittämiseen, rehvastelemalla ansaitulla vapaa-ajalla sillä miten teemme osamme yhteiskunnan eteen, kuten lähes kaikki muutkin. ...Sen yhteiskunnan jonka menestymisen merkitystä ette te putkiaivot ole koskaan edes kyseenalaistaneet.
Minä pohdin näin, että mikään pohdinta ei ulotu Itseen asti. Kaikki pohdinta tapahtuu Itsen pinnalla, unessa. Unessa kaiken on päätyttävä aikanaan. Pohdinta on samaa unta kuin "minäkin" eli persoona, kuvitteellinen identiteetti historioineen ja tarinoineen. Itse on unessa samaistuneena tähän unihahmoon, näihin ajatuksiini, tähän kehooni ja kuvitelmaan minusta erillisenä yksilönä, mutta mikään mitä pystyn havaitsemaan tai tiedostamaan ei voi olla havaitsemisen ja tiedostamisen subjekti eli todellinen Itse. Se minä, jonka pystyn tiedostamaan en voi olla todellinen Itseni, koska se on tiedostamiseni objekti. Se joka olen aina luullut olevani ei siis voi olla todellinen minä. Unessa kaikki mikä on joskus syntynytkin, myös kuolee aikanaan. Voihan unessa olla mukavaa, mutta se mukava loppuu aina jossain vaiheessa ja saattaa jopa kääntyä vastakohdakseen. Sitten kun sitä mukavaa ja ei-yhtään-mukavaa vuoristorataa on aikansa katsellut niin sitä tulee sellainen kutkutus, että haluaisi vain vihdoinkin herätä lopullisesti.