Selvisi eilen kauniina päivänä, että vaimo on pettänyt jo yli kahden vuoden ajan erään vanhan ja luulin että unohtuneen tuttumme kanssa. Samalla sain vastauksen miksi vaimon käytös muuttuui silloin noin pari vuotta sitten ja siitä alkoi avioliittomme alamäki. Hän on kotona ollut kireä kuin viulunkieli, mutta onhan se kuukausitolkulla vaikea elää kaksoiselämää. Tietenkin minulla on ollut epäilyksiä omituisen käytöksen takia, mutta vaimo on koko ajan kiistänyt kaiken. Nytkin totuus paljastui toisen osapuolen kautta. Hänkin on naimisissa ja kun olivat eilen tavanneet jälleen kerran, kiinnijääminen oli ilmeisesti tapahtunut. Ehdin jo viimeisen puolen vuoden aikana miettiä että mitään ei ole tekeillä, mutta väärässä olin. Tapailut ovat ilmeisesti olleet jopa pari kertaa viikossa työpäivien jälkeen ja kaiken tekokauppareissujen ym. valehtelun suojassa.
Meillä on kolme alle 10 vuotiasta lasta ja minä olen ollut se, joka suurimmaksi osaksi hoitaa heidän menonsa ja tarpeensa. Usein olen illalla harrastuskuskina pari tuntia ja tällä välin vaimo on toteuttanut omia unelmiaan. Iltatoimet teen minä kun vaimo on ollut tietokoneella. Nythän siellä selvisi lopulta mitä siellä tehtiin.
Avioliittomme matalalennosta huolimatta olen aika sekaisin. Olen aikoinaan ehdottanut vaimolle kaikenlaista terapiaa, mutta hän on kieltäytynyt. Rakastin häntä silloin yli kaksi vuotta sitten, mutta salasuhteen alettua hänen käytöksensä muuttui niin vaikeaksi, että omakin rakkauteni on hiipunut. Silti olen jotenkin kiintynyt, onhan meillä takana 17 yhteistä vuotta, joista kohta 11 avioliitossa.
Vaimo on itselin aika romahtanut. Pettämiskumppani ei kai halua erota omasta kumppanistaan vaikka on muuta ilmeisesti antanut ymmärtää.
Mitä tässä voi tehdä? Rakastan lapsiani yli kaiken, heistä on vaikea olla päivääkään erossa. Onko ainoa oikea vaihtoehto marssia saman tein maistraattiin täyttämään paperit? Asumusero? Vai ei mitään vaan jatketaan kulissielämää? Onko tämä lapsille huonoin vaihtoehto? Enpä usko, että enää koskaan voin vaimoani rakastaa. Nyt en voi edes petturia silmiin katsoa. Jos kyseessä olisi ollut yksi tai muutama kerta, voisin anteeksi antaa mutta kymmenet pettämis- ja ilmeisesti seksikerrat ovat liikaa.
Meillä on kolme alle 10 vuotiasta lasta ja minä olen ollut se, joka suurimmaksi osaksi hoitaa heidän menonsa ja tarpeensa. Usein olen illalla harrastuskuskina pari tuntia ja tällä välin vaimo on toteuttanut omia unelmiaan. Iltatoimet teen minä kun vaimo on ollut tietokoneella. Nythän siellä selvisi lopulta mitä siellä tehtiin.
Avioliittomme matalalennosta huolimatta olen aika sekaisin. Olen aikoinaan ehdottanut vaimolle kaikenlaista terapiaa, mutta hän on kieltäytynyt. Rakastin häntä silloin yli kaksi vuotta sitten, mutta salasuhteen alettua hänen käytöksensä muuttui niin vaikeaksi, että omakin rakkauteni on hiipunut. Silti olen jotenkin kiintynyt, onhan meillä takana 17 yhteistä vuotta, joista kohta 11 avioliitossa.
Vaimo on itselin aika romahtanut. Pettämiskumppani ei kai halua erota omasta kumppanistaan vaikka on muuta ilmeisesti antanut ymmärtää.
Mitä tässä voi tehdä? Rakastan lapsiani yli kaiken, heistä on vaikea olla päivääkään erossa. Onko ainoa oikea vaihtoehto marssia saman tein maistraattiin täyttämään paperit? Asumusero? Vai ei mitään vaan jatketaan kulissielämää? Onko tämä lapsille huonoin vaihtoehto? Enpä usko, että enää koskaan voin vaimoani rakastaa. Nyt en voi edes petturia silmiin katsoa. Jos kyseessä olisi ollut yksi tai muutama kerta, voisin anteeksi antaa mutta kymmenet pettämis- ja ilmeisesti seksikerrat ovat liikaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kannattaa ajatella rationaalisesti ja ottaa lasten tarpeet huomioon. Ota ero mahdollisimman pienillä vaurioilla ja yritä jatkaa elämääsi. Muista että aurinko paistaa risukassaankin eikä elämä ole loputonta kärvistelyä.
Mitä pikaisemmin pääset eroon vaimostasi, sitä nopeammin saat elämäsi kuntoon.
Parisuhdeterapiaan voi hakeutua yksinäänkin! Ehkäpä vaimokin haluaa tulla nyt, kun on jäänyt kiinni. Kaikki riippuu siitä, haluatteko yrittää yhdessä! Helpoin ratkaisu on kerätä kimpsut ja kampust ja hakea eroa. Vaikeampi tie on lähteä selvittämään sotkua ja etsimään anteeksiantoa. Niin tai näin, molemmissa tapauksissa joudutte tuntemaan tuskaa ja tekemään vaikeita valintoja ja päätöksiä. Suosittelen etsimään jonkun hyvän parisuhdeterapeutin tms. joka tapauksessa. Tässä yksi esimerkki: http://www.pahkinansarkijat.fi/
Ammattiauttajalle kiireesti keskustelutukea hakemaan. Saat voimaa terapeutilta ja asioihin järjestystä. Olet nyt jo liian paljon maksanut henkisesti omistasi toisen holtittomuudesta.
Puolisosi olisi vailla terapiaa myös, mutta yleensä se on niin "sairaudentunnotonta" tuossa vaiheessa. Seksin huumaavuuden jälkeen todelliisen elämän ja omalle elämälle ( kaikille läheisille) aiheutetun vahinkojen määrän kohtaaminen on vaikeaa.
Terapeutilta saa apua ratkaisuun. Älä tee ennen sitä mitään äkillistä, koska olet kuluttanut voimavarojasi. Tilanteenne voi pysyä terapian ajan samana, ellei teillä ole riitaista lasten kannalta. Voimia sinulle. Minun terapiani on kestänyt nyt vuoden. Viimeksi terapeutti totesi, kuinka paljon olen vahvistunut, hoitanut tilannetta, saanut itsevarmuutta ja omaa tahtoa toisen päättämättömyydestä huolimatta. Onnea myös sinulle. Soita jo tänään. Älä jatka yksin tilanteessa jossa olet täysin yksin.
Siis soita tavalliseen terveyskeskukseen mielenterveyspuolelle. Kerrot olevasi pitkäaikaisesti vaikeassa elämäntilanteessa, olet lopussa ja haluat saada ajan itsellesi. On ollut avartavaa ja helpottavaa keskustella "aikuisen" ihmisen kanssa, kun toinen on mennyt holtittomasti.
Parisuhdeterapia on turhaa jos toinen on välinpitämätön asioista.
Niin ja ymmärrän sun huolen. Lapset jäävät yleensä äidilleen, vaikka sinä olet ollut se joka on pitänyt heistä huolta. Siksi en kehota marssimaan ulos, koska kärsit tilanteesta itse eniten. Toisaalta ympäristönmuutos olisi paikallaan. Saat selville sen, voisitko elää yksin ilman lapsiasi.
Maistraattiin voi käydä tekemässä eroilmoitiksen jos alkaa tuntua siltä. Ero alkaa puolen vuoden asumuserolla, jonka aikana voitte asua kuitenkin yhdessä, jos se on mahdollista.
Sitten jäitä hattuun. Nämä minulle tehtiin selviksi heti. #1) Et ole syyllinen vaimosi pettämiseen, olisi sinulla ollut itselläsikin ollut samanlainen tarve käydä vieraissa koska sinua ei ole rakastettu kotona.
#2) Tilanne on täysin samalla tavalla ulkoisesti kuin toissapäivänä. Vain sisäisesti on kaaos. Olettehan olleet samassa tilanteessa jo kaksi vuotta ilman kummempia ongelmia.
#3) Nyt sinun on ajateltava vain itseäsi ja omaa hyvinvointiasi.
En halua paljastaa loppuja ilahduttavia asioita, kun en ole mikään omahoitaja tai terapeutti. Halauksia ja voimia matkaan.
Komppaan edellisiä kirjoittajia. Soita heti.
En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka kehottavat sinua menemään terapiaan vaimosi kanssa. Toteat tuossa, ettet kykene vaimoasi rakastamaan enää. Ei rakasta vaimosikaan sinua, koska kykenee loukkaamaan sinua näin, vuosien ajan. Ei tuollaista millään terapialla korjata, ihan älytön ajatus minusta. Terapiasta on varmasti hyötyä ns. lievemmissä pettämistapauksissa, mutta ei, jos kysessä on systemaattinen, pitkäaikainen petos. Ei sellaisesta parisuhde voi toipua, enkä ymmärrä miksi pitäisikään. Vaimosi on käytöksellään kirkkaasti osoittanut sen, ettei halua nykyistä elämäänne vaalia, rakentaa tai suojella.
Lapset toipuvat erosta, kun se hoidetaan fiksusti. Lapsille eronneet, hyvin voivat vanhemmat ovat paljon parempi vaihtoehto, kuin rikotussa liitossa väkisin pyristelevät riitapukarit. Älä pilaa elämääsi, joita on vain tämä yksi.
En antaisi tuolle rakastamisjutulle niin suurta arvoa, kun uskottomuudesta on kyse. Ihmiset tekevät ihmeellisiä asioita kun kuvittelevat etteivät joudu koskaan vastuuseen teoistaan. Vasta asioiden paljastuttua niitä päästään käsittelemään. Lähes poikkeuksetta tilanteissa jossa molemmilla on aito tahto parantaa parisuhdettaan, prosessi onnistuu. Nykyisin erotaan helposti ja vielä helpommin petetään kumppania (kun se on niin tavallista muillakin).
707
Vaikeassa elämäntilanteessa kuten petoksen tultua julki ja erotuskan käsittelyssä on terapia paikallaan ihan yksin. Siellä saa purkaa itseään itkeä huutaa, kirota mitä vain. Ammatti- ihmiset osaavat auttaa. Joissakin tapauksissa on rauhottava lääkityskin paikallaan. Eikä sitä tarvi hävetä.
LAsten vuoksi pitää tehdä kaikkensa että elämä toimii. LApset tarvii isää.
Parempi yrittää erota sovussai kuin paikata liittoa joka tuntuu olevan noin pahasti hajalla. Jos luottamus puuttuu on vaikeaa yrittää rakentaa sugdetta paremmaksi.
Onhan selvää että vaimosi on nyt valmis lupaamaan vaikka mitä ettet jättäisi kun se petoksen toinen osapuolikaan ei häntä taida huolia.
Jos hoidatte eron siististi eivät lapsetkaan varmaan kärsi enempää kuin huonosta avioliitosta. Riippuu lapsien iästä mitä heidän tarvitsee tilanteesta tietää. Selvää on kuitenkin että jonkun selvityksen he tarvitsevat.
Yritä keskittyä hoitamaan käytännön asioita, ne monesti pitävät pystyssä pahimman vaiheen yli. Ja kun olet päätöksesi tehnyt on helpompi keskustella asioista vaimosi kanssa kun ei enää tarvitse selvitellä syitä ja syyllisyyttä. Sen ehtii hyvin tehdä paljon myöhemmin kun molemmat ovat ehtineet löytää itsensä ja hyväksyä tilanteen.
Kaikkea hyvää!
Erohan se on paras ratkaisu..Vaimosi on pettävää tyyppiä eikä vaikuta muutenkaan kovin äidilliseltä..Yhteishuoltajuus niin nainen saa panettaa itseään kun lapset ovat sinulla ja sä pääset katsomaan vuorostasi (kun lapset exällä)fiksuja ja kauniita naisia sillä silmällä..sinkkumies kun olet!
Yleensä muuttumien etäiseksi ja äksyksi voi viitata uskottomuutee: elämä kotona on arksien tylsää, ja mieli vetää toisaalle. Syyllisyys saa aikaan että pitää alkaa etsimään syitä puolistosta ja puollustusta omalle käytökselle. Sinun on nyt itse parasta tehdä se teille paras mahdollinen ratkaisu.
Yritä saada yksinhuoltajuutta. Käy oikeusaputoimistossa ja sosialitoimistossa keskustelemassa lasten huoltajuudesta. Kerro heille, että olet pääasiallisesti huolehtinut lapsista. Onko sinulla ketään, joka voisi vahvistaa sinun huolehtineen lapsista enemmän kuin vaimosi.
Voimia!
Erillään asuminen on parempi. Saisi oman elämänsä vielä elettäväksi paremmin, ettei kituuta katsoen moista menoa. Vaikka vaikuttaahan se jälkeenpäinkin.
Kesäkin on tulossa, kannattaa ulkona kävellä. Tuulessa tuulettaa ajatuksia. :/
Minua hämmästyttää miten kaikki luulevat että lapset jäävät automaattisesti äidille, ei pidä paikkansa. Itse olen eronnut vaimostani 2 vuotta sitten. Nyt meillä on toimiva järjestely, lapset ovat 50% minun luonani ja 50% äitinsä luona. Älkää miehet antako niin helpolla lasten huoltajuutta äidille, on olemassa myös yhteishuoltajuus!