Olen vakavissani miettinyt naisettomuuttani, ja sitä tulenko koskaan menettämään poikuttani. Tuntuu monesti niin epäreilulta ja surulliselta kun tuttavat ja kaverit seurustelee tai harrastavat irtoseksiä baarista bongattujen sutturoiden kanssa.
Mutta mitä mä tässä oikein menetän? Olen tajunnut että menetän ylipainoisen, huonolla sukupuolimoraalilla varustetun nalkuttajan...
Jos tarkemmin ajattelee asiaa, niin ei todellakaan kiinnosta tutustua keskiverto suomalaisnaiseen. Kun katsoo katukuvaa, todella moni 15-25 vuotias nainen on ylipainoinen, kulkee tupakka hampaissa, kiroilee, käyttäytyy joka tavalla päinvastoin kuin mä itse. En halua edes kuvitella kuinka moni tatuoitu pilottitakkinen renttu on niiden päällä ähkinyt, puhumattakaan toisesta ääripäästä eli tummista maahanmuuttajista.
Ja jos mietitään kauniita ja hoikkia naisia, ne ovat ihan oma lukunsa. Niille kelpaa vain julkkismiehet tai muut rikkaat pintaliitäjät. Ei paljoa kiinnosta seurustella kenenkään kanssa, joka ei pitäisi mua minään muuna kuin oman statuksensa pönkittäjänä. Eikä musta olisi edes sellaiseksi.
Nykyään parisuhteet ovat muutenkin kaikki todella hataralla pohjalla, enää ei ihmiset tunne käsitettä rakkaus tai läheisyys. Parisuhteet ovat "voimassa toistaiseksi", sillä ainahan voi baarista tai alastonsuomi.comista bongata hieman paremman puolison jonka matkaan lähteä. Kehenkään ei haluta sitoutua kunnolla.
Mutta yksi asia on varmaa, koko länsimainen sivilisaatio tulee kaatumaan tähän omaan vapauteensa ja vapaamielisyyteen. Ennemmin tai myöhemmin.
Mutta mitä mä tässä oikein menetän? Olen tajunnut että menetän ylipainoisen, huonolla sukupuolimoraalilla varustetun nalkuttajan...
Jos tarkemmin ajattelee asiaa, niin ei todellakaan kiinnosta tutustua keskiverto suomalaisnaiseen. Kun katsoo katukuvaa, todella moni 15-25 vuotias nainen on ylipainoinen, kulkee tupakka hampaissa, kiroilee, käyttäytyy joka tavalla päinvastoin kuin mä itse. En halua edes kuvitella kuinka moni tatuoitu pilottitakkinen renttu on niiden päällä ähkinyt, puhumattakaan toisesta ääripäästä eli tummista maahanmuuttajista.
Ja jos mietitään kauniita ja hoikkia naisia, ne ovat ihan oma lukunsa. Niille kelpaa vain julkkismiehet tai muut rikkaat pintaliitäjät. Ei paljoa kiinnosta seurustella kenenkään kanssa, joka ei pitäisi mua minään muuna kuin oman statuksensa pönkittäjänä. Eikä musta olisi edes sellaiseksi.
Nykyään parisuhteet ovat muutenkin kaikki todella hataralla pohjalla, enää ei ihmiset tunne käsitettä rakkaus tai läheisyys. Parisuhteet ovat "voimassa toistaiseksi", sillä ainahan voi baarista tai alastonsuomi.comista bongata hieman paremman puolison jonka matkaan lähteä. Kehenkään ei haluta sitoutua kunnolla.
Mutta yksi asia on varmaa, koko länsimainen sivilisaatio tulee kaatumaan tähän omaan vapauteensa ja vapaamielisyyteen. Ennemmin tai myöhemmin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvä vaan jos tiedostat, miten todella haluaisit asioiden olevan.
No, tuo nyt kuulostaa vain aloittajan henkiseltä laiskuudelta. Selittää asiat nuin (valehtelee itselleen) että kestäisi paremmin naisettomuutensa. Sinänsä inhimillistä, mutta ei kovin rakentava tapa toimia.
Olisi kiinnostava kuulla mitä naiset sitten sinussa menettävät?
Olen pitkälti tullut samaan ratkaisuun. En halua naista hinnalla millä hyvänsä. Sellainen hinta on liian kova ja vain vahingoittaa todellista itseäni. Naisen täytyy olla sielunkumppanini tai ei mitään.
Se ei välttämättä tarkoita jotakuta ainoaa sielua koko maailmankaikkeudessa vaan, että nainen ihmisenä todella haluaa kasvaa yhdessä kanssani yhtämatkaa ja on jollaintavalla samallatasolla kanssani, että voimme jakaa matkan. Introverttina ja ujona miehenä keskityn nyt älyllisen itseni kehittämiseen ja pyrin vähitellen hylkäämään laumasieluisen egon. Tottakai säilytän kohtuudenrajoissa jonkinlaisen yhteiskunnallisen toimintakyvyn.
Valitettavasti vain ihmisillä on erittäin vahva ego, mutta heiltä monasti puuttuu tyystin älyllinen itse. Nämä naiset toki tunnistaa näistä se vain tuli ja vei jutuistaan. Jokainen henkisesti suuntautunut älykäs, introvertti kohtaa tämän ongelman elämässään, ja miehet naisiakin pahemmin, koska naiset eivät lähesty. He ovat itsensä kanssa totaalisen yksin tässä maailmassa, missä vain egon laumasieluun alistuminen merkitsee jotain.
Introverttien pitäisikin muodostaa omia yhteisöjään, joissa itse merkitsee egoa enemmän. Sillä yksinäinen susi on lopulta hampaaton susi. Vasta kun monta itseä löytää toisensa he voivat myös todella haastaa egojen koiralaumat.
Miksi sitä ns normaali ihmisten laumaa pitäisi edes haastaa? Eikö voi vain elää itsekseen, enemmän tai vähemmän erakoituneena, ja puuhastella niitä asioita joista itse on kiinnostunut? Kyllä minä ainakin tiedostan että olen tavallaan epäonnistunut ja vajavainen kun en naisille kelpaa ja olen muutenkin erittäin ei-pidetty. Pitää silti vain hyväksyä itsensä eikä ryhtyä kenenkään kynnysmatoksi.
Toki voi elää vain hiljaa yksin, sitä ei kukaan kiellä paitsi yhteiskunta. Mutta vaikka pitää ajatella itseä, ei pitäisi olla vain itsekäs. Täytyy ajatella myös niitä tulevia, jotka joutuvat tähän helvettiin. Elämässä pitää olla haastetta, mutta ei sen tarvitse olla yksinäinen painajainenkaan.
Kyllä minä toivon, että jollaintapaa kaltaiseni nuoret ja lapset saisivat elää paremman elämän kuin minä, kadottamatta siinä kuitenkaan itseään. Sinä ja minä voimme kestää tämän, mutta moniko on siinä prosessissa tuhoutunut totaalisesti vaihtoehdottomuuteen. Aivan varmasti isommassa syklissä ja ihmisen elämässäkin on aikoja, jolloin on vain syytä olla hiljaa ja selviytyä. Mutta mielestäni enää ei ole tarvetta vaieta vaan herätä ja herätellä muitakin.
"En halua naista hinnalla millä hyvänsä."
ATM:lle liian korkea hintaa tuntuu usein olevan pelkästään se, että lähestyy naista.