Maapallohan pyörii oman akselinsa ympäri kerran vuorokaudessa ja auringon
ympäri kerran vuorokaudessa.
Mistä tuohon pyörimiseen tarvittava energia on lähtöisin ja pieneneekö
se ajan kuluessa?
ympäri kerran vuorokaudessa.
Mistä tuohon pyörimiseen tarvittava energia on lähtöisin ja pieneneekö
se ajan kuluessa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Energia on lähtöisin sen aineksen liikemäärästä, josta maapallo aikanaan syntyi. Pyöriminen hidastuu hyvin hitaasti mm. kuun aiheuttaman vuorovesi-ilmiön takia.
Auringon ympäri kerran vuodessa.
Ok. Tuli alussa kirjoitusvirhe.
Pyörimisen ylläpito nimenomaan ei vaadi energiaa, minkä takia se on varsin tavallista vaikka ei arkielämässä näykään. planeetat, galaksit, kuut yms. kaikki pyörivät viime kädessä siksi koska se ei kuluta energiaa. itse asiassa pyörimisen pysäyttämiseen tarvittaisiin paljon energiaa. Niinpä kun laitat jonkun kappaleen pyörimään painottomassa tyhjiössä, se pyörii siinä maailman tappiin saakka.
.....vuodessa...
Maapallohan ei ole kiinni missään, vaan se leijuu.
Eli maapallon pyörimistä ei vastusta mikään voima
Eli jos sinulla on pallo, mikä on täysin kitkaton, ja laitat sen pyörimään, niin se pyörii loputtomin.
Eli käytännössä maapallon voisi pysäyttää, tai laittamaan pyörimään vaikkapa pohjoinen-etelä suhteessa, sekä samaan aikaan sivuttain, jos vain löytyisi tarpeeksi voimaa
Maapallon pyörimistä vastustaa lähinnä Kuun ja Auringon aiheuttama vuorovesi-ilmiö.
Kiperämpi kysymys on, mistä pyörimisinertia pohjimmiltaan johtuu.
Protoaurinkokunnan (pölypilven) sisäisistä gravitaatiovoimista. Matemaattisesti voidaan osoittaa kierto- ja pyörimisliikkeen olevan luonnonlain, jota jokainen taivaankappale pienimmästä suurimpaan noudattaa.
Pyörimisinertia kai palautuu suoraviivaisen liikkeen inertiaan. Massapiste pyrkii liikkumaan suoraviivaisesti mutta painovoima tai sidosvoima pakottaa ympyräliikkeeseen. Mistä tasaisen suoraviivaisen liikkeen inertia johtuu, onkin perimmäinen kysymys.
Kaikki liike on suhteellista, eikä kertymäkiekko tarvitse ulkoista toimijaa alkaakseen hakeutua yhteen ja kiertää kiekon yhteisen painopisteen ympäri.
Kaikki liike ei ole suhteellista suhteellisuusteorian näkövinkkelistä, sitä on vain tasainen suoraviivainen liike.
Suoraviivainen liike on vain kaartuvan liikkeen matemaattinen äärimuoto, jota ei luonnossa esiinny. Jokainen taivaankappale on vapaassa putoamisliikkeessä kaartaen kohti järjestelmän painopistettä.
Jos olen vaikkapa eristetyssä huoneessa (niin etten voi tehdä havaintoja huoneen ulkopuolelta) avaruudessa kiertämässä maata ympyräradalla, voin tarkoilla mittauksilla määrittää huoneen liiketilan. Jos huone on tasaisessa suoravaiivaisessa liikkeessä, en voi millään mittauksilla määrittää huoneen liiketilaa.
Suoraviivaisessa liikkeessä minkä suhteen? Jos huone liikkuu tasaisesti (esim. junanvaunu) kuluttamatta energiaa muuhun kuin kitkavoimien voittamiseen, on kyseessä järjestelmän yhteisen painovoimavektorin normaalin suuntainen liike.
Koska voidaan matemaattisesti todistaa järjestelmän massojen yhteisten vetovoimien resultantin osoittavan Maan pinnalla yleisesti ottaen suhteellisen tarkasti kohti Maan (massa)keskipistettä, tarkoittaa esimerkkisi "suoraviivainen liike" tosiasiassa kiertämistä (mahdollisimman tarkasti) Maapallon keskipisteen ympäri.
Se on tietenkin idealisaatio, lähelle tasaista suoraviivaista liikettä päästään avaruudessa valovuosien päässä tähdistä. Mutta tämä keskustelu menee niin kauas alkuperäisestä aiheesta, että se voidaan lopettaa hyödyttömänä.