Hei!
Olen lähemmäs kolmekymppinen nuori nainen ja asunut aviopuolisoni kanssa 4-vuotta yhdessä. Parisuhteemme on varsin toimiva, erästä häiritsevää seikkaa lukuunottamatta. Nimittäin miehelläni on tapana hamstrata täysin käyttökelvotonta tavaraa. Hän ikäänkuin kehittää tunnesiteen jokaiseen omistaamansa esineeseen. Yleensä hän perustelee hamstraamistaan sillä, että jokin tietty esine, kuten vanha kasettisoitin on joskus maksanut paljon...eihän meillä ole edes kasetteja...oikeasti minun mielenterveyteni alkaa kärsiä tästä. Olen jo vuosia vältellyt kutsumasta kavereita kylään, koska joudun häpeämään kotiani. Nyt meille on tulossa muutto ja elättelen (turhaan) toiveita kivemmasta kodista...Mieheni on luvannut nimittäin luopua turhista tavaroista muuton yhteydessä. Tänään kuitenkin kävi taas niin, että hänen olisi pitänyt heittää roskiin eräs rikkinäinen laite, mutta sen sijaan laite on edelleen auton peräkontissa...se on kuulemma menossa myöhemmin roskiin. Mieheni sanoo aina, kun pyydän häntä hävittämään jonkun tavaran, että siitä voi olla hyötyä myöhemmin ja ehkä siitä voi rakentaa/ottaa osia talteen johonkin. Olen kirjaimellisesti turhautunut ja ahdistunut... Nyt minut on haukuttu itsekkääksi ja ilkeäksi, kun tuon mielipiteeni asiasta ilmi...kertokaa onko muilla vastavaavia kokemuksia. En kaipaa ilkeilyä enempää, olo on muutenkin ihan toivoton. Onko ainoa vaihtoehto erota ja saada itselle mieleinen asunto? Minulle viihtyisä koti merkitsee todella paljon. Vai olenko todella hirvittävän itsekäs, kun nipotan tällaisesta asiasta?
Olen lähemmäs kolmekymppinen nuori nainen ja asunut aviopuolisoni kanssa 4-vuotta yhdessä. Parisuhteemme on varsin toimiva, erästä häiritsevää seikkaa lukuunottamatta. Nimittäin miehelläni on tapana hamstrata täysin käyttökelvotonta tavaraa. Hän ikäänkuin kehittää tunnesiteen jokaiseen omistaamansa esineeseen. Yleensä hän perustelee hamstraamistaan sillä, että jokin tietty esine, kuten vanha kasettisoitin on joskus maksanut paljon...eihän meillä ole edes kasetteja...oikeasti minun mielenterveyteni alkaa kärsiä tästä. Olen jo vuosia vältellyt kutsumasta kavereita kylään, koska joudun häpeämään kotiani. Nyt meille on tulossa muutto ja elättelen (turhaan) toiveita kivemmasta kodista...Mieheni on luvannut nimittäin luopua turhista tavaroista muuton yhteydessä. Tänään kuitenkin kävi taas niin, että hänen olisi pitänyt heittää roskiin eräs rikkinäinen laite, mutta sen sijaan laite on edelleen auton peräkontissa...se on kuulemma menossa myöhemmin roskiin. Mieheni sanoo aina, kun pyydän häntä hävittämään jonkun tavaran, että siitä voi olla hyötyä myöhemmin ja ehkä siitä voi rakentaa/ottaa osia talteen johonkin. Olen kirjaimellisesti turhautunut ja ahdistunut... Nyt minut on haukuttu itsekkääksi ja ilkeäksi, kun tuon mielipiteeni asiasta ilmi...kertokaa onko muilla vastavaavia kokemuksia. En kaipaa ilkeilyä enempää, olo on muutenkin ihan toivoton. Onko ainoa vaihtoehto erota ja saada itselle mieleinen asunto? Minulle viihtyisä koti merkitsee todella paljon. Vai olenko todella hirvittävän itsekäs, kun nipotan tällaisesta asiasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Holy Moly.
Ihmiselle kuuluu sekä henkinen että fyysinen tila. Minun mittani tuli täyteen, kun miehen eksä oli hamstraaja, miehen äiti on hamstraaja ja päälle päätteksi (miehen syyteltyä kaikkia muita) paljastuu, että mies itsekin on hamstraaja.
Haluaisin antaa yhden neuvon. Älä siivoa toisten sotkuja ja pidä kiinni omasta tilastasi. Älä tee niin kuin minä tein.
Sun mies haluu omaa aikaa. Mun 1,3 ja viides vaimo oli myös hamstraaja mm. kenkiä, laukkuja ja koruja ym. ym......