Dionne Warwick -elämänkerta

Tuli luettua Dionne Warwickin v. 2010 ilmestynyt omaelämänkerta "My life, as I see it". Dionne on toimittanut kirjan yhdessä David Freeman Wooleyn kanssa ja kertoo tarinansa minä-muodossa. Elämän ja uran alkuvaiheet kerrotaan kronologisessa järjestyksessä. 70-luvun puolivälin jälkeen asioista siirrytään kertomaan aihealueittain. Dionne Warwickilla on erittäin laaja ystäväpiiri ja lisäksi kirjassa kerrotaan tapaamisista lukuisien julkisuuden henkilöiden kanssa (mm. Elvis Presley, Hillary & Bill Clinton, Marlene Dietrich). Erityisen lämpimät välit hänellä ovat olleet Gladys Knightin, Patti LaBellen, Isaac Hayesin ja Luther Vandrossin kanssa. Hän kertoo mm. yhteislevytyksestä Knightin kanssa, että kun laulu meni kahdella otoilla purkkiin, säästynyt aika käytettiin syöden ja nauraen. Kirjan teksti on positiivisen hauskaa luettavaa ja taustalla näkyy aito naisellinen ajattelutapa. Esimerkiksi ensimmäistä kertaa synnytykseen lähdettiin vasta sitten kun kasvot oli laitettu kuntoon.

Warwick opiskeli vielä musiikkia, kun hän teki jo taustalaulajan töitä sekä demonauhoja uusista sävelmistä levy-yhtiöille. Florence Greenberg oli perheenäiti, joka oli päätynyt musiikkifanipohjalta Scepter-levy-yhtiön johtajaksi. Burt Bacharach toi hänelle demon eräästä sävelmästään. Greenberg sanoi, että sävelmä ei ole häävi, mutta tuokaa minulle tuo tyttö. Warwick sai levytyssopimuksen, mutta kävi perheen vaatimuksesta koulun loppuun levytysuran ohella. Hän ei kuitenkaan koskaan ottanut laulutunteja, mikä on yllättävää hänen mahtavan tekniikkansa ja sävelkorvansa perusteella.

Ensimmäisistä hiteistään hän kertoi inhonneensa Grammy-palkittua "Do you know the way to San Josea" ja itkeneensä koko matkan pankkiin! Myöhemmistä hiteistä hän kertoo levyttäneensä myös Heartbreakerin hieman vastahankaisin tuntein.

Yrityskaupan myötä Warwick päätyi Warner Brothers-yhtiölle. Tässä vaiheessa menestyksekäs Burt Bacharach - Hal David - Warwick -yhteistyö (Warwickin sanoin "toimiva triangelidraama") päättyi. Säveltäjäkaksikon välit menivät poikki, minkä vuoksi Warnerille sopimuksessa luvattu LP jäi tekemättä ja koko kolmikko joutui lakitupaan. Tämän jälkeen koko porukka oli täydellisessä välirikossa 12 vuotta.

Warner Brothersille Dionne teki erittäin hyviä älppäreitä, joita kuitenkaan ei hänen mukaansa markkinoitu kunnolla. Myyntiluvut laskivat, konsertit vähenivät ja Dionne keskittyi enemmän perhe-elämään. Avioliitto Bill Elliotin kanssa päättyi eroon Track of the cat -LP:n aikoihin. Dionne sanoi tuolloin eläytyneensä levyn eroaiheisiin biiseihin "Once you hit the road" sekä "His house and me". Muutenkin hän sanoo gospel-taustan auttavan soul-laulussa paitsi äänenkäyttöön myös sanoituksen sanoman esiintuontiin.

Tässä vaiheessa Dionne ajatteli jättävänsä musiikkibisneksen ja siirtyvänsä musiikin opettajaksi. Hän kuitenkin sattui tapaamaan Arista- yhtiön Clive Davisin, jolla oli idea tuoda levyn tuottajaksi Barry Manilow. Heti ensimmäiselle Arista-LP:lle levytettiin upea Grammy-voittaja I ´ll never love this way again.

Vielä sen verran Woman in red -elokuvasta, että Stevie Wonderin hommaaminen sountrackin tekijäksi oli Warwickin idea, hän oli nimittäin ystävyyssuhteiden kautta päätynyt elokuvan musiikkivastaavaksi.
Ilmianna
Jaa



Vastaa alkuperäiseen viestiin

Dionne Warwick -elämänkerta

Tuli luettua Dionne Warwickin v. 2010 ilmestynyt omaelämänkerta "My life, as I see it". Dionne on toimittanut kirjan yhdessä David Freeman Wooleyn kanssa ja kertoo tarinansa minä-muodossa. Elämän ja uran alkuvaiheet kerrotaan kronologisessa järjestyksessä. 70-luvun puolivälin jälkeen asioista siirrytään kertomaan aihealueittain. Dionne Warwickilla on erittäin laaja ystäväpiiri ja lisäksi kirjassa kerrotaan tapaamisista lukuisien julkisuuden henkilöiden kanssa (mm. Elvis Presley, Hillary & Bill Clinton, Marlene Dietrich). Erityisen lämpimät välit hänellä ovat olleet Gladys Knightin, Patti LaBellen, Isaac Hayesin ja Luther Vandrossin kanssa. Hän kertoo mm. yhteislevytyksestä Knightin kanssa, että kun laulu meni kahdella otoilla purkkiin, säästynyt aika käytettiin syöden ja nauraen. Kirjan teksti on positiivisen hauskaa luettavaa ja taustalla näkyy aito naisellinen ajattelutapa. Esimerkiksi ensimmäistä kertaa synnytykseen lähdettiin vasta sitten kun kasvot oli laitettu kuntoon.

Warwick opiskeli vielä musiikkia, kun hän teki jo taustalaulajan töitä sekä demonauhoja uusista sävelmistä levy-yhtiöille. Florence Greenberg oli perheenäiti, joka oli päätynyt musiikkifanipohjalta Scepter-levy-yhtiön johtajaksi. Burt Bacharach toi hänelle demon eräästä sävelmästään. Greenberg sanoi, että sävelmä ei ole häävi, mutta tuokaa minulle tuo tyttö. Warwick sai levytyssopimuksen, mutta kävi perheen vaatimuksesta koulun loppuun levytysuran ohella. Hän ei kuitenkaan koskaan ottanut laulutunteja, mikä on yllättävää hänen mahtavan tekniikkansa ja sävelkorvansa perusteella.

Ensimmäisistä hiteistään hän kertoi inhonneensa Grammy-palkittua "Do you know the way to San Josea" ja itkeneensä koko matkan pankkiin! Myöhemmistä hiteistä hän kertoo levyttäneensä myös Heartbreakerin hieman vastahankaisin tuntein.

Yrityskaupan myötä Warwick päätyi Warner Brothers-yhtiölle. Tässä vaiheessa menestyksekäs Burt Bacharach - Hal David - Warwick -yhteistyö (Warwickin sanoin "toimiva triangelidraama") päättyi. Säveltäjäkaksikon välit menivät poikki, minkä vuoksi Warnerille sopimuksessa luvattu LP jäi tekemättä ja koko kolmikko joutui lakitupaan. Tämän jälkeen koko porukka oli täydellisessä välirikossa 12 vuotta.

Warner Brothersille Dionne teki erittäin hyviä älppäreitä, joita kuitenkaan ei hänen mukaansa markkinoitu kunnolla. Myyntiluvut laskivat, konsertit vähenivät ja Dionne keskittyi enemmän perhe-elämään. Avioliitto Bill Elliotin kanssa päättyi eroon Track of the cat -LP:n aikoihin. Dionne sanoi tuolloin eläytyneensä levyn eroaiheisiin biiseihin "Once you hit the road" sekä "His house and me". Muutenkin hän sanoo gospel-taustan auttavan soul-laulussa paitsi äänenkäyttöön myös sanoituksen sanoman esiintuontiin.

Tässä vaiheessa Dionne ajatteli jättävänsä musiikkibisneksen ja siirtyvänsä musiikin opettajaksi. Hän kuitenkin sattui tapaamaan Arista- yhtiön Clive Davisin, jolla oli idea tuoda levyn tuottajaksi Barry Manilow. Heti ensimmäiselle Arista-LP:lle levytettiin upea Grammy-voittaja I ´ll never love this way again.

Vielä sen verran Woman in red -elokuvasta, että Stevie Wonderin hommaaminen sountrackin tekijäksi oli Warwickin idea, hän oli nimittäin ystävyyssuhteiden kautta päätynyt elokuvan musiikkivastaavaksi.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta