Aaah. Ensinnäkin - ihminen on idiootti.
Olin ensimmäisessä pitkässä suhteessani, joka kesti 4 vuotta. Halusin eron, koska en tuntenut samoin kuten kumppanini. Kun toinen sanoi "Rakastan sinua" - olin hiljaa ja saatoin hyvällä tuurilla hymyillä. En ehkä edes osaa sanoa samoin.
Eron alussa olin vapautunut ja oli ihanaa vain olla! En silti ole pystynyt antamaan itseäni kellekkään kokonaan.. tarkoitan, että en ole myöskään virallisissa suhteissa enää ollut.
Yksineläjänä on yli vuosi mennyt, mutta oma alkuperäinen suhde on ollut mietinnässä nyt pitkään. Kumminkin kaikki oli hyvin. Mietin vaan, osaanko edelleenkään sanoa rakastavani ja se pelottaa eniten. Voiko se vielä toimia? Miten uskaltaa kokeilla?
Välitän ihmisestä ja otinkin häneen yhteyttä. Vastaus näkemiseen ei ollut kieltävä, muttei myöskään intoa täynnä. Annan olla ja odotan, jos hän niin haluaa. Muuten tyydyn tähän typeryyteen.
Kertokaa kohtalotoverit omat kuvionne :)
Olin ensimmäisessä pitkässä suhteessani, joka kesti 4 vuotta. Halusin eron, koska en tuntenut samoin kuten kumppanini. Kun toinen sanoi "Rakastan sinua" - olin hiljaa ja saatoin hyvällä tuurilla hymyillä. En ehkä edes osaa sanoa samoin.
Eron alussa olin vapautunut ja oli ihanaa vain olla! En silti ole pystynyt antamaan itseäni kellekkään kokonaan.. tarkoitan, että en ole myöskään virallisissa suhteissa enää ollut.
Yksineläjänä on yli vuosi mennyt, mutta oma alkuperäinen suhde on ollut mietinnässä nyt pitkään. Kumminkin kaikki oli hyvin. Mietin vaan, osaanko edelleenkään sanoa rakastavani ja se pelottaa eniten. Voiko se vielä toimia? Miten uskaltaa kokeilla?
Välitän ihmisestä ja otinkin häneen yhteyttä. Vastaus näkemiseen ei ollut kieltävä, muttei myöskään intoa täynnä. Annan olla ja odotan, jos hän niin haluaa. Muuten tyydyn tähän typeryyteen.
Kertokaa kohtalotoverit omat kuvionne :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.