Lähteäkkö vai eikö, homma väljähtänyt kasaan

Hieman sama tilanne täällä. Joskus kyllä tuntuu siltä että ollaan vain kämppiksiä ja joskus tuntuu siltä että olen vain hänen kanssa asunnon vuoksi.

1,5 vuotta meni siihen että saatiin tämä upea vuokrakämppä rauhallisella paikalla, oli niin paljon itkua ja stressiä ja epätoivoa että nyt en luovu tästä mitenkään! ns. vain kuolleen ruumini yli. Valitettavasti olen iloinen kun olen täällä yksin. Ihana kämppä mutta pää hajoo toisen ihmisen kanssa.

Jep, tuo sinun juttusi on minun kohdallani kuin katsoisin peiliin.

Mulla ihan sama homma, että ahdistaa jos tietää toisen olevan kotona. Aivan loistavaa laatuaikaa olla yksin. En tiedä sitten tosiaan muutuisiko tilanne, jos tekisi selvät pelisäännöt tuosta kämppiksiksi rupeamisesta, ja alkaisi vaikka tapailla jotain muuta. Auttaisiko se vai pahentaisiko vaan? En osaa yhtään sanoa...

Viimeksi kun erottiin, ja muutin poikamiesboksiin kotoa vielä silloin porukoiden luota, hommasin siihen pari laastari -suhdetta. Se aika kyllä oli aika hanurista. Piti sekin kokeilla, mutta ei ole mun juttu. Olis kiva löytää joskus se jonka kanssa olla hamaan tappiin asti, mutta tuntuu vaikealta löytää sellaista.

Olen jopa miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että muuttaisin takaisin kotiin mun muinaiseen huoneeseen hetkeksi miettimään asioita :D En kyllä tiedä kestäisikö kantti ja pää yleensäkkään enää vanhempien nurkkiin palaamista edes väliaikaisesti. Ei huvittaisi vielä ottaa asuntolainaa, koska mulla on yksi kämppä kiikarissa joka ei ole vielä valmis. Muutto nyt omistusasuntoon olisi yhtä järkevää yrittäisin hiekoittaa tietä kanoilla. Todella paska tilanne kaikin puolin. Onneksi päivätyö ja oma firma verottaa aikaa sen verran ettei kämpillä tarvitse olla jos ei halua. Perus mies-töihin-pakoon -tilanne, I know.