Hiukan neuvoja kaipaisin kun en oikein tiedä mitä tehdä. Olen 26v mies ja olen ollut pari vuotta nuoremman naisen kanssa vuodesta 2007. Olemme avoliitossa ja homma on täysin väljähtänyt. Pelkkää kylmää ainoastaan. Itse olen yrittänyt elävöittää suhdetta tarjoamalla matkan, tuomalla kukkia, siivoamalla enemmän jne. mutta mikään ei auta. Hän on kertonut syitä kylmyydelle, mutta luultavasti kyseessä taas jotain sekavaa. Olemme kerran jo aiemmin eronneet toisen miehen takia. Nyt tilanne on ongelmallisempi kun asumme saman katon alla.
Olemme asunnossa täysin 50/50 tilanteessa. Eikö sen, joka kylmyyden aloitti, pitäisi lähteä eikä minun? Minä en haluaisi tuosta kämpästä pois enkä muutenkaan haluaisi lopettaa, tosin omat tunteet ovat tässä myös väljistyneet lähes evvk tasolle. Olen kuitenkin nyt hiukan etsiskellyt asuntoa, mutta en millään haluaisi lähteä tuosta paikasta. Tiedän, että ikävä kyllä hän ei saa muutettua koska ei hallitse noita kuvioita, ellei sitten muuta jossain vaiheessa suoraan mahdollisen uuden kumppanin luokse.
Mitä pitäisi tehdä? Kitkutella jotenkin eteenpäin ja katsoa mitä tuleman pitää vai ottaa jalat alle? Hetken aikaa tilanne oli oman pään kannalta sietämätöntä, mutta nyt on alkanut turtua lähes täysin. Itseäni ei kiinnosta alkaa hakeutua mihinkään rinnakkaissuhteeseen, koska en todellakaan ole sellainen ihminen vaikka kysyntää olisikin.
Voisiko sellainen mitenkään toimia, että sovittaisiin olevamme vain kämppiksiä? Kokemuksia tästä?
Olemme asunnossa täysin 50/50 tilanteessa. Eikö sen, joka kylmyyden aloitti, pitäisi lähteä eikä minun? Minä en haluaisi tuosta kämpästä pois enkä muutenkaan haluaisi lopettaa, tosin omat tunteet ovat tässä myös väljistyneet lähes evvk tasolle. Olen kuitenkin nyt hiukan etsiskellyt asuntoa, mutta en millään haluaisi lähteä tuosta paikasta. Tiedän, että ikävä kyllä hän ei saa muutettua koska ei hallitse noita kuvioita, ellei sitten muuta jossain vaiheessa suoraan mahdollisen uuden kumppanin luokse.
Mitä pitäisi tehdä? Kitkutella jotenkin eteenpäin ja katsoa mitä tuleman pitää vai ottaa jalat alle? Hetken aikaa tilanne oli oman pään kannalta sietämätöntä, mutta nyt on alkanut turtua lähes täysin. Itseäni ei kiinnosta alkaa hakeutua mihinkään rinnakkaissuhteeseen, koska en todellakaan ole sellainen ihminen vaikka kysyntää olisikin.
Voisiko sellainen mitenkään toimia, että sovittaisiin olevamme vain kämppiksiä? Kokemuksia tästä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hieman sama tilanne täällä. Joskus kyllä tuntuu siltä että ollaan vain kämppiksiä ja joskus tuntuu siltä että olen vain hänen kanssa asunnon vuoksi.
1,5 vuotta meni siihen että saatiin tämä upea vuokrakämppä rauhallisella paikalla, oli niin paljon itkua ja stressiä ja epätoivoa että nyt en luovu tästä mitenkään! ns. vain kuolleen ruumini yli. Valitettavasti olen iloinen kun olen täällä yksin. Ihana kämppä mutta pää hajoo toisen ihmisen kanssa.
Jep, tuo sinun juttusi on minun kohdallani kuin katsoisin peiliin.
Mulla ihan sama homma, että ahdistaa jos tietää toisen olevan kotona. Aivan loistavaa laatuaikaa olla yksin. En tiedä sitten tosiaan muutuisiko tilanne, jos tekisi selvät pelisäännöt tuosta kämppiksiksi rupeamisesta, ja alkaisi vaikka tapailla jotain muuta. Auttaisiko se vai pahentaisiko vaan? En osaa yhtään sanoa...
Viimeksi kun erottiin, ja muutin poikamiesboksiin kotoa vielä silloin porukoiden luota, hommasin siihen pari laastari -suhdetta. Se aika kyllä oli aika hanurista. Piti sekin kokeilla, mutta ei ole mun juttu. Olis kiva löytää joskus se jonka kanssa olla hamaan tappiin asti, mutta tuntuu vaikealta löytää sellaista.
Olen jopa miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että muuttaisin takaisin kotiin mun muinaiseen huoneeseen hetkeksi miettimään asioita :D En kyllä tiedä kestäisikö kantti ja pää yleensäkkään enää vanhempien nurkkiin palaamista edes väliaikaisesti. Ei huvittaisi vielä ottaa asuntolainaa, koska mulla on yksi kämppä kiikarissa joka ei ole vielä valmis. Muutto nyt omistusasuntoon olisi yhtä järkevää yrittäisin hiekoittaa tietä kanoilla. Todella paska tilanne kaikin puolin. Onneksi päivätyö ja oma firma verottaa aikaa sen verran ettei kämpillä tarvitse olla jos ei halua. Perus mies-töihin-pakoon -tilanne, I know.