Yksinäisyys tuhon tienä

koskaan mennyt, vaikka yksinäisyyden ahdistus on mielen täyttänyt käydessäni niissä paikoissa, missä mieheni eläessä usein yhdessä kävimme, niihin kuuluvat kauppakeskuksetkin pelikoneineen. Jotenkin en vain halua leimautua niihin pelaajiin kuuluvaksi, en oikein osaa sanoa miksi.

Täällä on yksinäisyyden ahdistuksen päälle tullessa tullut käytyä, aluksi toivoin saavani ystäviä ja suunnittelin jopa osallistumista tapaamisiin. Pian kuitenkin vedin hätäjarrusta, -tajusin, että on viisainta pysytellä aivan anonyyminä, tuntemattomana.

Silläkin tavalla voi näillä näppisharjoituksilla pitää ehkä aivotoimintaansa virkeänä, niin kuvittelen.

Päättymätön tarina tämä lienee, ehkä kuvitelmatkin ovat turhia. Tyhjyydentunteen yllättämänä kuitenkin pistäydyn "juttelemassa" silloin sun tällöin.

Nyt kauppareissulle, hyvää päivänjatkoa!

.

Ollaan me täällä toisillemmekin ! Ihan täydellä sydämellä, pelkäämättä kolhujakaan kun niihin on totuttu!
Olemmehan saaneetkin paljon, monet kerrat jokainen, joka on tarvinnut
tukeakin joskus! Ja iloakin on pirskahdellut kivasti.


Oi' onnellinen joka herättää
noin voimia hyviä voisi.
Oi' ihmiset toistanne ymmärtäkää
niin ette niin kovia oisi!
Miks' emme yhdessä käydä vois?
jos murtuu yks, muut tukena ois.
Oi' ihmiset toistanne suvaitkaa
niin suuri, suuri on maa!

Voiko sitä paremmin kuvata kuin Eino Leinon sanoin:)

Annetaan aurinkolaulun sanojen lämmittää jokaisen sydäntä, joka sitä kaipaa!

Kyllä minäkin haen kosketusta ystävällisiin ihmisiin, ihmisiin, jotka ehkä tuntevat samoin.
Kyllä tämänin palstan puitteissa on oltu ystäviä seurusteltu ja avioiduttukin, nimiä en kyllä mainitse.

Kyllä virtuaalisessa kanssakaäymisessäkin voidaan käyttää kauniita sanoja, lähteväthän ajatuksetkin aivoista kauniina.

suu puhuu ja käsi kirjoittaa.
Sydämellisyys ja lämpö näkyy, jos sitä on. Ja onhan sitäkin , oikein odottaa tiettyjen kirjoittajien viestejä.Toisaalta kovuus ja katkeruus näkyy myös, usein hyökkäilynä tai ainakin nälvimisenä ja vähättelynä. Ikään kuin ei haluttaisi uskoa, että joku voi olla aidosti hyväntahtoinen ja tyytyväinen osaansa.

Juice Leskinen Peluri

Oli kuuma kesäilta, mä unta en saanut,
joten lähdin kävelylle, puistoon hiljaiseen.
Ja kun penkin ohi kuljin, niin kuulin heikon äänen,
mä käännyin ja tunsin pelurin taas langenneen.
Hän sanoi paljon nähnyt, mä olen elämässä,
mä tiedän valtit ihmisten jo heidän katseestaan.
Ja jos et tyttö tykkää pahaa, sanon sulta puuttuu ässä,
kato pistä mulle lantti niin saat neuvon arvokkaan.
Mä vein hänet baariin, ja tarjosin kahvin,
hän otti vielä savukkeen ja mä tulta ojensin.
Hän siemaisi juoman, ja ilme vakavoitui,
hän sanoi, kun sä pelaat, niin pelaa viisammin.
Ei voi pelata jos pelkää,
ei kääntää selkää,
ei juosta pakoon saa
jos ehtii kävellen.
Ei laskee rahojaan,
kun peli viel' on kesken
kyllä laskun aika tulee
jälkeen pelin viimeisen.
Vain peluri sen tietää, että elämisen taika,
on siinä mitä heittää pois, ja mitä säilyttää.
Voi vain toivoo, että kuolee,
vasta kun on kuolon aika.
Jokainen käsi voittaa, ja jokainen häviää.
Hän hiljentyi viimein, hän tuijotti yöhän,
hän nojas ikkunaan ja tumppas savukkeen.
Ja minä oivalsin, hältä saaneeni ässän,
ja viimein oli pelurikin päässyt omilleen.
[3x]
Ei voi pelata jos pelkää,
ei kääntää selkää,
ei juosta pakoon saa
jos ehtii kävellen.
Ei laskee rahojaan,
kun peli viel' on kesken
kyllä laskun aika tulee
jälkeen pelin viimeisen.

En voi sanoa että yksinäisyys olisi myrkkyä, joskus suorastaan kaipaan yksinäisyyttä ladata akkuja oikeastaan nautin yksin olemisesta.
Usein otan valokuvat ne vanhat paperiset ja kyllä tulee niin hyvä mieli niitä katsellessa, mieleen palaa asioita jotka ovat jääneet isommitta huomiotta.
Tehokkaimmat työvuoteni oli oltava kaikessa täysillä mukana, ihmisiä oli sanoisinko yötä päivää ympärilläni, nyt todella nautin isosti kun saan kuunnella mielimusiikkia, mennä elokuviin tai vuokata joku romanttinen elokuva, se on autuutta!

Ympärillä on kuitenkin sen verran ihmisiä ja nuoria, omat lapset ja heidän lapsensa ja heidän kaverinsa, poikkeavat joskus täällä kaffella jutellaan ja heiltä kaikilta voin pyytää vaikka verhojen laittoa kun tuo minun huimaus ei minua suosi tuossa hommassa.

Kaikille ei yksinäisyys sovi ja suku voi asua kaukana, silloin voi tulla ahdistustakin.

Jokainen nauttii välillä yksinolostaan, rauhassa olostaan,

mutta yksinäisyyden ahdistuksenkin voi varmaankin jokainen myös joskus kokea!

Eihän se tietenkään tule kuin aniharvoin. Onneksi.

Olen huomannut, että vieraiden lähdettyä, kun tiskikoneeni hyrrää, koen usein yksinäisyyttä.

ihmisen ei ole hyvä olla yksin, kaikestahuolimatta on joskus yksin hyvä olla,

ystävän pitäisi olla semmonen ettei hänen seuransa rasita, vaan todellakin on vain läsnä, ja juutukaverina, aina myös saatavila, ja kaikesta voisi puhua, joskus jopa halata jos siltä tuntuu,,
tämä kylläki taitaa olla utopinen ajatus,
vanhan ihmisen on vaikea löytää enään edes ystävää, joten ootellaan kunnes kuolema korjaa omansa,,,

Hienot sanat tuossa Juicen laulussa, minäkin olen kokenut alkoholisoituneen vanhuksen ystävyyden tehdessäni kotikäyntejä työni puolesta.
5 v. tapasimme 3 x viikossa, joten kyllä siinä jo oppi luonteen tuntemaan.

Äitinsä oli puolatar, ja kun valmistin ruokaa hänelle, hän sanoi spontaanisti, voi, että olet äitini näköinen juuri nyt :)

Ei hän enään lievän halvauksen jälkeen päässyt itse asioimaan, toihan joskus *kaverit * hänelle pullon, mutta koskaan ei hän ollut epähieno millään lailla ollessaan*pienessä sievässä*
Kunnallisena kotiavustajana ostin hänelle tarvittavat vaatteetkin, no lähinnä alusasut ja pyjamat.

Kaunis muisto hänestä jäi, leikkauksen jälkeen näin hänet viimeisen kerran sairaalassa.

Voi, että nyt saa ulkopöydistä herneitä ja kirsikoita ja marjoja:D Tulin kotiin pusseja mukanani , ulkona kasvaa villirukolaa ja suolaheinäsalaattia yrttejä ym. Mikäs on taas elellessä!

Näkyy se yksinäisyys täälläkin, mutta ei vielä tarpeeksi kai

Voihan tällä kirjoittelulla yksinäisyyttä lievittää, ja ehkä se joskus johtaa jonkin tason ystävyyssuhteisiinkin. Kuitenkin pysytään pääosin virtuaalitasolla.

Sanoisinpa, että yksinäisyys voi myös olla täyttä elämää, vahvaa rikkautta, vaikkakin suruvoittoista tunnetta. Ei ole kuitenkaan yksin.

Etsin kovasti portugalilaista La Playa - esitystä sävellyksestä
Jäljet hiekassa, suomeksi sen laulaa Tamara Lund.
"Taas kuljen tyhjää hiekkarantaa yksin vain..."
Jos kaipaatte tunnetta, laittakaapa soimaan.

Yksinolosta nautin enkä tunne itseäni yksinäiseksi, mutta hyljättynä en haluaisi olla. Toivottavasti palsta tuo lohtua yksinäisyyteen sitä hakeville, sillä yksinäisyys
on tunne, joka saattaa koskettaa jokaista.


Hyljätyn kaipuuta ilmaisee mielestäni parhaiten rakastamastani Puccinin oopperan Madame Butterfly kuoroesitys Coro a bocca chiusa.
Sitä kuunnellessa jokainen voi nähdä ja tuntea Butterflyn ikävän ja tuskan hänen katsoessaan merelle ja odottaessaan Pinkertonin laivan paluuta Amerikasta.
Madamen poikalapsi nukkuu jo palvelija Suzukin kanssa ja yötunnit kuluvat hitaasti.
Butterflyn tuntemat haaveet ja unelmat yhteisestä elämästä lapsen ja lapsen isän
Pinkertonin kanssa voi aistia musiikissa. Valitettavasti, haaveet jäävät pelkiksi haaveiksi.

http://www.youtube.com/watch?v=NBO94mIQqtY

Tämän ketjun viesti on näköjään ollut liikaa joillekin.
Pidän erilaisuudesta ja erilaisista ihmisistä ja luen heidän viestejään mieluimmin kuin noita samoja kahvijuttuja.
Lisää mielenkiintoisia juttuja, kiitos.

käydään mielenkiintoisia keskusteluja maan ja taivaan väliltä. Kahvjijuttuja pelkästään ei paljon ole ollut, vaikka mielenkiintoista siitäkin saa.

Tuosta " isoäidin " oopperassa olevista jousenista tuli mieleen tääläviikolla sivu - uutinen jossa kerrottiin että joutsenpariskunnala oli kova riita, uros ilmeisesti tappoi puolisonsa,
olikohan joutsen rouva käyny vieraissa, vai mistä ihmeestä noin suuri raivo kumpusi joutsen puolisoon,
joutsenista väitetään että ne olisivat elinikäisiä kummppaneita,
mikähän luonnon häiriö oli pariskuntaan iskeny.

kaunista oli muusikki,,

Joutsenta väitetään ikuisesti uskolliseksi puolisolleen,

kuulin vastaavan uutisen, joutsen herra oli hakannu ja pahoinpidelly rouva joutsenta niin pahoin että myöhemmin rouva oli kuollu.

pahoinpitely pahenee vanhetessa, eli ei kannata jatkaa, vaikka kuinka tavottelis ikuista uskollisuutta...

enetki vanhetessaan riitelevät ! ?




osaako jousenetki neuvotelle, heh en ole kuullukkaan,

tuo joutenten tappelu on tosi, mutta mikä johti noin kovakouraiseen käytökseen herra jousenen puolelta, se kiinostaa.