Pää edellä hyppy 170cm syvään altaaseen

Tässä tapauksessa en itse ainakaan uskalla antaa suoraa vastausta, kun en itse ole vieressä näkemässä ja opastamassa. Monta kertaa kilpauimarit hyppäävät matalempaankin veteen, joskin omiin mittoihisi ehtineet alan harrastajat ovat ehtineet hyppiä jo kymmenkunta vuotta. Tärkeää on toki huomata, että kilpauintistartissa ei hypätä alas, vaan mahdollisimman paljon eteenpäin (painovoima yleensä pitää huolen alas tulemisesta). Uimahyppytyyliseen lähes pystysuoraan hyppyyn tarvitset huomattavasti enemmän vettä. Ihmisen normaali kellunta-asento pystyssä on siten, että päälaki yletää pinnalle, joten pelkästään paikallaan kelluessa jalkasi ulottuvat noin kahden metrin syvyyteen. Tähän lisätään alkuvauhdin vaikutus, niin suoraa hyppyä en tekeisi sinuna, jos vettä on alle kolme metriä.

Puuttuva tieto altaasta mihin suuntaan tahansta hypättäessä on, kuinka korkealla laita on veden pinnasta? Olettaen, että altaassa kuitenkin on jo jonkinmoinen laita, niin tuo lienee puolisen metriä korkea, mikä riittää jo periaatteessa kilpastarttiin (jotta vartalo ehtii kääntyä ilmassa).

Puuttuva tieto altaasta eteenpäin hypättäessä on, kuinka pitkä allas on. Kova hyppääjä kun jo hyppää paikaltaan veteen sen kolme-neljä metriä, ja tuosta sitten liukua veden alla päälle. Pienemmissä altaissa osut matalammassa päässä pohjaan tai jopa altaan toiseen päätyyn.

Kiitos tiedoista.

Allas on siis 2m syvä mutta vesiraja on noin 170 sentissä. Eli siis pudotusta reunalta on 30 senttiä. Mitään hyppytasoa ei ole.

Pituutta altaalla on 8m (ja noin 3m leveyttä). Altaassa ei "matalaa päätä", vaan vettä on kaikkialla 170cm.


Tuollaisen kilpastartin tyylisen hypyn haluaisin opetella. Jos ei 30cm riitä kääntöön ilmassa, niin teen korokkeen :)

Pystysuoran uimahypyn voin tietysti unohtaa ko. altaassa.

No joo, reuna on ehkä vähän matala, mutta toisaalta, vanhassa harjoitushallissamme (nyt remontissa) harjoittelimme hyppäämistä ensin veden pinnan tasosta lasten kanssa. 8 m on hyvälle startille ja liu'ulle lyhyt, mutta kelvannee harjoitteluun. Kokeilemalla selviää, jos näet veden alla tai käytät laseja, niin voi olla eduksi laittaa merkki pohjaan vaikkapa altaan puoleenväliin. Veden alla kun vetää kropan koukkuun, niin vauhti pysähtyy melko nopeasti.

Ensimmäinen ja tärkein asia: Päkiät altaan laidalle ja kaikki varpaat kunnolla yli. Jos jalat luistavat, niin lopputuloksena on tippuminen sääret edellä altaan laitaan.

Sitten oma tapa opettaa hyppyä on ensin kaksi liikkeen osakokonaisuutta: Kaato veteen ja eteenpäin hyppääminen. En ole ihan varma, uskaltaako kokoisellesi uimarille ehdottaa tuossa altaassa vielä taittokaatoa (kumartuneena kaato veteen), mutta kyykystä kaato ponnistus voisi olla hyvä lähtökohta.

Eteenpäin hyppäämisen opetteluun oma suosikki on vauhditon pituushyppy jalat edellä. (Jos pohja tuntuu tulevan vastaan liian nopeasti, niin vedessä istuva asento kädet leväälleen, niin vauhti pysähtyy nopeasti.) Vauhdittomassa pituushypyssä siis heilautetaan käsiä taakse, ja ponnistetaan samalla, kun kädet heilahtavat eteen. Sitten seuraavaksi osasuoritusten yhdistäminen, eli vauhditon pituushyppy siten, että lähdet mäkihyppääjän asennosta, ja käsien heilahtaessa eteen kaadut eteenpäin, ponnistat ja painat pään käsien väliin.

Muita muistettavia asioita:
- Kädet eivät pää edeltä sukellettaessa osoita veteen mennessä kohti toista päätyä, vaan viistosti kohti pohjaa (koska vartalon suunta ei ole veteen mennessä enää suoraan eteen, vaan eteen ja alas). Asento on suurin piirtein sama, kun leuka rinnassa painat hauikset korviin. Käsillä saa ihan reippaasti puristaa päätä, parantaa tukea. Tätä asentoa kannattaa harjoitella kaatumalla kyykystä.
- Kädet ottavat vastaan veden iskun. Toisella kädellä pidetään toisen kämmenestä kiinni (peukalolla kämmenen ympäri, toisen käden kämmenselkä toisen käden kämmenessä - lapsille joskus opetetaan pitämään peukkua toisen käden nyrkissä). Tätäkin voi harjoitella kyykystä.
- Heti veteen mennessä pää nousee normaaliin uintiasentoon (leuan ja solisluiden väliin mahtuu oma nyrkki) tai jopa vähän siitä ylemmäs. Kädet ohjaavat liu'un vaakatasoon.

Vartalonhallintaa kannattaa myös harjoitella, joskin harjoittamattoman miehekkäässä kellunta-asennossa (hartiat pinnalla, jalat roikkuvat) on se etu, että jalkojen tipahtaminen vedessä lyhentää liukua (mikä on 8 m altaassa etu).

Jos lontoonkielinen ilmaisu sujuu, niin YouTubesta löytyy aiheesta videoita, joissa kerrotaan harjoitteita. Jos ei suju, niin mallia ainakin voi katsoa.

http://www.youtube.com/results?search_query=Swimming Starts Forward Dive Sequence

(jos tuo linkki ei mene rikki, niin olen aika vaikuttunut)

Lahden takaa löytyy myös nättejä kuvia aiheesta: http://www.swim.ee/models/models.html

Edistyneempiä juttuja: Kuten esimerkiksi noista Haljandin (swim.ee) kuvista voi huomata, kilpauimarit starttaavat nykyään usein yleisurheilutyylillä, eli toinen (vahvempi) jalka ponnistaa toisen takaa. Koska tässä jalat ponnistavat eri aikaan (taaempi ensin, lähtö ikään kuin juosten), niin tuo on hieman hankalampi tehdä, mutta liikkeelle lähtö on nopeampi. (Taaempi jalka työntää vartalon liikkeelle, kun tasajalkaa joudutaan lähtemään kaatumalla.) Ponnistus on myöskin hieman heikompi kuin tasajalkaa, joten tasajalkaa hyppääminen on minusta edelleen se ensin opeteltava perushyppy. Yleisurheilutyylissä on myös isompi riski siihen, että jalka luistaa liukkaalla, koska taaempaa jalkaa ei saa tuettua reunaan (ellei käytössä ole uudenmallista telinettä, jossa on tuki taaemmalle jalalle).