Olen kurkkuani myöten täynnä loppumattomia työmaita pyöräteilä, pahimmillaan 20 senttisiä kynnyksiä (Hakamäentien liitttymässä), pyörätiellä poukkoilevia jalankulkioita, joka ikinen päivä pyörätielle parkkeeraavia autoja, täysin epäloogisia katkoilevia pyöräteitä, käännettyjä opaskylttejä, surkeaa talvikunnossapitoa ja pyöräteille aurattuja lumia, vihreitä valoja, joilla autoilla on etuajo-oikeus niin, ettet pääse vihreällä tien yli, suojateitä, joilla joudut varomaan vireällä henkikultaasi kääntyviltä autoilta ja pyöräteitä, jossa pitää varoa sivulta tulevia joka ikinen sekunti.
Maantiepyörät ajoradalle ja pyörälle täysimääräiset ajoneuvon oikeudet.
Maantiepyörät ajoradalle ja pyörälle täysimääräiset ajoneuvon oikeudet.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toivottavasti aloittaja sai unenpäästä kiinni, purettuaan mieltään painavan asian. (kellohan oli suunnilleen koiranvahdin aikaan silloin kun kirjoitit sen)
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, vaikka en ihan noin syviä monttuja olekaan nähnyt.
Minulle riittää harmiksi jo asfaltin poisto ja siinä tulleet erittäin terävät reunat, jotka kyllä rikkovat pyörän renkaat ja myös vanteet, jos ei aivan kävelyvauhtiin tyydy ja huomaa nykäistä pyörää ilmaan kohtaushetkellä.
On aivan selvää, että katujen suunnittelijat työnjohtajat ja tekijät eivät ole pyörällä liikkuvaa porukkaa, niin välinpitämätöntä touhuilu on.
PS:
Kävin eilen ajelemassa tuon Helsingin uuden Pyöräbanan molempiin suuntiin ja hyväksi totesin.
Sen sijaan ihmettelin, miksi Mannerheimin tieltä alas laskeutuvan rampin pyörätieosuus on katettu "mukulakivillä", mutta kävelytieosuus asfaltilla. Uskon,että pyöräilijät alkavat käyttää sitä asfaltoitua pintaa, kun sinne vain mahtuu.
Siinä taas osoitus suunnittelun kyvyttömyydestä