Vanha harmaa riihi kesäkäyttöön

voi kun vanhanaikaista ja ihanaa

sä olet onnenpoika

haluaisin kanssa riihen

Kaikkien meidän 70 :lla kirjoittavien riihi se on, avattu niille jotka kaipaavat muutakin elämässä, kuin päivästä päivään puitavia levottomia uutisia.

Täällä on puitu vain viljaa,-- se henki viipyy vielä näissä tummissa seinissä. Se työ suoritettiin hiellä ja voimalla, että saatiin uutisleipää ja puuroaineksia seuraavaan satokauteen.

Omana itsenään tänne voi tulla, mieli puhtaana ja hyväntahtoisena :)

Tervetuloa!

kiitos texsanell kutsusta.Jo vain voin istahtaa nokeentuneiden kurkihirsien alle muistelelemaan omaa riihikalliotani,nimittäin minun lapsuuden riihi on kalliolla noin sata metriä asuinrakennuksesta,mutta en omista sitä enää,kun metsämaan myynnin yhteydessä se meni uudelle omistajalle.
Kyllä muistan vielä,kun varstariihtä puitiin ja kamalinta oli uusi panos kun ahdettiin kuumaan riiheen.Ei silloin tiedetty pölykeuhkoista,minä laihimpana ja pienempänä parsilla asettelin lyhteitä pystyyn.
Viimeyönä taas huusin kuulema puolineljän aikaan,kuin palosireeni,kaiketi sitä häkkiinsuljettua lapsuutta.Ei nyt muistan näin unta,että susia yritti tulla asuntooni,
onneksi ei verokarhu.

Kiitos tex hyvästä aloituksesta ja mukavaa poikkeilla sillointällöin.
Nämä lapsuusajanmuistelot ovat niitä jotka ainaskiin muistamme,kun toi muistisairaus,en muista mikä,sysää syrjään joskus,että mitä olinkaan tekemässä

Hei vaan!

Katselin Ranskalaisen kylän Teemalta, surullisen kaunis jakso.
Nyt onkin ilta-aurinko tullut esiin, herttaista, vaatteetkin on kuivuneet kun kastuin aikalailla kävelyllä päivällä. On tuo metsä kaunis ja joen varrella olevaa polkua kävelin, suurten puiden kaartuessa paikoitellen joen yli.
Hyvä virtaus siinä käy, onkin aikaa kun olen kävellyt siellä, on vanha kahvilakin matkan varrella, mutta kiiruhdin kotiin, vaan enpä ehtinyt niin satoi jo rankasti.

Siellähän muistin tuon riihitunnelman minäkin, onhan niissä tullut käytyä ja aina on sama harras tunnelma syntynyt minulla, jo tuoksusta mikä on ominainen riihissä.

Lempeää illanjatkoa!

" Ognuno sta solo sul cour della terra
traffito da un raggio di sole:
ed è subito sera

Jokainen yksinään maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta "

Oi' valoisia kesäöitä, miten ne tuovatkaan muistoja esiin. Mieli herkistyy vielä näin vanhanakin, ja iloitsee kyvystään olla tunteva ihminen!

Suomen luonto, kauneudessaan ylivertainen! Koivupuiden valkeat rungot, järven kimallus, ja kaiken yllä taivas suvisena tai tummana sateen uhkaavana.

Peltojen kumpuileva vehmaus, rakennusten sijoittuessa kauniisti maisemaan, siinä meillä ajatonta kulttuuria syvällä suomalaisessa sielunmaisemassa!

Astelen alkukesän heleän vihreän viljapellon ojanpiennarta arvaillen, mikä viljalaji tässä on hyvässä kasvussa, sateen jälkeen pisarat vielä kimmeltävät korsissa. Luonto sadepesun jälkeen tuoksuu voimallisesti kesältä ja puhtaalta, väritkin ovat kirkastuneet. Kuljen hitaasti aisteillani ahmien päämääränäni harmaa riihirakennus taustanaan tumma sahalaitainen kuusimetsä. Siellä täällä lehtipuiden latvukset kukin omanlaisenaan kasvutavaltaan ja värisävyltään, joten ne voi kauempaakin tunnistaa. Riihen edustalla kasvaa pihlajia, täydessä kukassaan harsomaiseen huntuun koristautuneina. Riihellä tuntuu muistojaan kantava savun ja viljan tuoksunsa ja harmaa värinsä,hirsien pinnassa näkyy vieläveistäjänsä taitava jälki ja säiden patina.

Sisällä jykevät lattialankut kantavat kohti kivistä ladottua kookasta tulisijaa, räppänöistä siivilöityy valokiiloja, joissa tomuhiukkaset tanssivat. Erotan oven pielen lähelle hirteen veistetyt nimikirjaimet A T ja J K, ympärillään sydän. Liekö kipinävahdissa olleet nuoret täällä uppoutuneet pitkäksi toviksi toistensa silmien kipunointia tarkastelemaan, ken tietää...

Oikeassa riihessä en muistini mukaan ole ollut, elokuvista ja kertomuksista sen osaan aistia.

Hikistä ja pölyistä se alkuaikojen viljan kuivaaminen ja puiminen on ollut, toisin on nyt.
Tiukassa on leipä ollut, ei varmaan mitää herkkiä tunteita mieleen tullut, kun viljaa loukutettiin, kovaa työtä se oli, sen minkä olen dokumenteista ja elokuvista nähnyt.
Loukuttaminen on kuulema väärä nimitys, pellavaa loukutettiin ja viljaa rapattiin, näin kuulema sanasto toimii, anteeksi tietämättömyyteni.
Riihessä rapattua viljaa leivissä olen saanut nauttia ja se on hyvää ja hyvällä mielikuvituksella voin riihen tuoksut aistia ja yhtyä edellisiin kertomuksiin, vaikka näitä en oikeasti ole kokenut.

Kai siellä riihitonttukin valvoi viljan kuivumista ja työstöä jyviksi.

Kylähistoriikin mukaan viimeinen riihipuinti vuonna -53, oli talollisen Heikki Koskelan, jonka vanhin poika Jaakko lienee saanut olla kipinävahtina 2-3 yötä, ennen puintia.

Tunnettua oli Annikki tyttösen ihastus Jaakkoon, ja taisi se tunne olla molemminpuolinen, kun Jaakko kaikkien kuullen sanoi: Annikista minä varstaparin vielä saan, kunhan vuoden vielä varttuu!

Annikin poskille oli noussut vieno puna, eikä ollenkaan ole poissuljettu, etteikö illan pimetessä nuoripari lemmenvalaansa ikuistanut hirren seinään merkiksi.

Ei heistä paria tullut, tämä Jaakko siirtyi teollisuuden palveluun etelään, eikä pelkkä kirjeenvaihto jaksanut pitää nuorta lempeä yllä.
Aikansa Annikki odotti, istui jo käyttämättömän riihen portailla lukien Nyyrikkiä unelmoiden.
Mutta, kun sorja ja pystypäinen oli kuin viljantähkä, ei aikaakaan kun hän löysi paikkansa elämässä.

Vaan joskus saattaa marjamatkoilla samoillessaan, nähdä vanhemman naisen istuvan aatoksissaan riihen korkealla kynnyksellä.

Herkkä hymy kaunistaa kasvonsa, eikä kulkija henno häntä häiritä.

Hyvän paikan olet löytänyt! Nyt vaan riihtä täyttämään kauniilla ja viisailla ajatuksilla.

Ihan tulee lapsuusajat ja maalaisidyllit mieleen. Oli siellä riihikin pellon keskellä ja viimeisinä aikoina siellä "palvattiin" sian kinkkuja.

Tulisijasta saatiin hyvinkin lämpö ja savu. Keväisin tuota harrastettiin.

Lämpö viipyy vielä riihessä kun hetkeksi hakeuduin miettimään.
Miten paljon onkaan muuttunut niiden vuosikymmenten aikana, jolloin tässäkin riihessä puitiin hartiavoimin.

Yhteiskuntakin on aivan toinen, ei ole sääty-yhteiskuntaa: aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat eivät määritä meitä yhteiskuntaluokkiin, nimitykset ovat vain tallella.
Miesten ja naistenkin työnjako on aivan muuta silloin kun äitimme elivät.

Hellyydellä muistelen omaa äitiäni, joka työn ohella kuitenkin katsoi velvollisuudekseen olla kodin hengetär:) Miten työjako vanhemmillani muotoutuikaan, niin muistikuvissani isä piiskasi matot, ja kantoi pyykikorin äidille, ja pesi mattoja miehisillä voimillaan:D

On tärkeää olla kodin *hengetär* isovanhempanakin. Lastenlapsemme imevät vaikutteita tietämättämme, näkevät hellyydenosoitukset, lukevat ilmeemme ja saavat niistä eväät omaan tulevaisuuteensa.

Tämäkin on yhteisö, jossa vaikutamme toistemme elämään, sanoillamme, mielipiteillämme miten asioita pitäisi hoitaa. Koskaan ei yhteisö, jossa elämme, ole ollut näin laaja.

Kriisiajat eivät voi olla koskettamatta jokaista aikaansa seuraavaa.
Euroopan Unionin perusajatus on hyvä, luottavainen jäsenmaiden rehellisyyteen, josta olemme saaneet melkoisen oppirahan maksaamaan. Siitä on nyt viisastuttu niinkuin pääministerimme tänään kertoi.
Yhteisö kuitenkin on EU:kin, --- johon olemme sitoutuneet.--- Voimmehan iloita Suomen pääministerin saamasta arvokkaasta mitallista EU:n taloudelliseksi hyväksi, se osoittaa että maamme on samaa rehellisen sisukasta rotua, kuin sotavelkansa maksaneet vanhempamme.

Näine ajatuksin tunnen oloni hyväksi,..
täällä esi-isieni ja äitieni seurassa, luottavaisena muistaen äitini lauseen:

Ihmisen todellinen rikkaus, ei ole siinä, miten paljon hän omistaa, vaan siinä, miten paljon hän ymmärtää.

Hyvää yötä!

Kylällä kerrotaan vierailijalle tarinaa riiheen liittyen. Paikallinen isäntämies oli humalassa hevoskyydillä hakenut lääkärin asemalta kotikäynnille.
Siinä hoputtaessaan ja piiskatessaan hevostaan, pillastui luontokappale ja lähti hurjaan laukkaan!

No, niinhän siinä kävi, että kärrynpyörä osui isompaan kiveen, ja puolipyöreässä kaaressa lensi niin lääkäri kuin isäntäkin pellolle.

Isäntä oli saanut äkkipysähdyksen pihlajanrunkoon, ja alahuuli halkesi pitkälti. No, hevonen rauhoituttuaan sidottiin puuhun, ja sitten potilas syyniin.

Verta oli valunut kuin jouluteuraasta, ja niinä miehineen mentiin lähellä olevaan riiheen paikkailemaan vauriota.Siellä tämän samaisen riihen hämärissä lääkäri ompeli huulen, ja niin jatkettiin matkaa.

Meni pari vuotta ja sama lääkäri sai taas kyydin, ja tutkaili isäntää ja tunnistettuaan kysyi:

No, mitenkäs se huuli sitten parani?

Juu, kiitos kysymästä vaan, kyllä se muuten, mutta pirun hankalaa on ollut huulen sisäpuoleltakin tuota partaa ajaa!

Mutta kova naistenmies se isäntä oli ollut, nauraen kertovat kylän naisväet, että niin tuliset oli olleet suudelmansa, että viikon kesti ennenkuin sieretys huulissa parani kerman avulla!

Riihen näen siellä pellon laidalla aamu-usvassa tummana, miltei mustanpuhuvan salaperäisenä. Sinne ei nyt menoni, kun sellainen autuus minuakin joskus kohtaa, että pääsen oikeesti maalle, luontoon asvalttiviidakosta.
Eilen haettiin minut kissanvahdiksi kahdeksi vuorokaudeksi tänne Kangasalan Sahalahteen. Kävin jo ennen neljää istuksimassa tuossa terassilla, hoidettavallani ei tuntunut kiire ulos vielä olevan, sentään venytteli laiskasti ittensä ulos.

Luonnon kauneutta ja yltäkylläisyyttä palstalla onkin yltäkyllin ihasteltu, totean vaan, että kaunista ja vehreää on. Sireenit ja pihlajatkin suht.koht. kukkineet.
Eniten nautin siitä, että voin olla ulkona. Hissukseen liikuskelen heiniä keräilemässä, laitan sitten niitä kimpuissa kuivumaan. Harvemmin huomataan, miten kaunis on heinä ja miten mahdottoman paljon on eri lajeja, kukkivat sitten niin eri aikoihin kesästä.
Raparperiä on tuolla iso puska, teen kiisseliä ja huomisaamuna raparperitortun, kun isäntä ja emäntä kotiin palaavat. Ovat Himoksella Jämsässä autoharrastajien kesätapaamisissa, joku jenkkiautokatselmus heillä.
Päivemmällä lämmitän saunan, ja ah ihanuutta, saan uudella vastalla ropsutella ittein kesäfiilikseen. Pienistä asioista on ihmisen ilo kiinni.

Joo,ulkonaolosta nautin minäkin,..aamusta heti se vetää pihalle,..pahuksen kissa vaan kun on vahdittavana ettei livahda mukaan, aion ilmoittaa jälkipolvelleni, etten koko kesää ole kissavahtina:D Osuuteni olen mielestäni jo hoitanut!

Nurmikko on leikattuna ja tuoksuu kuin kaadettu heinä ainakin, uudet perunat kiehumassa ja elämä maistuu,..

*Ja siellä me nurmella vietämme juhlaa*,...alkoi soida mielessä, heippa,
nyt keittiöön!

Kesäyön lämpö,- vaaleneva taivas
ikkunasta kuulen lintujen hiljaisen ääntelyn.
Saan olla osana luontoa, aistia auringon nousun
yhdessä pienten lintujen kanssa kunnioittaa päivän nousua.
Hartaana tulee tajuntaani laulun sanoittajan tunne:

*Kun mennyt on yö, ja kimmeltää kesäinen aamu,....

Tuon kansalliskirjalijamme A. Kiven runokielessä Onnelliset on niin puhtaan kaunis ajatus, että sen kokee kuvana, ihmiselon ja luonnon
herkimpänä kuvauksena.

http://www.youtube.com/watch?v=4LX71CVyzjU


Mika Pohjolan esittämänä Oskar Merikannon säv. Onnelliset A.Kivi

Keskikesä lähestyy, ja sen huomaa. Outo varmaan olen...taas...kun minusta tää luonnon ylenpalttinen "täyteläisyys" ihan kuin lässähtää päälle, syksy minulle auvoisampaa aikaa. Ja tuuli se välttämätön elementti hyvälle mielelle. Kaipa se ´storm and rain´ - ihminen enemmän olen. Samoinhan luonnossa, toinen kasvi tykkää auringonpaisteisesta paikasta, toinen varjoisammasta....ei sen kummempaa.
Kovin en lannoitteita tarvitseva kasvi kai ole, tuuli ja sade riittää. Männyn sukulaiseksi voisi kai luokitella, kuivallakin kallioluodolla viihdyn ja sitkeästi kasvan omannäköisekseni vänkyräksi, oksatkin sikin sokin jottei tiiä, missä päin latva, missä juuret !!!

Kesäaamut ovat luojan parasta antia,niitä ei kannata missata nukkumalla puoleen päivään.
Auringonnousu on niin ihana tapahtuma,että silloin kömmin aina jalkeille.Eikä makkarissani vois koisiakaan,kun toi vetikka saa huoneeni lämmön nousemaan,
aurinkoa tarkoitan enkä mitään muuta.
Lempi ei vieraile meillä enää kun toi Alzheimer otti valtaansa osan asukkaista.
Keskiviikkona kastelimme Terijoensalavaa seitsemän tuntia,kun uppopumppu unohtui päälle,onneksi ei järvestä vesi loppunut.
Kekkosvitsi olis taas paikallaan.Kekkonen ja Ahti Karjalainen olivat unohtuneet kabinettiin ja Urkki halus tietää mikä maa ja valuutta,siis missä ollaan.
Urkki laittoi Ahdin tiedusteluasialle.Kuinka ollakaan Ahdille osoittautui asiaa toalettin ja siellä luki hanoista ei tule vettä.
Ahti takaisin kertomaan ilouutisen,Vietnamissa ollaan ja Hanoista ei tule vettä

Sunnuntain tuntua Riiheen!
Taitaakin olla tämä riihi modernisoitu kyläyhteisön käyttöön kaikilla 'mausteilla',
pitkä pirttipöytä on tuotu puhtaalle lattialle, pöydällä kotikutoinen pellavaliina.
Liina on vuosia palvelleena nähnyt ilo- jos surujuhlaakin, ollut monessa hienossa tilaisuudessa.
Molemmin puolin pöytää on pitkät pirttipenkit, vanhan isännän nuorena valmistamat ja huolella hiotut, oman pihan visakoivusta, kuviot ovat kauniisti esillä ja valkoinen koivun pinta suorastaan kutsuu kyläläisiä istumaan vierivieressä pöydän ympärillä.

Tänään mietitään tulevan juhannuksen kokko- ja illanviettoasioita, jokainen saa jotain vastuu alueita kontolleen.
Kylän lapset ovat tehneet monena vuonna risuista ja isommistakin oksista iloisesti roihuavan kokon, kokkoa ei kannata liian aikaisin keväällä tehdä etteivät muuttolintumme laadi sinne pesiään, nyt sen teko on ajankohtainen.
Niin suuri ja merkittävä juhla kuin juhannus on kaikki järjestelyt hoidettava huolella että kaikki sujuu lepposasti.

Kertakäyttöastioita ei ole lupa tuodakaan juhlapaikalle, jokainen perhe pitää huolen omista käyttöastioista, silloin säästämme luontoa ja niitä pahvilautasia ei jää nurmelle kaikki luvataan siivota sitten yhdessä seuraavana päivänä, ja talkookahvit keitetään isossa poropannusssa oksan konkelossa nuotiolla.

Kunniapaikalla pihapiirissä seisova riihi, mustine seinineen on nyt juhlapaikka!

Illan viiletessä on mukava tulla tänne istuskelemaan ja muistoja virtaa mieleen miten täällä on puitu viljaa, lapsuudessa riihi oli paikka jonne ei menty turhan takia.
Sinne mentiin vain syksyllä kun viljat vietiin kuivumaan ja puimisen jälkeen se siivottiin talkoovoimin ja suljettiin taas.

Kaikki talousrakennukset kuuluvat pihapiiriin, näin meillä olen elänyt myös maalaistalossa.

Vielä on palattava tuohon riihen sijaintiin.
Muistan kun meille rakennettiin riihi, sen sijainti harkittiin tarkasti koska rakennuksen ympärillä piti olla tilaa.
Hevosilla ajettiin vilja sinne ja piti olla hyvät kääntöpaikat, se määrä olkia ja roskaa mitä sieltä kannettiin ulos roskasi pitkälle ainakin tuulisinä päivinä.
Se että viljasta tippuii aina jyviä sai linnut parveilemaan riihen ympärillä, ne pysyivat siellä ja piha pysyi puhtaana
En väitä etteikö palovaara olisi ollut myös yksi syy rakentaa kauemmas.
Silloin oli tulisijat kaikissa huoneissa asuinrakennuksissa, ja sauna erillinen rakennus jossa myös kiuas

Maantie eroitti riihirakennuksen pihapiiristä tuossa kuvailemassani riihessä. Taustalla kuusivoittoinen metsä rinnettä ylös. Riihirakennuksen ja metsän välillä oli laaja avoin kastale, jossa kasvoi vatukkoa ikimuistoisesti.

Onpa kukkis laittanut somaksi täällä, oikein liinakin pöydällä:) Sytytän tulisijaan valkean, jotta saan vedon toimimaan, sateinen päivä on viilentänyt avaran tilan ja savuttaakin se varmaan taas.

Puh,..ulos on tultava ettei savuun tikahdu, pitänee viikolla käväistä lämmittämässä pari kertaa ennen aattoa.

Niin on luonto vastapesty ja raikas, kyllä onkin rummuttanut koko sunnuntaipäivän.
Jatkoin esillä ollutta maalaustyötä, johon en ollut koskenutkaan viikkoihin ja sain muutamia koivuja valmiiksi. Into siinä nousi taas kuin itsestään ja iltapäivä kului kuin siveltimellä :D

Kodikasta iltaa palstalle!

Tänään on ollut luonnolla siivouspäivä eikä vettä ole säästetty.
Huomenna sitten on valon vuoro ja hyvä niin, koska kukkapenkkini on aivan makuuasennossa, aurinko nostaa taas kukkaset pystyyn.

Ajatella että juhannus on noin lähellä, kohtahan tämä kesä kääntyy syksyyn, ainakin auringon nousu- ja laskuaikataulut alkaa lähentymään ja päivät siitä lyhentymään.
Eletään kesää nyt kuitenkin vielä.

Istun tässä riihen portaalla joka on puolikas myllynkivi kulunut ja kuin juttelisi tässä istujalle.
Sitä tässä jo tovin pohdinkin missä mahtaa olla se toinen puolikas, ja miten se on noin nätisti saatu katkaistua, varmasti ammattimiehet olleet asialla.
Laulussakin sanat kertoilee kuinka "'kivi kuiskaa ratas rupattaa' niin vanha mylly kertoa voi monta tarinaa, mut sitä kuulla harvan sydän saa".

Näiden ajatusten ja sanailujen myötä toivotan Rauhallista Unta jokaiselle lukijalle.

Kiitos samoin itsellesikin:) toivoo:

On ollut tuulinen päivä linnutkin roikkuvat oksilla kynsin hampain, kai tämä tuuli vie nuo pilvilaivat satamaan vauhdilla onhan Mittumaari tuotapikaa.

Suomemme on kauneimmillaan kukkien paljous ihmetyttää, onko joka kesä ollut näin kukkivaa juhannusviikkoa, ojanpengermillä valkoista vuohenputkea kuin pumpulia, mataraa ja kiusaksi asti lupiineja, nekin tulokkaita ja nyt leviävät aivan liikaa.

Meidän pihassa kukkii Juhannusruusu ja tuoksu on mieto miellyttävä.
Riihen seinustalla tuomi on saanut tuomikehrääjän hunnun, kaikki lehdet on syöty ja aavepuu saa pian uude vihreän lehtihunnun mikä sille kuuluukin, kunhan kehrääjät menevät menojaan.

Riihen räystään alla on pari pääskyn pesää ja sieltä syöksyy pääsky vauhdilla naapurin kissan kiusaksi melkein kiinni siihen, ja kissa saa jalat alleen, juoksee henkensä edestä riihen alle.
Tuli mieleeni että se kissa taitaakin olla Texsanellin, säikkyin aika lailla.
Päivä on ollut kiireinen mutta kaunis, mikä tässä on juostessa asioilla.

Juhannusaatto 22.6. 2012

vihdoin on nuoret valkorunkoiset koivut ovenpielissä ja runsaat pihlajanoksat koristavat riihen nurkkia. Vanhassa lasipurkissa keskellä pöytää kukat valkoisina harsoina.

Nyt alkaa tuntua juhannukselta, aurinko läikehtii lattialla oven ollessa selällään, tuulen leikkiessä porraskoivujen oksissa.

Nyt ei puutu kuin lempilauluni, enkä sanokaan nyt :D

http://www.youtube.com/watch?v=Ul72o6LVX0Y

ps.piipahdan taas illemmällä :)

Hetken on tarve viipyä täälä tunnelmallisessa hämärässä. Ehkä tallitonttu tietää minun tulleen ja ymmärtää.

Lapsille lähetin Facebookin kautta saaristoon upean meriaiheisen laulun Till havs Jussi Björlingin laulamana. Siinä on mielestäni kaikki mikä liittyy merenkäyntiin, aavaa ulappaa, voimaa rohkeutta ja miehisyyttä.

Kolme polvea miehiä siellä hoitavat kuljetukset, ja täysin luottavainen olen, nähtyäni toimintansa.

Soittaa en halua, liikaa väkeä, sitten taas kun on arki jos poikani jää vielä sinne tervehditään Facebookin videopuh. kautta.

Ulkona on aivan ihana ilta, taivas vielä valoisa, ei tuulen henkäystäkään näy puiden vehmaudessa. Hieno ilta kertakaikkiaan ihmisten viettää suviyössä juhannusjuhlaansa. Mielessä nousee laulu:

Mä oksalla ylimmällä
oon Harjulan seljänteen,
niin kauas kuin silmä siintää
nään järviä lahtineen,..

loput laulan hiljaa mielessäni, ja siirryn mukaan katselemaan, *sillä oonhan suomalainen:D Mä rakkaudesta laulan, on siinä mies ja nainen,...ja voi, ilmapatja tuli mieleeni kauniina ajatuksena, mistä en voi puhua.

Kivoja tarinoita olen sinulta saanut lukea.
Ihan yhtä ihania, kuin tuolla suoraan alenevilla palstoilla oli aikanaan eräs kirjoittaja, jonka pyhä paikka oli kukkakivi.
Nyt hän ei enää kirjoita, mistä suuri on suru.

Minusta parasta näillä palstoilla olisi hyvä mieli ja ilo, pienikin.
Liian usein tulee paha mieli, kun sanoja heitellään sokeasti pimeyteen.
Niin vähällä voisi antaa itselleen ja toisille edes hetkeksi hyvän mielen.

Hyvää Huomenta Juhlava Kansa!

Ohutta pilveä, kevyttä tuultä ja kesämieltä kaikille, on se niin mukavaa herätä omassa sängyssä tähän tulokseen tulin kun silmäni aukaisin.
Riihelle piti tulla kahvimukin kanssa, täällä on niin rauhoittavaa käydä seuraamassa sisiliskojen kiireisen näköistä touhuilua rappukivellä, miettimässä omiakin ajatuksia, ikäänkuin 'puhdistautumassa' arjesta.
Ei minun lupaukseni pitänyt, kyllä olin mökillä illan, olin näivettyä nälkään kun pitii odottaa loimulohen valmistumista.

Lämmin ja melko tyyni sää piti itikoita mukana häärimässä häiriöksi asti, ei avotulikaan niitä pelottanut.

Kokko tuli poltettua ja mökkiläiset kaikki olivat olleet kokoamassa tuota 'juhlakalua', paljon olikin saaneet kasaan, näytti siellä olleen yhdet rappusetkin!

Kotiin tultua katselin jonkin aikaa juhannusjunaa, mielenkiintoinen juttu, toivottavasti tuosta tulee vetonaula kesäjuhlaamme, olihan siellä muutama turistikin kai?
Olin kyllä niin väsynyt että taas kävi vanhanaikaisesti, nukahdin sohvalle.
Silloin pitää nukkua kun on unen aika, kaikki ajallaan niin sitten tulee hyvä olo.

Aamuyöstä muutin sänkyyn, sohva on liian kapea paikka kääntyillä ;-D.
Niin minä joudun useinkin tekemään, kun mainoksien ajaksi pistän pitkäkseni niin uni voittaa TVn.

Hyvä on nukkua mökillä, mutta kun olen tottunut omaan sänkyyn ja tuo insuliinien kanssa pelaaminen ei ole mukavaa, kun pitää suht' ajoillaan ottaa, kaikki mittarit mukana.

Siellä oli porukkaa niin että 2 telttaakin laittoivat, en enää vuoteen ole ollut siellä öitä.