Miksi treenit nettiin

Olen tuota samaa ihmetellyt. Maratonin päämotivaattori tuntuu monelle olevan se, että siitä pääsee kertomaan muille. Massatekstiviesti lähtee jossa kerrotaan aika ja fiilikset, ja facebookiin tottakai.

Oon tosin ratkaissut tämän asian niin, että olen päättänyt olla ärsyyntymättä. Raportoikoot jos haluavat. En viitsi loukata heitä toteamalla että heidän maratonit EVVK.

Eikös aika moni raportoi jokapäiväistä elämäänsä nettiin, facebookiin. Kävin kaupassa, luin lehden, kävin lenkillä. Miksei siis moni pitäisi myös treenipäiväkirjaansa netissä.

Tämä kaikki tehdään kai enimmäkseen itseä varten, vaikkakin moni luulee muiden olevan kiinnostuneita asioistaan.

Mutta olipa motiivi mikä tahansa, on kai enimmäkseen hyvä, että ihmiset liikkuvat.

vittu on ne toisilla huolet, antaa merkata jos siltä tuntuu.

En raportoi juoksemisestani, koska se herättäisi vain kateutta juoksuvoorumeilla.

Minulle riittää että tiedän itse ulkoilleeni tarpeeksi, väsymys on paras ystäväni.

No totta puhut.
Ihmettelen noita himojuoksijoitten facebook päivityksiä, ei muuta kuin pelkkää juoksumatkoja, mihin kilpailuun, juoksu sitä ja juoksu tätä.
Ketä kiinnostaa??? Haloo??
Sen lisäksi harjoitusten tarkempi sepustus ainakin kahteen eri foorumiin.
sitten vielä tyttöystävän kilpailumatkat ja niitten selostus kaikille. Noloa minusta.
Eikö se tosiaan riitä, että vaan kilpailee ja harrastaa.
Luulis jo tajuavan sadannen juoksupäivityksen jälkeen, kun puolestatoista sadasta ystävästä enää pari jaksaa "tykätä", ettei ihmisiä vaan kiinnosta ainainen lenkki/kilpailuhössötys.
Jotain itserakkautta tää tällanenkin on ja toisten ihailun hakemista!

Lenkki ei tunnu lenkiltä, ellei ole kirjoittanut sitä foorumeille ja faceen. Juoksu ei tunnu miltään, ellei saa vastauksia, että kuinka olet upea ja mahtava ja kova ja sisukas.
Tämä kannustaa nappailemaan rasitusvammoissa buranaa naamaan ja jatkamaan, vaikka järkevää olis lopettaa. Koko ajan pitää juosta pidempiä ja pidempiä matkoja, että saisi kehuja. Tästä kumpuaa ultrabuumikin. On lähdettävä aina pidemmälle matkalle, että joku viitsii kehua, että olet upea ja sisukas.
Jotkut tyypit nyt ovat vain niin huonoitsetuntoisia, että jäävät koukkuun näihin kehuihin.
Lopulta juostaan polvet ja nilkat paketissa ja buranapurkki toisessa kädessä. Sillä kukaan ei huomaa, ellei tavan ihminen kirjoita lenkkiään nettiin ja häntä ei kommentoida. Se on keino saada tavallisen ihmisen päivä prinsessana.

Jengi on nykyään vaan niin riippuvuusorientoitunutta, että kaikkea toimintaa motivoi se, mitä muut ajattelevat siitä. Ollaan suurinpiirtein koiran kehitystasolla. Tarvitaan välitöntä positiivista palautetta, päänsilitystä. Hyvä poika! Hyvä tyttö!
Huomenna taas lenkille ja rapoa voorumille.

Saatana tosiurheilija ei tarvi kehuja keneltäkään hifistelijältä tms. pelleltä, se on vaan perkeleenmoista veren maku suussa rääkkiä päivästä toiseen ja itse itseään piiskaten ja ruoskien. Mikään ei ole niin mahtavaa kuin olla urheilija kenenkään juuri tietämättä siitä. En välitä pätkääkään tietääkö minusta kukaan mitään miten treenaan. Asennemuutos vie yli kymmenen vuotta, mutta kannattaa, sillä palkintona on askeettinen karpaasi jolla on mieli terästä ja kroppa titaania.

Suu puhuu sydämen kyllyydestä. Ei kannata yksin juoksijoita syyttää. Suunnistaja, soutaja, koiran omistaja, lasten kasvattaja, bilettäjä ect. päivittää omat tärkeät juttunsa naamakirjaan päivittäin. Itse juoksijana olen ainakin kiinnostunut kaverien lenkeistä. Enkä ole ajatellut, että kukaan nyt päivittää tai merkkaa lenkkinsä leuhkiakseen tai saadakseen kehuja. Sitä haluaa jakaa kuulumiset, temput ja treenit muiden samanhenkisten kanssa. Ja jos mua ei kiinnosta jonkun koiran tai kakaran ihanat tekemiset tai toisen bilettämiset, ohitan ne sen enempää ärsyyntymättä. Antaa kaikkien kukkien kukkia.

mulla ei ole naamakirjassa juurikaan sellaisia päivityksiä joista en tykkää. Joidenkin kavereiden "yhden asian evankeliumit" olen Bannannut tyystin, mutta kuitenkin joskus käyn heidän janalta lukemassa mitä heille kuuluu. Liikunnallisten kavereiden juttuja peukutan säännöllisesti, koska se on kiva juttu:
Kilpaurheilijoiden juttuja peukutan aina, koska tiedän omasta kokemuksesta, että usko meinaa joskus loppua kun yksin räntäsateessa työntää. hulluutta on se. positiivista sellaista ja siihen kaipaa tukea.
Sitten on niitä, jotka päivittävät, että menivät rappusia hissin sijaan. Niitäkin peukutan, koska arjen parempi valinta.
Pääasia että liikutaan.