onko synneissä eroa?onko vain syntejä?PLIIS!

En tiedä, miksi kysyt asiaa, mutta jaan tässä muutamia ajatuksiani.
Varmasti tiedät jo, että kaikki synti erottaa meitä Jumalasta, ja siksi meidän on saatava ne Jeesuksen veressä ja nimessä anteeksi. Kaikki syntimme ovat siis samalla tavalla kadottavia viimeisellä tuomiolla; onneksi meillä on oikeus kääntyä tässä ajassa Jeesuksen puoleen, saada syntimme anteeksi, uudesti syntyä (saada Pyhän Henki, uusi sydän ja uusi mieli) sekä vaeltaa Jeesuksen ja Hänen omiensa seurassa elämämme loppuun saakka aina Taivaaseen saakka.

Jeesus itse tuo esille, että synneillä on eroa: Joh. 19:11 ”Jeesus vastasi: ´Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sen tähden on SEN SYNTI SUUREMPI, joka jätti minut sinun käsiisi”. Paavali tuo esille, että meidän tavallamme elää on vaikutusta aina iankaikkisuuteen asti: Room.5:10 "Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi SEN MUKAAN, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa." Ei ole yhdentekevää, miten täällä toimimme - koetuksissa ja kiusauksissa ei ole pakko langeta kaikkeen syntielämään. Jeesuksen lähellä emme voi elää TIETOISESSA SYNNISSÄ. Syntien samanarvoistaminen voi viedä syntien puolusteluun ja vähättelyyn: kaikkihan me olemme syntisiä. Paavali kirjoittaa tuskaa tuntien toisen kirjeen korinttilaisille, jossa seurakunnan johtoon oli päässyt joukko kuulijoiden arvostamia julistajia. Paavali sanoo rohkeasti, että he ovat valehtelijoita ja heidän loppunsa on kadotus.

Ehkä vielä hätkähdyttävämpää on lukea 1.Joh.5:16: "Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä, kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava. Kaikki vääryys on syntiä. ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi." Synti, josta emme tee sydämessämme parannusta on kuolemaksi. Kristittyjen joukossa on myös ihmisiä, jotka eivät sydämessään ole Jeesuksen seuraajia, vaikka he puhuisivat armosta. Paavali nimittää heitä valheveljiksi ja Johannes kirjoittaa: 1.Joh.2.19 ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme, sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme”. Synti, josta ei tehdä parannusta, on kuolemaksi. Jos puolustelemme ja salaamme syntejämme, sydämemme voi paatua niin, että emme syntisinä enää halua kohdata Jeesusta Kristusta ja häntä ristiinnaulittuna. Valheveljet voivat saada arvostusta ja valtaa, sillä heillä on ”oikeat sanat”, mutta yksin Jumala näkee sydämeemme.

Raskaana muistona minulla on eräs helluntaiystäväni, joka sai armon tulla uskoon. Kävin hänen kanssaan kerran viemässä evankeliumia yhteen kouluun. Hän puhui Jeesuksesta ja uskosta, mutta samaan aikaan hän alkoi käyttää huumausaineita ja elää siveettömästi. Kristityn ulkokuoren hän kuitenkin säilytti. Kävin katsomassa häntä vankilassa: hän oli saanut elinkautisen tuomion surmattuaan naisen, jonka kanssa oli muuttanut avoliittoon. Hän ei ainakaan tuolloin vielä katunut tekoaan, vaan syytti kumppaniaan huonosta käytöksestä. Keskustelin kauan surmatun äidin kanssa; kuinka suuren ahdistuksen surmatyö oli aiheuttanut vainajan omaisille. Ymmärrät varmaan, että on suuri ero ajatteleeko vihaisia ajatuksia lähimmäisistään tilapäisesti vai surmaako ihmishengen. Molemmathan ovat saman käskyn ”Älä tapa” rikkomista.
Muista kuitenkin, että mikä tahansa syntimme on, suuri tai pieni, ohimenevä vai omaatuntoamme kauemmin kiusaava, ajatus tai ”surmatyö”, voitettu synti tai synti, josta emme rukouksistamme huolimatta saa voittoa, niin totta on Jumalan Sana aina ja iankaikkisesti: 1Joh.1:9 ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä”.

Synneillä on Raamatun mukaan erilaisia mittoja. Pienestä saa pienen rangaistuksen ja suuremmasta suuremman. Kaikkia kohdellaan oikeudenmukaisesti.

Jos lähtee kyliltä kyselemään mikä on synti ja mikä ei ole, niin se syntinen tie.

Päätä itse miten toimit ja jos ei riko lakejamme, niin muun voi ja saa päättää itse.

Syntinipottajia on niin tiheässä ettei siitä pääse ehjänä eteenpäin.

Millä oikeudella joku voi hallita sinun toimintoja ,? Millä.

Otan esim. Hellareissa sauhuttelu on syntiä ja lestat polttavat, missä se synti siinä on.?

Se on korvien välissä.

Raamatussa on useita syntiluetteloita.
Esim. Gal. 5.luvussa:
19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
--
Luttelossa mainitaan ensimmäisenä haureus.

* Synnillä ja synnillä on eroa. Daavid teki suuren synnin, meidän mielestämme. Saul teki syntiä myös. Daavid armahdettiin, Saul taas joutui omankädenkautta tuhoon. Miten lie hänen sielunsa, pelastuiko ikään kuin tulen läpi, oli hänkin Herran profeetta.

* Daavid teki syntiä lihan himossa ja kiihkossaan. Saul teki syntiä Herran Henkeä vastaan, kysymällä neuvoa noitavaimon kautta joka nostatti Samuelin jolta kysyi ohjetta elämäänsä ja se oli Pyhän Hengen pilkka, siksi hän ei saanut anteeksi, vaikka Daavid sai ! Jumala tietää, että liha on heikko, eikä se peri taivasten valtakuntaa. Ei siis kannata hakea voimaa haudoilta, niin kuin jotkut tekee, voi kauhistus !

* Raamatun mukaan on vain PH:n pilkka jota ei saa anteeksi. Kaikki muut synnit saadaan anteeksi, Jeesusken omiensanojensa mukaan.

Kyllä on.Jeesus itse sanoi hyvin tärkeän synnin.Nimittäin Pyhän-Hengen pilkkaa ei saa anteeksi-ei tässä eikä tulevassa maailmassa.Amen