Jatkuvasti kuulee juttua, kuinka sillä ja tällä alalla ei ole töitä. Aika ajoin kuulee juttuja, että joku pätevä ihminen on lähettänyt 200 työhakemusta, mutta ei ole saanut töitä. Sitten samaan aikaan on niitä, jotka työllistyvät jo opiskeluaikana alalta, jolla ei muka pitäisi olla töitä.
Onko mahdollista, että syy on ennen kaikkea ihmisen persoonassa ja hänen työnhakutaidoissaan? Jos ei vain osaa tehdä vaikutusta työhaastattelussa tai kirjoittaa hyvää hakemusta tai CV:tä, vaikka olisi pätevä ihminen, ei saa varmastikaan herätettyä työnantajan mielenkiintoa. Jotkut ihmiset tekevät myös ilmeisesti sen virheen, että he eivät suostu lainkaan palkattomaan harjoitteluun edes opiskeluaikanaan. Kyllähän jostain pitää aloittaa ja saada kokemusta. Lisäksi jokaisessa työpaikassa pitäisi kai antaa kaikkensa, jotta edelliset työnantajat kehuvat tarvittaessa työntekijää seuraavalle työnantajalle. Uusi työnantaja saa varmasti erittäin negatiivisen kuvan työntekijästä, jos edellinen työnantaja on haukkunut häntä.
Sitä kuulee valitettavan, kuinka nykyään ihmisen persoonallisuus ratkaisee työpaikan saamisen muodollisen pätevyyden sijaan. Mielestäni se on ymmärrettävää. Mitä väliä sillä on, vaikka työntekijä olisi professori, jos hän ei lainkaan sovi käytöksensä ja persoonansa puolesta työhön? Jos esimerkiksi työssä tapaa jatkuvasti uusia ihmisiä, niin eihän valittava ihminen voi olla mikään arasteleva tuppisuu.
Onko mahdollista, että syy on ennen kaikkea ihmisen persoonassa ja hänen työnhakutaidoissaan? Jos ei vain osaa tehdä vaikutusta työhaastattelussa tai kirjoittaa hyvää hakemusta tai CV:tä, vaikka olisi pätevä ihminen, ei saa varmastikaan herätettyä työnantajan mielenkiintoa. Jotkut ihmiset tekevät myös ilmeisesti sen virheen, että he eivät suostu lainkaan palkattomaan harjoitteluun edes opiskeluaikanaan. Kyllähän jostain pitää aloittaa ja saada kokemusta. Lisäksi jokaisessa työpaikassa pitäisi kai antaa kaikkensa, jotta edelliset työnantajat kehuvat tarvittaessa työntekijää seuraavalle työnantajalle. Uusi työnantaja saa varmasti erittäin negatiivisen kuvan työntekijästä, jos edellinen työnantaja on haukkunut häntä.
Sitä kuulee valitettavan, kuinka nykyään ihmisen persoonallisuus ratkaisee työpaikan saamisen muodollisen pätevyyden sijaan. Mielestäni se on ymmärrettävää. Mitä väliä sillä on, vaikka työntekijä olisi professori, jos hän ei lainkaan sovi käytöksensä ja persoonansa puolesta työhön? Jos esimerkiksi työssä tapaa jatkuvasti uusia ihmisiä, niin eihän valittava ihminen voi olla mikään arasteleva tuppisuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Asiassa ei liene yhtä totuutta, totuuksia lienee yhtä paljon kuin on hakijoita ja työpaikkoja.
Kuulun itse siihen sarjaan, jolla on työpaikkojen suhteen käynyt hyvä tuuri.
Kovin montaa kertaa en ole turhaan haastattelussa käynyt. Lisäksi en ole suhteita käyttänyt työpaikkoja hankinnassa, enkä kyllä suosittelijoitakaan.
Itse suhtaudun niin, että edellisten työnantajien kehumisten varaan ei voi laskea yhtän mitään ja mielestäni fiksu uusi työnantaja ymmärtää kyllä tämän. Pienemmissä firmoissa voidaan firmasta lähtö ottaa henkilökohtaisena loukkauksena ja "suosituspuheet" voivat olla sen mukaiset.
En ole sosiaalinen ihminen ja haastatteluissa pyrin olemaan oma itseni.
Hyvin kuitenkin on käynyt. Tuuria, mitä lie.
Suhteillahan paikat paljolti menee. Joihinkin tehtäviin pitää vaan olla sopivan tyhmä ja epätoivoinen. Esimerkikisi palvelupäälliköksi joku joka alkaa tekemään likaisen työn.
MUOVIALA on sellanen varsinkin hesassa et pääset töihin jos olet ollut esim..kilpailevassa yrityksessä Ala on niin kilpailetettu että kaikki asikkaat mitä pystytään kaapata toiselta yrityksestä on plussaa,myyntimiehiä duunareita skaala on laaja ei loppua näy.toiminta on järjestelmällistä kun työntekijältä on saatu kaikki tiedot se saa lähteä uhataan lakimiehillä työntekijästä keksitään paskajuttuja ja kusetetaan toisia duunareita perättömillä puheilla,puukotetaan selkään varsinkin ala jossa tehdään toimistotarvikkeita on pahin.